Turistialueiden ulkopuolella on toisenlainen Thaimaa. On hiljaisia pikkukaupunkeja, villiä luontoa ja vähän liiankin jännittäviä nähtävyyksiä.
Tuijotan epäuskoisena rinteessä olevaa aukkoa, joka näyttää mäyränkololta. Sinne olisi ahtauduttava. Kun oli kerrottu, että menisimme luolaan, olin odottanut jotain näyttävämpää. Ja sellaista, johon voisi astua suorin vartaloin. Nyt joudun pudottautumaan syvään, kapeaan ja pilkkopimeään kuiluun. Luola on kapea, kivikkoinen ja pohjalla on vettä. Välillä melkein vyötäröön, välillä nilkkoihin.
Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa. Onneksi vesi on sentään puhdasta enkä kärsi ahtaan paikan kammosta. Olen helpottunut kun tulvauhan vuoksi joudumme palaamaan takaisin muutaman sadan metrin jälkeen.
Uljasta – ja pelottavaa
Luksusmatkaa ja lekottelua en odottanutkaan, kun lähdin tutustumaan Nakhon Si Thammaratin provinssiin eteläisen Thaimaan itärannikolla. Alue on vielä melko neitseellinen turismin suhteen, joten tutustuimme potentiaalisiin nähtävyyksiin ikään kuin testiryhmänä. En enää koskaan naureskele pohjoismaisille turvallisuusmääräyksille.
Luolaa vielä pelottavampi kokemus varsinkin korkeanpaikankammoiselle oli Krung Ching -vesiputous, jonne kuljetaan sademetsässä Khao Luangin kansallispuistossa. Eväät repussa ihastelin matkalla sademetsän uljautta ja ihmeellisiä ääniä, kunnes opas pysähtyi ja irrotti jotain jalastaan.
Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa.
Varo lieroja
Takanani kävellyt Johan kirkaisi samaan aikaan. Viidakko vilisi verenimijälieroja, jotka livahtavat salamannopeasti kenkiin ja vaatteisiin, pureutuvat ihoon ja imevät itsensä täyteen verta pulleiksi etanoiksi. Omissa kintuissani ei näkynyt mitään, mutta opas kehotti riisumaan kengät. Siten kirkaisin minäkin.
Luonnon ihastelu jäi, välillä pysähdyttiin polttamaan lieroja irti ihosta. Inhoon yhdistyi silkka kauhu, kun lähdimme laskeutumaan jyrkkää rinnettä putousta kohti. Välillä rotkon reunalla oli kaiteen pätkiä, mutta ne heiluivat uhkaavasti tai olivat ruostuneet puhki. Kun lopulta pääsin sata metriä korkean putouksen juurelle, ei tehnyt eväitä mieli. Katselin komeaa putousta ja psyykkasin itseäni paluupatikointia varten.
Nämä on nähtävä
Pinkkejä delfiineitä
Onneksi Khanomin seutu näytti myös lempeät puolensa. Oli ihanaa lillua tuntikausia merellä paikallisessa pitkässä kalastajaveneessä. Se kuljetti Thong Nod Baysta katsomaan harvinaisia vaaleanpunaisia delfiinejä, joita elää parinsadan yksilön suuruinen populaatio Thaimaanlahdella. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että vanhempien delfiinien nahan sävy muuttuu hieman punertavaksi. Retkellä pääsi myös uimaan aution saaren paratiisirannalle. Koskematonta rantaa oli silmänkantamattomiin, toivottavasti kaikkea ei koskaan rakenneta täyteen hotelleja.
/gloria.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/thairuoka.jpg?itok=_O2Ne5VG)
Pöydät runsaita ja koreita
Nakhonissa ei ole niin pientä kylää tai vaatimatonta kuppilaa, etteikö ruoka olisi erinomaista. Pöytään kannetaan jatkuvasti lisää uusia ruokalajeja. Etelä-Thaimaassa ruoka on mausteisempaa kuin pohjoisessa. Kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia syödään paljon. Erinomainen paikka oli Chao Rue Nakhon Si Thammaratin kaupungin lähellä, samoin ruokatorilla oleva ravintola Krau Nai Nang. Erittäin suosittu aamiaispaikka on Ko-pi pääkadun varrella. Ihmeen paljon hoikat thait jaksavat syödä: aamiainen on todella runsas, ja pian sen jälkeen on vuorossa lounas lukuisine ruokalajeineen.
/gloria.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/shadowpuppet.jpg?itok=3mOhLnNc)
Varjonukkeja ja niellowarea
Jos haluaa hankkia paikallisia tuliaisia, Nakhonille tyypillisiä käsitöitä ovat metalliset nielloware-tekniikalla valmistetut kulhot ja pikkuesineet. Taidokkaita ovat myös nahasta leikatut ja maalatut varjonuket. Innokas shoppailija voi tietenkin tehdä löytöjä myös Nakhonin Tha Chang Roadilla. Koruliikkeiden anti ei ensin näyttänyt houkuttelevalta. Sitkeä kiertely kuitenkin palkittiin: yhdestä liikkeestä löysin oivan tuliaisen itselleni, värikkään cocktailsormuksen.
Omakotitalosta rantaresortiin
Yhden yön vietin Tree House Plus -nimisessä paikassa, tilavassa omakotitalossa, joka majoitti turisteja. Siistiä ja yksinkertaista. Krung Ching Resort sankan metsän keskellä taas toi etäisesti mieleen suomalaiset hirsimökit. Rannalla sijaitsevassa Khanom Hill Resortissa sain mukavan oman talon. Le Pes Villas Khanonissa on perheiden suosiossa, sillä siellä on erillisiä taloja ja isoja huoneistoja. Pelkistettyä, uutta ja siistiä. Ylellistä asumista tarjoaa suomalaisen Kati Häkkisen tyylikäs Aava Resort Khanonissa rannalla.
Aava-Resort ei taida olla yksinomaan Katin hotelli vaan enemmänkin hänen entisen miehensä, joka itse asiassa paikkaa hoitaa. Tosin hän ei koko ajan mainosta itseään.
