Voisinpa tarjota teille Glorian lukijoille tuoreita lomamuistoja nyt, kun suurin osa meistä palaa taas elokuussa töiden ääreen.
Ikävä kyllä se ei ole mahdollista. Askaroimme nimittäin elokuun lehteä valmiiksi ennen omia kesälomiamme, jotka aloitamme juhannukselta.
Onneksi minulla on takana sellainen määrä lomia, että muistellaan nyt joitain niistä menneiltä kesiltä. Ikuinen suosikkini on edelleen vakiolomamme vuosikymmenten takaa.
Maailmassa on paljon ihania asioita. Yksi niistä on istua tukka hulmuten avoautossa, jota ajaa mies, johon olet rakastunut. Mieluiten Välimeren rannikolla.
(Muistutan, että noina aikoina ei oltu vielä huolissaan maapallon eikä ilmaston tilasta. Lentokoneella sai posotella vaikka kuinka paljon kenenkään paheksumatta, eikä sähköautoa ollut keksitty.)
Unelmaloma alkoi lennolla Nizzaan, josta vuokrasimme nykykielellä ökyauton ja hurautimme rantatietä Saint -Tropez’hin hotelli Byblosiin. Jo ensi kävely kaupungilla aiheutti aina saman efektin: ostoksille. Muut – nuoret ja vanhemmatkin – naiset olivat pukeutuneet äärimmäisen niukasti, joten meikämartta ryntäsi heti Azzedine Alaïaa hankkimaan. Missään muualla näitä paljastavia hepeniä ei juuri voinut käyttääkään.
Saint-Tropez’sta matka jatkui Cannesiin ja hotelli Carltoniin. Ensimmäisenä iltana söimme aina katuravintolassa latva-artisokkia, joiden lehtiä dipattiin majoneesissa.
Fine dining oli tuolloin kova sana, ja seuraavan illan illallinen nautittiin Carltonin Michelin-ravintolassa. Annokset oli tapana tuoda pöytiin peitettyinä kuvuilla, jotka tarjoilijat nostivat yhtä aikaa sotilaallisen tarkasti. Kerran kupujen nosto unohtui, ja aikamme istuttuamme kiivasluonteinen kumppanini nosti varsinaisen äläkän. Kyllä hävetti.
Välietappina Cannesin jälkeen oli välillä Nizza ja hotelli Negresco. Se jäi usein väliin, sillä meillä oli jo kiire lempipaikkaamme Italian Rivieralle Portofinoon, hotelli Splendidoon. Sen neitseelliseen rauhaan ei kuulunut edes televisio. Madonna viihtyi siellä, ja kylän pikku piazzalla viereisessä pöydässä illastivat David Bowie ja Iman. Valentino Garavanin upea huvijahti oli ankkuroitu lähelle rantaa.
Kävin Portofinossa muutama vuosi sitten. Siitä oli tullut turistihelvetti. Mutta lempiravintolamme isäntä muisti minut liki 30 vuoden takaa, mikä lähenteli jo taikuutta. Toivottavasti tästä kesästä jäi teillekin unohtumattomia muistoja!
Juttu on julkaistu Gloriassa 8/2025.
