Kustavilaistyyliin sisustetussa 1800-luvun huoneistossa on moderni ote: ”En halua, että kotimme on kuin museo.”

Julia ja Samu Lang ihastuivat täyttä remonttia vaativaan asuntoon vanhassa talossa aivan Helsingin ytimessä. Asunnon tumma väriskaala ja keittiössä tapahtunut vesivahinko lannistivat useimmat muut kodinetsijät jo ensikäynnillä. Samu ja Julia kuitenkin näkivät heti, että asunto oli oikea helmi ja siitä tulisi heidän kasvavalle perheelleen täydellinen uusi koti.

– Olen aina halunnut asua vanhassa kartanossa enkä voisi kuvitella asuvani uudessa talossa. Minua viehättää ajatus asunnon pitkästä historiasta ja sen aiempien asukkaiden elämästä samojen seinien ympäröimänä, Julia kertoo.

Vaikka asunto oli surkeassa kunnossa, aidon vanhan tunnelman kannalta merkittävät elementit, kuten olohuoneen alkuperäinen ruutuparketti ja vanhat ovet, olivat onneksi säilyneet ja ne oli mahdollista entisöidä. Mittava remontti tehtiin tilan vanhaa henkeä säilyttäen. Julian haaveissa olleen kartanotunnelman nimissä kotiin lisättiin myös vanhaan tunnelmaan sopivia elementtejä, kuten ovien päätykoristeita sekä kipsilistoituksia.

Julia rakastaa vanhoja kauniita ovia ja bongaa herkästi huonolaatuiset yksilöt. Uudessa kodissa hän puhdisti ja maalasi kaikki täyspuiset ovet omin käsin. Hänen perheensä naisilla on aina pysynyt kädessä niin pensseli kuin vasarakin. Myös kiinnostus taiteeseen ja vanhaan esineistöön on perua lapsuudenkodista. Tarvittavaa tietoa entisöintiin hän hankki kirjoista sekä kyselemällä ammattilaisilta ja käsistään taitavalta äidiltään. Kustavilaisesta tyylistä kiinnostuneiden Facebook-ryhmä on Julialle tiedon ja kauniiden esineiden aarreaitta, ja siellä seikkailu on hänelle mieluinen harrastus.

Julia ja Samu ovat hiljalleen ja kärsivällisesti muokanneet kotiaan 1800-luvun lopulla rakennetun talon tunnelman mukaiseksi. Monta vuotta he haaveilivat kakluunista, jollainen oli ennen ollut jokaisessa asunnon huoneessa. Viimein he onnistuivat löytämään ruokasalin poistetun kakluunin tilalle sopivan, ja nyt vintissä kokoamista odottaa jo kaksi upeaa kakluunia.

Kun Julia ja Samu muuttivat vastaremontoituun kotiinsa, he saivat lahjaksi Julian äidiltä, kuvataiteilija Maria Munsterhjelmilta, äidin suvun Kurjalan kartanosta peräisin olevan 1700-luvun kustavilaisen sohvan ja kullatun peilin. Muuttofirman työntekijä kantoi esineet sisään tyhjään asuntoon ja asetti ne omatoimisesti paikoilleen olohuoneessa. Julia ei voinut muuta kuin todeta, että paikka oli juuri oikea, ja niin perintöesineet alkoivat määrittää muunkin kodin sisustusta. Peili ja antiikkisohva avasivat Julian sydämen kustavilaiselle tyylille, jota hän sekoittelee rennosti sekä moderniin että vanhaan, tyylisuuntauksesta riippumatta.

– En kuitenkaan halua, että kotimme on kuin museo. On tärkeää, että arkiseen elämäämme liittyvät huonekalut, kuten sohvat ja nojatuolit, ovat mukavia ja moderneja.

Äidin lahja ja uuden kodin vanhat puitteet innostivat Julian sisustusshoppailemaan nettihuutokauppoihin. Niistä hän tekee löytöjä visiotaan toteuttaen, vaikka esineille ei ihan vielä paikkaa tietäisikään. Julia rakastaa sisustusprojekteja, joiden laajuus saattaa toisinaan tulla Samulle hieman yllätyksenä. Jokin viattomalta kuulostava muutostyö saattaakin Julian mielessä olla osa paljon suurempaa suunnitelmaa, josta mies ei vielä tiedä mitään. Kerran Samu totesi Julialle hieman jopa järkyttyneenä ymmärtäneensä, että remontointi on Julian harrastus eikä taida loppua koskaan.

– Olisi tylsää, jos kotimme olisi valmis, Julia sanoo.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 04/2021.