Paavo Haloselle sisustaminen on pikemminkin tilan täyttämistä kuin sen riisumista. ”Tykkään rakentaa pesää ja laittaa kotia. Välillä mietin, että pitäisi muuttaa, jotta saisin taas sisustaa.”
Paavo Haloselle sisustaminen on pikemminkin tilan täyttämistä kuin sen riisumista. ”Tykkään rakentaa pesää ja laittaa kotia. Välillä mietin, että pitäisi muuttaa, jotta saisin taas sisustaa.”

Rönsyilevät kukka-asetelmat, kiehtovat esineet ja nykytaide yhdistyvät Paavo Halosen kodissa kiehtovaksi kokonaisuudeksi. Paavo kertoo kotinsa tyylin viisi kulmakiveä.

Asukas: Kuvataiteilija, Marimekon suunnittelija ja visualisti Paavo Halonen sekä Waltti-koira. Paavon Armas aika – nautiskelijan kesä -kirja ilmestyi toukokuussa.
Koti: 37-neliöinen koti Käpylän Olympiakylässä, 1930-luvulla rakennetussa talossa.

1. Luontoyhteys

”Käytän taideteoksissani paljon luonnonmateriaaleja, kuten puuta ja sulkia, joita kerään pelloilta ja rannoilta. Haluan tuoda luonnon myös kotiini. Kannan tänne puisto-osaston hylkäämää materiaalia, kuten oksia ja puupöllejä. Rakennan niistä asetelmia ja nautin hetken, kunnes palautan ne takaisin luonnonkiertoon. Parhaimmillaan kodin ja luonnon välinen raja hämärtyy. Asun puiden latvojen korkeudella. Pidän parvekkeen ovea auki aina, kun se suinkin on mahdollista ja päästän lintujen laulun sisään.”

2. Värit kuosissa

”Kaipaan värejä ympärilleni, mutta suhteeni väreihin vaihtelee kausittain. Huomasin juuri, että tomaatinpunainen, josta en aiemmin niin välittänyt, on alkanut miellyttää minua. Värit tulevat kotiini etupäässä Marimekolle suunnittelemistani kuoseista, koska pidän uusia töitäni aina jonkin aikaa esillä. Nyt olen ripustanut seinille kevät- ja kesämalliston Torstai- ja Juhanala-kuosisia mekkoja ja takkeja. Uusien kuosien myötä sisustuksen väripaletti aina hiukan muuttuu, vaikka muuten kotini perusilme pysyy samana.”

Sisustuksen värit tulevat etupäässä Paavon Marimekolle suunnittelemista kuoseista. Seinälle on ripustettu Juhalana-kuosinen takki. Lakanoissa on Ebba Masalinin mustikka-puolukkakuosi. Taivaan-sinisten kukkien sävy on Paavon ikisuosikki.
Sisustuksen värit tulevat etupäässä Paavon Marimekolle suunnittelemista kuoseista. Seinälle on ripustettu Juhalana-kuosinen takki. Lakanoissa on Ebba Masalinin mustikka-puolukkakuosi. Taivaan-sinisten kukkien sävy on Paavon ikisuosikki.

3. Puhutteleva patina

”Fiilistelen esineitä ja niiden tunnelmia. Vanhat tavarat kiehtovat minua ja nautin niiden etsimisestä. Uudelleen löytäminen on olennainen osa viehätystä.

Kulunut pinta puhuttelee minua, koska se kertoo siitä, että esineellä on tarina. Siksi olen hankkinut kaikki kotini huonekalut ja suurimman osan muista esineistä käytettyinä.
Käytän vanhoja esineitä myös teoksissani. Monesti tuon kotiini asioita, jotka päätyvät myöhemmin teoksiini ja toisin päin. Käyttämällä vanhoja esineitä sisustuksessa ja teoksissani niiden tarina muuttuu, ja liitän niihin myös oman tarinani.”

