Pääkirjoitus: Syvä paheksunta ghostaajille
Tapasimme kahvilassa tammikuisena perjantai-iltapäivänä ystäväni kanssa. Emme ole tekemisissä kovin usein emmekä ole kovin läheisiä, mutta välillämme on luottamus, joten käytän sanaa ystävä enkä tuttava.
Ystäväni kehaisi minua tapaamisen järjestämisestä, mutta en kiinnittänyt siihen sillä hetkellä kovin paljon huomiota. Ajattelin, että hän vitsaili huomauttaessaan, että moni muukin oli luvannut tavata tammikuussa, kun ennen joulua ei ollut ehditty.
Kohtaamisemme oli mukava ja erosimme hyvillä mielin.
Seuraavan päivänä huomasin, että tämä ystävä oli julkaissut Facebookissa tarinan. Siinä hän kertoi samasta asiasta, jonka oli minulle todennut:
”Ennen joulua 19 ihmistä otti yhteyttä ja harmitteli, kun emme olleet ehtineet tavata. Mutta he lupasivat palata asiaan tammikuussa. Laskin, että 19 yhteydenottajasta kolme piti lupauksensa. Tiedän, että ghostaaminen on muodikasta, mutta parantumattomasti sairaan ghostaamisen ei pitäisi olla”, hän sanoi kameralle.
Lainaus ei ole ihan sanan tarkka, mutta tämä oli idea. Lopuksi hän kiitti nimeltä meitä kolmea, jotka olimme ne yhteydenottajat.
Tällä kertaa olin toiminut kuten pitää, mutta voi miten monta kertaa en ole. En siis ota kunniaa siitä, että tässä tapauksessa olin tehnyt, kuten kuuluukin.
Vakavasti sairaalle tuollaiset asiat saavat suuren merkityksen, mutta kyllä välinpitämätön käytös satuttaa muitakin.
Tiedättehän ihmiset, jotka lupailevat sitä sun tätä, mutta lupaukset eivät kovinkaan usein toteudu? Heidän kanssaan voi toimia joko niin, ettei laske mitään heidän varaansa, jotta ei pety. Tai sitten voi poistaa heidät ystäväpiiristä kokonaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän suosin jälkimmäistä ratkaisua.
Ystäviäni kohtaan olen superluotettava, en tee ohareita. Mutta työmenoja saatan peruuttaa, kun kaikkea tehtävää tuntuu kasaantuvan liikaa. Sekin on noloa. Onneksi noissa tilaisuuksissa on paljon ihmisiä, eikä poisjääntini mene kenenkään tunteisiin.
Ystävän sometarina on hyvä muistutus siitä, miten kohtelemme toisiamme. Tällä kertaa olin yksi kolmesta, mutta aion pitää huolta siitä, etten jatkossakaan enää luisu niiden 16:n joukkoon.
Juttu on julkaistu Gloriassa 3/2026.
