” On hyvä mennä älykkäämmän ihmisen kanssa naimisiin, niin pääsee itse helpommalla”, Esko Salminen sanoo vaimostaan Aino Seposta.
” On hyvä mennä älykkäämmän ihmisen kanssa naimisiin, niin pääsee itse helpommalla”, Esko Salminen sanoo vaimostaan Aino Seposta.

Näyttelijä Esko Salmisesta tuli suuri tähti aikana, jota ei enää ole. Hän on pysynyt sellaisena, koska tekee työtä koko sielullaan – ja koska ei osaa lopettaakaan.

Tavallaan kerjää nenäänsä, kun menee kysymään Esko Salmiselta oppeja rakkaudesta. Sellaisia kuin ”mikä on pitkän parisuhteen salaisuus”.

”Pitäisiköhän tähän kertoa, että tänä syksynä tulee televisiosta geriatrinen viihdeohjelma Eskon lempivaimot, jossa kerrotaan kaikki”, Salminen sanoo.

On pieni tauko. Salminen tarkkailee reaktiota. Sitten hän puhkeaa nauruun.

”Se oli vitsi. Näytät niin pelästyneeltä!”

Salminen, suomalaisten hyvin tuntema näyttelijä, on myös tunnettu leikinlaskija. Vakavista asioista tässä kuitenkin puhutaan: vanhenemisesta, näyttelemisestä, rakkaudesta.

”Toista ihmistä ei voi koskaan pitää varmana. Toinen ihminen on aina mysteeri, paljon laajempi ja syvempi kuin on koskaan voinut kuvitella”, hän sanoo.

Niistä 77-vuotiaalla Salmisella on paljon kokemusta. Hän on näytellyt 60 vuoden ajan ja ollut naimisissa kolme kertaa.

Nykyisen puolisonsa Aino Sepon Salminen tapasi 1980-luvulla Helsingin kaupunginteatterissa, kun he molemmat näyttelivät Molièren Tartuffessa. Pariskunta on ollut yhdessä miltei 30 vuotta.

”Suhde on samanlainen kuin elämä: ei mikään ole varmaa. Toista ihmistä ei voi koskaan pitää varmana. Toinen ihminen on aina mysteeri, paljon laajempi ja syvempi kuin on koskaan voinut kuvitella”, hän sanoo.

 

Pari päivää aiemmin Salminen on ollut saaressa Iniössä laittamassa kesämökkiään talviteloille. ”Aino siellä enemmän hääräsi”, hän myöntää.

Pariskunta tyhjensi vedet saunasta ja vei ulkokalusteet sisään. Siirsi vuodevaatteet ja matot. Pakkasi ruuat pois, sillä joskus myyrät käyvät mökissä.

Mökki on pieni ja vaatimaton, eikä sinne ole talvisin asiaa. Tänä kesänä Salminen vietti siellä kuusi viikkoa. Kun Aino joutui lähtemään kaupunkiin elokuun alussa, Salmiselle tuli seuraksi kaveri, säveltäjä Vesa Mäkinen.

”En oikein ymmärrä, mitä minä siellä Facebookissa tekisin. Mieluummin soitan puhelimella.”

”Aino ei anna minun enää yksin olla siellä”, Salminen kertoo.

Kallioinen tontti on liukas sateella.

Mökillä Salminen rauhoittuu, oleskelee ja lukee kirjoja. Hän ei käytä sähköpostia eikä sosiaalista mediaa. Hän tuntee olevansa sellaiseen liian vanha ja äreä.

”En oikein ymmärrä, mitä minä siellä Facebookissa tekisin. Mieluummin soitan puhelimella”, hän sanoo. ”Olen delegoinut vaimolle kaikki tällaiset. On hyvä mennä älykkäämmän ihmisen kanssa naimisiin, niin pääsee itse helpommalla.”

 

Salmisen olohuoneen seinällä roikkuu mustavalkoinen valokuva. Se on kaukaa, viime vuosisadan alusta. Kun puhutaan siitä, miksi juuri Esko Salmisesta tuli Esko Salminen, pitää kuvaa katsoa tarkemmin.