4. Kukkaöverit

”Rakastan kukkia, ja minulla on niitä aina erilaisissa maljakoissa ympäri kotia. Olin jo lapsena kiinnostunut puutarhanhoidosta ja päätin tulla isona joko taiteilijaksi tai puutarhuriksi. Onnekseni voin nyt yhdistää unelmatyöni.  Olen mukana Ilona Valkosen anarkofloristisessa Vieno Motors -kukkahappeningissa, jossa taiteilijat kukittavat ihmisiä erilaisissa tilaisuuksissa. Ylijääneet kukat tuon kotiini. Lisäksi saan paljon kukkia myös avajaisista.
Mielestäni myös kuihtuneet kukat ovat kauniita, ja talvisin annan lakastuneiden kukkien jäädä paikoilleen. Kukkiin liittyy niin paljon muistoja ja tarinoita, etten halua heittää niitä roskiin. Sen sijaan vien ne keväällä rannalle ja poltan pienessä kokossa.”

5. Arkinen taide

”Kuvataiteilijana taide on tietysti luonteva osa elämääni. Omia teoksiani minulla ei kotona juuri ole, mutta ystävieni taidetta sitäkin enemmän. Jokainen näistä teoksista on minulle erityisen tärkeä, koska tunnen niiden tekijät. Taidetta ei tule nostaa juhlalliselle jalustalle vaan käyttää rohkeasti. Näin minä itse teen. Hyvä taide ei kulu käytössä, vaikka sitä katselisi kuinka paljon tahansa.
Jos jokin teos kuitenkin alkaa kyllästyttää, vien sen joksikin aikaa pois ja tuon puolen vuoden tai kahden vuoden kuluttua takaisin. Silloin se tuntuu jälleen raikkaalta.”

Waltti-koira viihtyy käsikirjoittajaystävä Jenni Toivoniemeltä perityllä sohvalla, jonka Paavo verhoili Marimekolle suunnittelemallaan Raakel-kankaalla. Paavon Mum’sille suunnittelema matto tuli kesällä myyntiin. Se esittää nukkuvaa eläintä.
Waltti-koira viihtyy käsikirjoittajaystävä Jenni Toivoniemeltä perityllä sohvalla, jonka Paavo verhoili Marimekolle suunnittelemallaan Raakel-kankaalla. Paavon Mum’sille suunnittelema matto tuli kesällä myyntiin. Se esittää nukkuvaa eläintä.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 08/2017 ilmestyneestä jutusta Luonnon voima.

Olohuone on  kodin suurin huone, ja sen ikkunat aukeavat kahteen suuntaan. Vanha ruokapöytä on löytö Mångfaldens hus -liikkeestä  Ruotsin Strängnäsistä. Valaisimet pariskunta löysi Fiskarsin antiikkimarkkinoilta, jossa vieraillaan joka kesä. Vihreät, vanhat tuolit Varpu osti  tamperelaisesta Antiikkiliike Anna-Stiinasta. Ruskeat tuolit pöydän päissä ovat löytö Ruotsin Pelastusarmeijan kirpputorilta.
Olohuone on kodin suurin huone, ja sen ikkunat aukeavat kahteen suuntaan. Vanha ruokapöytä on löytö Mångfaldens hus -liikkeestä Ruotsin Strängnäsistä. Valaisimet pariskunta löysi Fiskarsin antiikkimarkkinoilta, jossa vieraillaan joka kesä. Vihreät, vanhat tuolit Varpu osti tamperelaisesta Antiikkiliike Anna-Stiinasta. Ruskeat tuolit pöydän päissä ovat löytö Ruotsin Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Hiominen on väkivaltaa pinnoille, Varpu Valkeinen ajattelee ja sisustaa kotiaan boheemin tyylikäästi.

Asukkaat: Hyvinvointialan yrittäjä Varpu Valkeinen, 42, ja account director Timo, 49, sekä pariskunnan poika Samuel ja Milli-kissa.

Koti: Kerrostaloasunto vuonna 1905 rakennetussa talossa Tampereen keskustassa. Tilaa kodissa on 129 neliötä, neljä huonetta ja keittiö.

