Kun seksielämä on syystä tai toisesta kuivahtanut vuosiksi, ajatuskin petipuuhiin paluusta saattaa tuntua sietämättömän vaikealta. Seksielämä saattaa kuitenkin vielä yllättää.
Seurustelukumppani oli kauhea törppö sängyssä, tuli ero ja parisuhdeseksi loppui, puoliso kuoli, ei vain kiinnostanut enää – syyt seksielämän loppumiselle ovat moninaiset vaan eivät harvinaiset.
Kun seksielämään tulee vuosien mittainen tauko, ei paluu seksiin välttämättä suju täydellisen sujuvasti. Pitäisi löytää partneri, jonka kanssa on henkisesti samalla tasolla. Olisi pystyttävä paljastamaan itsensä konkreettisesti uudelle ihmiselle. Olisi hyvä selvittää, millaisista seksiasioista itse pitää, että pystyisi ilmaisemaan itseään toiselle.
”En ollut koskaan saanut miehen kanssa orgasmia."
Heli Heino, 53, makasi sairaana kotonaan yhdeksän vuotta sitten, kun silloinen miesystävä jätti hänet.
”Se oli kauhean rumalla tavalla tehty ja viimeinen pisara pitkässä, miehiin liittyvässä epäluottamusten ketjussa. Päätin, että nyt saa riittää.”
Heino oli ollut yhden lapsensa ainoa vanhempi käytännössä koko elämänsä. Miesystäviä oli ollut, mutta Heino oli aina ajatellut, ettei seksi oikeastaan ole hänen juttunsa.
”En ollut koskaan saanut miehen kanssa orgasmia ja huomasin, ettei miehilläkään ollut erityistä halua ponnistella seksin parantamiseksi.”
Selibaatti päättyi vaihdevuosiin
Heino niin sanotusti pani luukut kiinni ja päätti keskittyä muuhun elämään, työhön ja teini-ikäistyvään poikaansa. Viisi vuotta kaikki sujuikin mallikkaasti, kunnes Heino sai vaihdevuodet.
”Seksiä alkoi tehdä aivan kamalasti mieli. En pystynyt oikein keskittymään mihinkään, bussissakin ajattelin, että miltähän tuo mies näyttää ilman vaatteita.”
Selibaattivuodet olivat parantaneet miesten aiheuttamat henkiset haavat, ja Heli Heino alkoi määrätietoisesti etsiä itselleen parisuhdetta.
”En ole koskaan osannut erottaa rakkautta ja seksiä toisistaan, joten oli selvä asia, että haluan suhteen. Yritin päästä Tampereella työväenopiston puutyökurssille miehiä tapaamaan, mutta sinne oli muitakin menijöitä ja jouduin ties monennelleko varasijalle. Menin myös Tinderiin, jossa tietysti ensisijaisesti katsotaan vain ulkonäön perusteella, mutta mielestäni se on kauhean rehellistä.”
Lopulta Heino tapasi nykyisen miesystävänsä Alin sokkotreffeillä. Siitä alkoi Heinon elämässä sellainen seksuaalinen kausi, että siitä syntyi myös tosielämään perustuva seksiromaani Venuksen vuosi (Atena, 2017).
Seksiä suorittamatta
Totinen suorittaminen, se on asia, joka seksissä kannattaa kokemusasiantuntija Heli Heinon mukaan unohtaa heti.
Tosin suomalaisessa yhteiskunnassa seksiinkin usein suhtaudutaan kuin suoritukseen. Suomalaisten seksielämää tutkii käytännössä ainoastaan Väestöliitto. Se taas keskittyy suurissa tutkimuksissaan yhä edelleen seksikertojen määrään, ja vieläpä nimenomaan yhdyntöjen määrään.
Kun sen Finsex 2015 -tutkimuksen yhdyntätiheyskäppyrää tuijottaa, naisten kohdalla jyrkkä alamäki alkaa 45 ikävuoden kohdalla. Yhdyntöjen vähenemisestä taas vedetään murheellista johtopäätöstä suomalaisten seksielämästä. Siitä ei käy ilmi, että laatu on vähintään yhtä tärkeää kuin määrä, yhdyntä on vain yksi seksin osa-alue, ja seksi on aivan takuulla monipuolistunut sitten vuoden 1971, jolloin tutkimus on aloitettu, ja on nykyään hyvin paljon muutakin kuin heteroyhdyntä.
Totinen seksisuorittaminen on usein suorassa yhteydessä siihen, ettei seksiasioista osata tai kehdata puhuta. On aivan tavallista, etteivät pitkäänkään yhdessä olleet parit pysty kertomaan toisilleen, mistä pitävät ja mistä eivät. Kunhan tehdään tilastoon se yhdyntäsuoritus.
”Hiljaisuus ja totisuus kyllä määrittelivät seksielämääni nuorempana tosi voimakkaasti. Mietin, ettei miksi kukaan entisistä kumppaneistani vaivautunut opettelemaan, mistä pidän. Mutta en toisaalta kyllä itse pyytänytkään”, Heli Heino sanoo.