Siinä neljä lasta poseeraa vakavina, pukeutuneena parhaimpiinsa. Tyttö kuvassa on Kyllikki Väre, Esko Salmisen äiti. Pojat ovat hänen veljiään.

”He kaikki kävivät läpi kovan myllyn. Ensin oli ensimmäinen maailmansota, sitten vallankumous ja sisällissota, sitten talvisota ja jatkosota. Nämä sukupolvet ovat käyneet sotia.”

Jo lapsena Esko Salminen kolusi Kansallisteatteria sopukoita, sillä siellä näyttelivät sekä hänen äitinsä että isänsä Unto Salminen. Teatteri tuli Salmiselle siis miltei perintönä, hänen etunimensäkin on peräisin Nummisuutarien Eskosta.

Kun Kyllikki Väre kuoli aivoverenvuotoon vain 38-vuotiaana, Salmisen isä alkoholisoitui vakavasti. Kymmenvuotiaasta pojasta piti huolta hänen Jorma-enonsa.

”Olen onnekas, sillä minulla on elämän kriiseissä ollut aina ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua.”

Asunto, jossa Salminen ja Seppo nykyään asuvat Helsingin keskustassa, on aikoinaan kuulunut Jormalle.

”Olen onnekas, sillä minulla on elämän kriiseissä ollut aina ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua. Pikkupojasta asti yksi heistä oli enoni. Hän toimi keinoisänä, kun oma isäni ei pystynyt. Hän kirjoitti satujani ylös ja vei uimahalliin.”

Salminen löysi 1950-luvun puolivälissä nuorten näyttelijöiden Kellariteatterin. Hän oli huono koulussa, joten teatterissa hän halusi näyttää, että pärjää ainakin jossakin.

Salmisella on omasta isästään myös mukavia muistoja. Tämä tutustutti hänet runojen maailmaan ja pisti hänet lausumaan niitä. Salminen lainasi oppitunteja varten magnetofonin teatterikoulusta.

”Isä sanoi minulle, että mikrofoni on ihmiskorva, johon sinä välität ajatuksia.”

 

Salminen uskoo, että lapsuuden koettelemukset, herkkyys ja epävarmuus, olivat syitä siihen, että hänestä tuli sellainen näyttelijä kuin hänestä tuli. Jokaista näyttelijää muovaavat hänen oman elämänsä tapahtumat.

”Biologisen ja sosiaalisen mallin ristiriita oli minulla nuorena niin suuri, että se on aiheuttanut valtavan kriisin. Se on ollut se kivensiru siellä jokihelmisimpukassa, joka on hiertänyt nuoren ihmisen mieltä ja synnyttänyt ehkä sitten jonkinlaisen helmen.”

Tiellä menestykseen ei ole haittaa siitä, että näyttelijällä on karismaa. Esko Salmisella sitä on yllin kyllin.

Sama huomattiin jo 1960-luvulla, kun Salminen alkoi saada Kansallisteatterissa isoja rooleja.

Ensimmäiset parikymmentä vuotta Salminen antoi työlle kaikkensa. Se oli hektistä, kiihkeää aikaa. Hän kiinnitti työhön koko persoonansa, mikä johti ylirasitustiloihin.

Tiellä menestykseen ei ole haittaa siitä, että näyttelijällä on karismaa. Esko Salmisella sitä on yllin kyllin.

”Jos olisin jatkanut samalla tavalla, en olisi enää elossa”, hän sanoo. ”Oli pakko ruveta suojelemaan itseään, koska kyllä näyttelijän ensisijainen tehtävä on tuottaa elämää eikä tuhoutua. Minulla tuho oli nelissäkymmenissä hyvin lähellä.”

Salminen kertoo, kuinka Peter von Bagh kerran sanoi hänelle hyvin kauniisti ja kirjoitti erääseen kirjaan sanat ”elämän lähetti”. Se on Salmisen mielestä juuri sitä, mitä näyttelijä on parhaimmillaan.

”Näyttelijä on viestinviejä, joka tuo elämää mukanaan. Sen takia olen kritisoinut voimakkaasti sellaista teatterikoulutusta, jossa tehtiin vivisektioita ihmispsyykellä. Sellainen voi olla nuorelle ihmiselle hyvin tuhoisaa.”

Salminen viittaa sellaiseen näyttelijäntyön opettamiseen, joka oli intensiivistä, henkisesti rankkaa rääkkiä ja jossa rikottiin opiskelijan persoonaa.

Taide ei pyhitä kaikkea. Sen hän oppi tarkkailemalla isäänsä, joka suhtautui teatteriin ja taiteeseen ehdottomasti. Isälle mikään ei ollut tärkeämpää.

”Ollaan väärällä tiellä, jos torjutaan elämä ja vastuu itsestään. Se on liian musertava asenne. Asenteen pitää olla vajavaisempi ja rikkinäisempi, jättää tilaa vaihtoehdoille.”

 

Salminen myöntää, että näyttelijän elämä on ollut omituista. Hän on usein ajatellut roolin tehtyään, että tämän jälkeen häntä ei käytä enää kukaan.

”Ammatti on epävarma ja kummallinen, kuvitteluun perustuva. Mietin, onko yleisö nyt kuvitellut tämän oikein. Kun viimeinen esitys on ohi, koko esitystä ei enää ole olemassa.”

Teatterin näyttämö voi olla hyvin armoton paikka. Salminen lainaa ammattinyrkkeilijä Joe Louisia, jonka mukaan nyrkkeilykehässä voi pakoilla mutta ei piiloutua.

”Myös näyttämö on kehä. Siellä on heittimissä, kaikkien nähtävissä ja arvosteltavissa. Ei voi piiloutua edes roolin taakse. Rooli on peiteminä, mutta samalla näyttelijä paljastaa asioita itsestään ja elämästään.”

Vaikka Salminen on ollut eläkkeellä Kansallisteatterista jo kymmenen vuotta, hän näyttelee edelleen. Esimerkiksi ensi helmikuussa hänet nähdään Taru Mäkelän ohjaaman Varasto-elokuvan jatko-osassa ja Paavo Westerbergin ohjaamassa Arthur Millerin näytelmässä Hinta Helsingin kaupunginteatterissa. Salminen näyttelee Hinnassa vanhaa juutalaista antiikkikauppiasta Gregory Solomonia.

Salminen on uransa aikana tehnyt satoja rooleja teatterissa, valkokankaalla, televisiossa ja kuunnelmissa. Miksi hän palaa töihin edelleen, kerta toisensa jälkeen?

”Näyttelijä on siitä outo olento, että se ei oikein tahdo osata lopettaa.”

”Sano sinä, mikä se on. Onko se kutsumus? Onko se pakko? Näyttelijä on siitä outo olento, että se ei oikein tahdo osata lopettaa.”

Kerran Salminen yritti.

”Jäin kotiin, istuin idioottina sohvannurkassa ja katsoin tv:tä.”

Valtaosa Salmisen kavereista on edelleen teatterissa, miltei koko sosiaalinen piiri. Heitä Salminen menee katsomaan, tekemään teatteria yhdessä tuttujen kanssa.

 

Pitkän uran myötä Salmisesta on tullut yksi jättiläisistä. Häneen viitataan sellaisilla määreillä kuin ”koko kansan suosikki” tai ”yksi Suomen näyttämötaiteen leijonista”.

Ne ovat ansaittuja kunnianosoituksia, mutta ne kertovat myös toisenlaisesta Suomesta ja yhtenäiskulttuurin ajasta, jolloin julkkiksia ja taiteilijoita oli vähemmän.

”En usko, että minä enää mikään suuri kansan suosikki olen.”

”Koko kansan suosikkeja ei varmaankaan synny enää teatterin kautta mutta ehkä vielä televisiossa”, Salminen sanoo.

”Enkä usko, että minä enää mikään suuri kansan suosikki olen. