Johanna ja Riku Stenros palvelevat kesäisin turisteja, muina aikoina bisnesmatkailijoita.
Johanna ja Riku Stenros palvelevat kesäisin turisteja, muina aikoina bisnesmatkailijoita.

Porvoolainen yrittäjäpari Riku ja Johanna Stenros pyörittää boutique-hotelleja ja ravintoloita kotinsa pihapiirissä. Työasioista he irtaantuvat Michelin-herkkujen ääressä Etelä-Ranskassa, jonne ovat myös perustamassa kakkoskotiaan.

Porvoon vanhankaupungin kaduilla vaeltaa suuri aasialaisturistien joukko, mutta muuten arkiaamuna on hiljaista. Pariisin Ville- ja Onni-boutique-hotelleja pyörittävän pariskunnan, Johanna ja Riku Stenrosin, työpäivä on kuitenkin jo täydessä käynnissä. Kesäsesongin aikaan kumpikin hotelleista on usein täyteen varattu.

Sesongin ulkopuolella asiakkaamme ovat pääosin bisnesmatkailijoita tai pääkaupunkiseudulta saapuneita viikonloppumatkailijoita”, Johanna kertoo.

Hotellien lisäksi Johanna ja Riku omistavat myös laadukkaat ravintolat SicaPellen ja Meat Districtin sekä kahvila Café Postresin. Ravintolat ovat Rikun vastuulla, Johanna työskentelee hotellinjohtajana.

“Rikun intohimoja ovat ruoka ja viini, minun vahvuuksiani lifestyle ja sisustaminen”, Johanna sanoo ja esittelee käsintehtyjen antiikkisamppanjalasien kokoelmaansa.

Riku puolestaan suunnittelee lähtevänsä ensi talvena Hongkongiin kartuttamaan viiniosaamistaan.

”Pääsommelierini Lauri Vainio muutti sinne vuosi sitten ja työskentee nyt monen ravintolan wine directorina. Tarkoitukseni on mennä hänelle työharjoitteluun pariksi kuukaudeksi. Mitä enemmän viineistä oppii, sitä enemmän tajuaa, ettei tiedä juuri mitään”, Riku sanoo.

Koti ilman yksityisyyttä

Hotelli, kahvila ja Rikun ja Johannan koti sijaitsevat kaikki saman sisäpihan ympärillä. Pariskunta muutti työpaikkojensa viereen vanhaan puutaloon kaksi vuotta sitten. Sitä ennen he asuivat pitkään Porvoon empirekaupunginosassa kuvanveistäjä Ville Vallgrenin lapsuuden pihapiirissä. Pariisin Ville onkin nimetty juuri Vallgrenin mukaan, ja SicaPelle-ravintola sai nimensä taiteilijan lemmikkiporsaalta.

Mittavan remontin jäljiltä uusi koti on juuri Rikun ja Johannan haaveiden mukainen. Remontissa toteutettiin molempien toiveet: Riku sai haluamansa treenitilan, Johanna puolestaan ylellisen kylpyhuoneen. Televisiota talossa ei ole.

“Työmme on sosiaalista, mutta oikeasti olemme molemmat erakkoluonteita”

“Työpäivän jälkeen haluamme yleensä olla vain hiljaa tekemättä mitään. Työmme on sosiaalista, mutta oikeasti olemme molemmat erakkoluonteita”, Riku sanoo.

Koska koti on työpaikan vieressä, Stenrosit voivat ottaa vastaan myöhään saapuvia matkailijoita hotelliin vaikka keskellä yötä. Toisaalta rajan vetäminen työn ja vapaa-ajan välille on käynyt yhä vaikeammaksi.

”Henkisesti olemme töissä vuorokauden ympäri, koska täällä ei koskaan ole täydellistä yksityisyyttä”, Johanna sanoo.

Rapakunnosta triathlon-treeneihin

Kun Porvoo myöhään illalla hiljenee, lähtevät Riku ja Johanna yhdessä kävely- tai juoksulenkille. Parin suosikkireitti on 10:n kilometrin kierros lähellä sijaitsevan Sikosaaren ympäri. Maisemiin liittyy tärkeitä muistoja, koska Johannan ja Rikun vastikään edesmennyt Romulus-koira rakasti juoksennella saaren metsikössä.

Yhteisten lenkkien lisäksi Riku harrastaa tavoitteellisesti triathlonia. Harjoittelun tuloksia hän testaa Ironman-kisoissa, joissa kilpailijat ensin uivat lähes neljä kilometriä, pyöräilevät 180 kilometriä ja juoksevat perään vielä maratonin. Viimeksi Riku suoritti kisan Zürichissa reilu vuosi sitten.

Yhteisten lenkkien lisäksi Riku harrastaa tavoitteellisesti triathlonia.

”En ollut tullut ajatelleeksi, että Alpit sijaitsevat siellä, eikä ole ehkä hyvä idea lähteä vuoristoon pyöräilemään 30 asteen helteessä”, Riku nauraa nyt muistolle.

”Kisat ovat aika hurjia, ja niiden aikana tulee epätoivoisia hetkiä. Kun niistä selviää, tietää, että selviää vaikeista hetkistä myös työssä ja vapaa-ajalla.”