Vuosikymmenen alkupuolella Varpu Valkeinen, puoliso Timo ja poika Samuel asuivat vanhassa, suuressa hirsitalossa Nokian Siurossa. Ympärillä oli pieni kyläyhteisö, mutta Varpun työ, Samuelin koulu ja harrastukset pakottivat taittamaan parinkymmenen kilometrin matkan Tampereelle päivittäin. Pari mietti, miten kulkemista voisi helpottaa, kun netissä tuli vastaan ilmoitus Tampereen ydinkeskustassa sijaitsevasta asunnosta. Asunto täytti kaikin puolin perheen toiveet, ja niin muuttokuorma suunnattiin kohti Tamperetta vuonna 2014.


Ruutulattia , vanha, musta samettisohva, opetustaulu ja marokkolainen matto määrittelevät eteisen tyylin. Ulko-ovella seinät ovat hennon harmaat ja jatkuvat aulassa mustina.

 


Varpu ja Timo tekevät molemmat töitä myös kotona, ja siksi erillinen työhuone on ollut hyvä ratkaisu.

– Kotiuduimme tänne siltä seisomalta. En jumiudu asuinpaikkoihin, ja kaupunkilaisuus on osa minua. Olemme aiemmin asuneet kymmenkunta vuotta eri puolilla Tukholmaa, Varpu sanoo.


Mustavalkoinen värimaailma jatkuu keittiössä. Perhe säästi vanhat kaapistot ja remontoi keittiöstä omannäköisen poistamalla toisen seinällisen kaappeja.

 


Eteisaula on pitkulainen ja kulkee läpi asunnon. Edellinen asukas maalasi seinät mustiksi ja valitsi lattiaan mustavalkoista ruutua. Ovilasien kuviot ovat asunnon pitkäaikaisen asukkaan maalaamia. Hänen tekemänsä sabluuna on vieläkin tallella.

Asunto oli hyvässä kunnossa ja muuttovalmis. Aiempi omistaja oli maalannut aulan mustaksi ja laittanut aulaan sekä keittiöön mustavalkoruutuisen lattian. Kodin sisustus on runsas ja kerroksellinen, boheemi mutta tyylikäs. Lähes kolmimetrinen huonekorkeus antaa huoneille huimasti avaruutta. Lähes kaikki kalusteet ovat vanhoja ja suurilta osin antiikkia. Varpun silmää miellyttää kulunut pinta.

– Elämä saa näkyä, hiominen on väkivaltaa pinnoille. Rakastan ruosteisia, kuluneita ja kolhuisia tavaroita. Ulkomailla asuessamme naapurit tiesivät tämän ja toivat elämää nähneitä löytöjä meille. Perintöesineetkin ovat saanet meiltä uuden kodin. On ihana ajatella, että Ruotsista ostamamme vanhan ruokapöydän ääressä on aikanaan istunut moni muukin perhe, Varpu sanoo.


Olohuoneesta aukeaa näkymä Samuelin huoneeseen. Howard-sohvan ja divaanin Varpu on vuorannut tyynyin, taljoin ja filtein pehmeiksi pesiksi. Opetustaulu on kirpputorilöytö.

 


Varpun ja Timon vaaleassa makuuhuoneessa huima huonekorkeus tuntuu erityisesti. Antiikkikaappi tuo lisätilaa säilytykselle. Pyöreät virkatut matot kodin monissa huoneissa ovat Varpun kesälomaterapiaa.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 9/2017 ilmestyneestä jutusta Hiomaton timantti.

Taiteilija Jarmo Mäkilän ja lavastaja Päivi Kettusen paritalossa parasta on tila, taide ja kerrostumat.

Asukkaat: lavastaja Päivi Kettunen ja taiteilija Jarmo Mäkilä sekä Päivin poika Otso Kettunen, 13.

Koti: 1970-luvulla rakennettu nelitasoinen paritalo Itä-Helsingissä. Talossa on noin 300 neliötä.

Epäyhtenäisyys ja kontrastit muodostavat Päivi Kettusen ja Jarmo Mäkilän kodissa kokonaisuuden, joka on kiinnostava ja kodikas. Vieraan on käytettävä kaikki tahdonvoimansa keskittyäkseen keskusteluun, kun kaikkialla on niin paljon kutkuttavaa ja mielenkiintoista katsottavaa.

Jarmo ja Päivi, mikä kodissanne on parasta?

