”Olen sellainen, joka tykkää kokeilla kaikkea. Minua ei haittaa, vaikka epäonnistun”, Lola Odusoga sanoo.

Asenne on näkynyt Odusogan elämässä monella rintamalla. Tällä hetkellä siinä, että hän on hiljattain aloittanut kaksi ihan uutta työtä: bloggaamisen ja tv-tuotantoyhtiössä työskentelemisen. CV on pitkä ja pökerryttävä: hän on tai on ollut tv- ja tapahtumajuontaja, malli, mallikouluttaja, jumppaohjaaja, radiojuontaja, matkaopas, kiinteistönvälittäjä, Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas, PR-henkilö, tosi-tv-sarjan kisaaja, ja lista jatkuu.

Lola sanoo kiertelemättä, mitä ajattelee.

Lola tunnetaan myös siitä, että hän sanoo kiertelemättä, mitä ajattelee. Kun halutaan kulmia kohottavia kommentteja kauneus- tai tanssikisoista, soitetaan Lolalle.

”Monesti myönteiset kommentit jätetään kirjoittamatta raflaavampien tieltä. Tiedän jo etukäteen kommentoidessani jotakin, että lehdessä lukee, kuinka Lola täräyttää, sivaltaa, jyrähtää tai lataa”, Lola nauraa.

Se erilainen missi

Lolan ensimmäinen lapsuuden haaveammatti oli bussikuski. Jossain vaiheessa haave vaihtui lentoemännäksi, kunnes mallintöissä alkoi olla sellaista imua, että Turun kuuluisa missimamma Marjo Sjöroos näki tilaisuuden jälleen yhdelle turkulaismissille.

Sjöroos tunnetaan yhtä suorasukaisena kuin kasvattinsakin. Julkisuudessa on kerrottu tarinaa siitä, kuinka missimamma kielsi Lolaa syömästä missikiertueen illallisella, koska tällä oli jo valmiiksi liian paksut reidet.

Niistä reisistä muuten puhuttiin. Ja sitten oli tietysti se asia, jonka takia Odusoga oli ”erilainen”.

”Se oli aika raskasta, koska eihän nuorena halua mitään muuta niin paljon kuin olla samanlainen kuin muut”, hän sanoo.

Rasistisiin huuteluihin, herjoihin ja ”vitseihin” piti opetella itse suhtautumaan välinpitämättömästi tai huumorilla.

Rasismia ei julkisessa keskustelussa 1990-luvulla käsitelty kovinkaan kriittisesti. Älä välitä, oli jalostunut neuvo. Huuteluihin, herjoihin ja ”vitseihin” piti opetella itse suhtautumaan välinpitämättömästi tai huumorilla, mikä kuulostaa nykypäivän perspektiivistä vähintään kammottavalta.

Lola sai itsekseen kasvattaa itselleen erityisen paksun nahan.

”Ensin itkin sitä, että minua pidettiin erilaisena, mutta opettelin kääntämään sen niin, että ollaan sitten ihan kunnolla erilaisia.”

Kun Lola palasi hyvin menestyneenä Miss Universum -kisoista, hän kommentoi Helsingin Sanomissa: ”Tuntuu hyvältä, koska ennen kuin minut valittiin edes Miss Suomeksi, esiintyi aika paljon rasismia. Ehkä ne ihmiset vähän muuttavat mieltään.”

Miten Lola menetti kansansuosion – ja saavutti sen taas? Mitä hän ajattelee rasismista nyt? Lue haastattelu 5.12. ilmestyneestä joulukuun Gloriasta.