Kuluneen vuoden aikana Riku on osallistunut myös puolikkaisiin Ironman-kisoihin Turussa sekä viime talvena Dubaissa. Onkin vaikeaa kuvitella, että vielä kymmenisen vuotta sitten hän ei harrastanut lainkaan liikuntaa ja oli omien sanojensa mukaan rapakunnossa.

”Johanna osti minulle lenkkarit ja vihjasi, että voisin aloittaa lenkkeilyn. Järkytyin, kun tajusin, etten jaksanut juosta Helsingissä edes Töölönlahden ympäri.”

Michelin-herkkuja ja maksalaatikkoa

Jotta työasioista pääsisi joskus irti, pariskunnan mielissä on alkanut kypsyä ajatus kakkoskodista. Sopiva asunto on jo löytynyt heidän lempikohteestaan, Etelä-Ranskan Biarritzista.

”Biarritz on sekoitus surffareita ja vanhoja aristokraattisia sukuja, jotka elävät siellä sulassa sovussa. Rakastan Atlantin valtamerta ja kaupungin 1920-luvun art deco -arkkitehtuuria”, Johanna kuvailee.

Riku ja Johanna matkustavat kuukausittain ulkomaille testaamaan uusia ravintoloita ja hotelleja. Usein parhaat ideat tulevat juuri Etelä-Ranskasta, josta he myös tuovat omiin ravintoloihinsa juustoja ja leikkeleitä.

”Jos nälkä iskee, haemme yöllä Shelliltä Saarioisten makaroni- tai maksalaatikkoa.”

”Elämäni paras ravintolakokemus oli Bonnieuxissa, jossa söimme illallista 40-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi. Kahden Michelin-tähden ravintola sijaitsee kylässä, jossa on ehkä 80 asukasta, ja olimme paikan ainoat asiakkaat. Keittiömestari toi itse ruuat pöytään ja kertoi niiden taustoista samalla, kun hänen koiransa juoksenteli iloisena jaloissa”, Riku kertoo.

Ruokamatkoille liittyvät usein mukaan myös Sicapelle- tai Meat District -ravintoloiden keittiömestarit.

”Kun kävimme Kööpenhaminassa kolmen Michelin-tähden ravintolassa Geraniumissa, keittiömestarimme Simona itki kolmen tunnin illallisesta melkein tunnin ajan, koska ruoka oli niin uskomatonta.”

Kotonaan Riku ja Johanna eivät juurikaan kokkaa. Useimmiten he syövät omissa ravintoloissaan.

”Viimeisetkin kiinnostuksen rippeet ruuanlaittoa kohtaan karisevat, kun syö töissä niin hyvää ruokaa. Jos nälkä iskee, haemme yöllä Shelliltä Saarioisten makaroni- tai maksalaatikkoa.”

Kirkkotorin reunalla sijaitseva Onni on toinen Stenrosien hotelleista.

Rakkaus alkoi ilmaiskahveista

Pari tapasi toisensa ensimmäistä kertaa 90-luvun lopussa, kun molemmat asuivat Turussa. Riku työskenteli Seurahuoneen Memphis-ravintolassa ja kiinnitti huomionsa nuoreen naiseen, joka kävi paikassa usein kahvilla.

”Johanna oli niin kaunis, että yritin tehdä häneen vaikutuksen tarjoamalla ilmaisia kahveja. Kun lopulta pyysin häntä ulos, sain pakit, koska Johanna oli varattu”, Riku muistelee.

Kaksikon tiet erkanivat Rikun lähtiessä töihin Helsinkiin ja Johannan muuttaessa opiskelemaan Ruotsiin. Jälleennäkeminen tapahtui yllättäen viiden vuoden jälkeen turkulaisen yökerhon tanssilattialla. Riku oli saapunut kaupunkiin tapaamaan ystäviään, Johanna puolestaan suoritti vaihto-opintojaan Åbo Akademissa. Pari päätyi viettämään koko yön jutellen.

”En ollut vielä ajokunnossa, kun jouduin lähtemään aikaisin aamulla takaisin Helsinkiin. Annoin autoni avaimet Johannalle ja pyysin häntä palauttamaan sen myöhemmin.”

”En ole koskaan halunnut lapsia ja arvostan sitä, että Riku on kunnioittanut päätöstäni”, Johanna sanoo.

”Pari päivää mietin, lähdenkö tosissani ajamaan Rikun auton Turusta Helsinkiin. Lopulta päätin lähteä ja sillä reissulla olen yhä”, Johanna hymyilee.

Pariskunta viihtyy kaksistaan ja nauttii vapaudesta lähteä esimerkiksi kaupunkilomille lyhyellä varoitusajalla.

”En ole koskaan halunnut lapsia ja arvostan sitä, että Riku on kunnioittanut päätöstäni”, Johanna sanoo.

Omien sanojensa mukaan Rikulla on tapana huolehtia muiden mielipiteistä liikaa, Johannalla taas liian vähän.

”Siitä syntyy sopiva balanssi”, he sanovat.

“Olemme hyvä työpari, vaikkei yhteisyrittäjyys aina olekaan ruusuista tai helppoa. Olemme tunteneet niin pitkään, että tiedämme toistemme hyvät ja huonot puolet.”