Päivi: Parasta täällä on tila. Kun on tarpeeksi tilaa, siivoamisesta ei tule stressiä. Pienet sotkut ikään kuin vain katoavat avaruuteen. Poikani Otson ystävät viihtyvät meillä, ja he voivat pitää paljonkin ääntä pelatessaan ja musiikkia kuunnellessaan. Tähän kotiin voi upota paljon toimintaa, ääntä ja hauskanpitoa ilman, että muut häiriintyvät.

Jarmo: Olen asunut tässä kodissa 1980-luvulta lähtien. Hankin tämän talon alunperin siksi, että halusin perheelleni kodin kävelymatkan päähän silloisesta ateljeestani. Nykyinenkin ateljeeni sijaitsee aivan lähellä. Alue on vehreä ja mukavan kylämäinen. Täällä asuu paljon taiteilijoita ja monista naapureista on tullut ystäviäni.


Jarmo Mäkilän ja Päivi Kettusen koti on täynnä kerrostumia ja väriä. Jarmolle tärkeää ovat esineiden tuomat muistot. ”Päivi ymmärtää jo työnsäkin kautta esineistä ja niiden arvosta huomattavasti enemmän”, Jarmo sanoo.

 


Olohuoneen seinällä on Jarmon Lasten ristiretki -teos. Suuri puinen teos on Outi Heiskasen, samoin kuin teos sen päällä. Kultainen, puinen enkelilapsi katossa on Jarmon hankinta venetsialaisesta puusepänverstaasta. Lukunurkkauksen muodostavat huutokaupasta hankittu alkuperäinen Karuselli-tuoli, Habitatin sarjapöytä sekä Ritva´s -antiikkiliikkeestä ostettu Tapio Wirkkalan valaisin.


Teette työksenne taidetta, mutta mikä sen merkitys on kodissanne?

Jarmo: Taide on olennainen osa elämäämme, ja kavahdan tyhjiä valkoisia seiniä. Taulut vaihtuvat meillä usein. Omat työni lähtevät näyttelyihin, ja vaihtelen töitä kollegoideni kanssa tai ostan niitä. Heidän teoksissaan on läsnä minulle tärkeitä ihmisiä ja heihin liittyviä muistoja. Hankin sellaista taidetta, joka koskettaa minua ja mistä pidän. Oma tunne on kaikkein tärkein kriteeri.

Päivi: Käyn työni puolesta hyvin erilaisten ihmisten kodeissa. Usein minulle tulee tunne, että vaimot ovat sisustaneet kodin ja hankkineet sinne myös taiteen. Olisi hyvä, että myös miehet osallistuisivat, niin kodeista tulisi elävämpiä ja kaikkien asukkaidensa näköisiä. Miehet suhtautuvat usein taiteeseen ennakkoluulottomammin ja tunteenomaisemmin kuin naiset. Siten valittu taide voi tuoda sisustukseen paljon enemmän tasoja ja mielenkiintoa. Meillä molemmat osallistuvat päätöksiin, ja yhdessä mietimme mihin taulut sijoitetaan.

Koen, että olemme onnistuneet luomaan inspiroivan kodin, kun Otson ystävät pysähtyvät maalausten eteen pohtimaan niitä. Tai kun pieni tyttö huudahti ihastuneena: ”Teillä on enkeli katossa ja tiikeri matossa!”

Onko sohvatyynyn sävyttäminen taiteeseen rikos?

Jarmo: Ei missään nimessä, siitähän syntyy sommitelma! Harva kulkee taideostoksilla sohvatyyny mukanaan, siinä ehkä menee raja. On tärkeää, että taulu hankitaan ennen sohvatyynyä.


Yläkerran vierasmakuuhuoneeseen on sijoitettu Rauha Mäkilän pastellinsävyisiä töitä tuomaan väriä pelkistetysti kalustettuun tilaan.

 


Alakerran saunan yhteydessä olevassa oleskelutilassa on säilytetty autenttinen 1970-luvun tunnelma. Kalusteet ovat Artekin ja matto on valmistettu purjeesta. Se toimii siksi hyvin kosteassa tilassa.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 1/2018 ilmestyneestä jutusta Tilaa & Taidetta.