Puhuminen, rentous ja huumori tulevat seksiin luottamuksesta, läheisyydestä ja – hyvästä itsetuntemuksesta.
”Käsitys omasta viehättävyydestä on äärimmäisen tärkeää”, sanoo kätilö, tietokirjailija ja seksuaalineuvojan töitä tehnyt Erja Korteniemi-Poikela, joka on muun muassa kirjoittanut Raisa Cacciatoren kanssa kirjan Aikuisen naisen seksi (WSOY 2011).
"Pitää aloittaa siitä, että opettelee ihailemaan itseään."
On paljon naisia, jotka ovat nelikymppisiinsä mennessä kasvaneet sinuiksi päänsä ja kroppansa kanssa, ja siiten on niitä, jotka eivät tiedä, miltä heidän alapäänsä näyttää, koska pitävät omaan vartaloonsa liittyviä asioita vastenmielisinä.
”Silloin pitää aloittaa siitä, että opettelee ihailemaan itseään. Katsoo itseään peilistä ja löytää itsestään ihailtavaa. Se voi olla aluksi tosi työlästä ja tuntua ällöttävältä. Kerran eräs asiakkaani keksi itsestään kehuttavaksi ainoastaan hyvänmuotoisen nenänpään. Mutta kyllä se siitä lähtee etenemään."
Korteniemi-Poikela muistuttaa, että omalla ankaralla käsityksellä itsestään ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa tai sen, miten viehättävänä muut ihmisen itsensä näkevät.
”Kun kokee itsensä viehättävänä, silloin huomaa muidenkin ihailevat ja flirttailevat katseet ja halutessaan rohkenee tehdä aloitteen, jos tapaa mielenkiintoisen ihmisen.”
Turhista kroppatraumoistaan voi yrittää irrottautua myös Korteniemi-Poikelan vinkkaamilla harjoituksilla. Siinä kirjoitetaan lapulle kaikki mieleen tulevat negatiiviset asiat omasta vartalosta ja ulkonäöstä. Sen jälkeen laput silputaan ja heitetään roskiin. Sitten lapuille kirjoitetaan itsestä positiivisia asioita, vaikka yksi positiivinen piirre päivässä, ja ne laput pannaan talteen.
Toinen keino on kirjoittaa itselleen kehuvia, ystävällisiä kirjeitä ja lukea niitä silloin tällöin, etenkin kun itseinhokohtaus iskee.
Itsetutkiskelua
”Eivät kaikki miehet ole ollenkaan hyviä rakastajia”, sanoo mentaalivalmentaja Minna Marsh, 49. Sillä hän tarkoittaa, ettei nihkeily seksiä kohtaan todellakaan ole pelkkä naisista johtuva naisten ongelma, ja kumppani voi yksinkertaisesti olla väärä, jos seksi on pelkkää kitkaista yrittämistä.
Tosin miehenkään seksuaalisuutta ei voi typistää tilastojen panokoneeksi, jonka ainoa ongelma on liian harvat seksikerrat. Jäykän roolisuorittamisen sijasta myös mies kaipaa yleensä naisten seksuaalisuuteen liitettäviä asioita; lämpöä, läheisyyttä, avoimuutta, henkistä yhteyttä ja sitä, että toinenkin pitää siitä, mitä ollaan tekemässä. Tutkimusten mukaan miehet eivät nykyään erityisemmin kärsi pysyvistä erektio-ongelmista, ja mahdollisia ongelmia osataan hoitaa.
Marsh on julkaissut tänä vuonna kirjan Intohimo – Sytytkö (Gummerus). Siinä hän käsittelee intohimoa ja sen löytämistä.
Marsh vietti myös selibaatissa nelisen vuotta keskellä viidettä vuosikymmentään, vaikka hän on omien sanojensa mukaan ollut parikymppisestä lähtien ihminen, joka pitää seksistä ja haluaa sitä.
Sekään ei ole ollut naiselle mikään helppo ominaisuus.
”Kyllä minua parisuhteissa siitä syyllistettiin, että se on jotenkin outoa ja väärin. Kolmekymppisenä en vielä tuntenut itseäni niin hyvin, että syyllistyinkin siitä, niin luonnollisesta asiasta, että pidän seksistä!”
”Miehet alkoivat yököttää kuin sokeri, kun sitä on syönyt liikaa."
Aluksi selibaatti ei ollut tietoinen päätös. Marsh tapaili miestä, ylilääkäriä, jonka kanssa hän yritti mennä sänkyyn.
”Rakasteluyritys meni aivan pieleen, koska kaveri oli aivan juntti, täysi idiootti.”
Marsh käynnisteli silloin yritystään, ja päätti keskittyä täysillä siihen ja unohtaa miehet, joiden kanssa oli ollut kaikenlaista epämiellyttävää säätöä. Häntä esimerkiksi lähestyivät usein sellaisella tavalla itseriittoiset tyypit, jotka suuttuivat, jos Marsh torjui heidät.
”Miehet alkoivat yököttää kuin sokeri, kun sitä on syönyt liikaa. En halunnut miehiä enkä seksiä, koska ne asiat eivät yksinkertaisesti toimineet minun kohdallani.”
Marsh eleli tyytyväisenä päätökseensä, kunnes tapasi työn takia aivan todella kuuman miehen.
”Hän oli miehekäs ja älykäs, ja meillä oli työtapaamisessakin selkeästi jotakin sielujen sympatiaa. Hormonini alkoivat hyrrätä niin, etten pystynyt yöllä nukkumaan.”
”Rupesin laadukkaan pornon avulla tutkiskelemaan, mistä oikein pidän.”
Mies oli suhteessa, joten Marsh ei koskaan mennyt hänen kanssaan varsinaiseen asiaan. Hän kuitenkin herätti pelkällä olemuksellaan Marshin seksihorroksesta ja hän päätti, että selibaatti saa riittää.
”Selibaatti on minusta oikein toimiva ja hyvä asia silloin, kun se on oma valinta eikä aiheuta itselle kärsimystä.”
Kun Marshin hormonit virkosivat, hän lähes ensitöikseen opetteli tyydyttämään itsensä. Sellainen taito oli jäänyt nuorempana hankkimatta.
”Rupesin laadukkaan pornon avulla tutkiskelemaan, mistä oikein pidän.”
Uusi eka kerta
Sitten on edessä se toka eka kerta. Jos on ollut vuosia ilman seksiä, homma ei ehkä etene itsestään. Heli Heinon ensimmäinen kerta Alin kanssa oli sellainen, jota hän voi suositella muillekin.
”Aloittaisin saunasta. Siellä on helppo olla lähekkäin alasti ja tottua toisen kosketukseen ilman seksiä. Ja tosiaan sinne omaan alapäähänsä voi etukäteen katsoa, että miltä se näyttää, ja vähän siistiä vaikka karvoitusta.”
Heinon vinkit ovat hyvin konkreettisia: saunan jälkeen voi hieroa toista hyväntuoksuisella öljyllä. Jos sovitaan, että tästä se lähtee, otetaan liukuvoide esille. Jos sattuu tai on muuten hankalaa, homma lopetetaan.
”Eikä todellakaan yhden kertakokeilun perusteella kannata päätellä, ettei minusta enää ole tähän!”
"Hän näytti minulle yhdessä yössä, millainen nainen olen.”
Heli Heinon ehkä merkittävin oivallus on ollut, että seksiin voi liittyä keskustelua ja huumoriakin, ja silloin se on parhaimmillaan.
Minna Marshin paluu seksiin on kuin edesmenneestä Regina-lehdestä: erään miehen kanssa oli sovittu, että kahden viikon päästä hotellissa se tapahtuu. Mies toivoi Marshin pukeutuvan stay up -sukkiin ja korkokenkiin. Molempia jännitti niin, että mies pyysi Marshilta päänsärkylääkettä.
”Koska olin niin henkisesti valmis ja koin, että tämän miehen kanssa on turvallinen olo, meillä oli viiden minuutin kuluttua vaatteet pois päältä. Hän näytti minulle yhdessä yössä, millainen nainen olen.”
Marsh esimerkiksi ymmärsi, että hän on nainen, joka pitää verkkosukkahousuista ja tiukoista mekoista, vaikkei ollut aiemmin sellaisia käyttänyt.
Hotellimiehestä ei tullut Marshille parisuhdetta eikä hän sellaista ollut etsimässäkään. Sitähän ei seksiin mitenkään välttämättä tarvita. Seksuaalisen avautumisensa kautta hän löysi itsensä myös muilla tasoilla.
"Minulla on Tampereella vakiopubi, jossa käyn tanssimassa. Lopetin alkoholin käytön 25 vuotta sitten, ja tanssin siellä usein yksin ja silmät kiinni. En välitä siitä, jos joku tuijottaa. Nyt olen seksuaalisesti onnellinen. Mutta olen myös tehnyt helvetinmoisen työn sen eteen." g
Juttu on alun perin ilmestynyt toukokuun 2017 Gloriassa.
Olen 67v nainen ja nautin vielä tässä iässä seksistä erosin kaksi vuotta sitten olen löytänyt seksualisuuteni seksi kumppaneita ovat minua nuoremmat miehet he pystyvät tyydyttämään minut täysin seksi on ihanaa seksi ja nuori mies olen aika kiimainen nainen haluan kokeilla kaikkia asentoja
Olipas kivaa luettavaa. Onneksi näistä asioista puhutaan nykyään enemmän. Googlella etsin aiheeseen liittyen ja piristystä makuuhuoneeseen on monenlaista. Myös useita blogeja tuli vastaan ,joissa asiasta puhutaan. Esimerkiksi http://www.city.fi/blogit/addikti/piristysta+makuuhuoneeseen+paivalehtien+sivuilta/132251 ja toinen vaikkakin hieman vanhempi, niin yhä ajankohtainen http://vaarallisialeluja.omablogi.fi/2014/12/27/uusia-kujeita/
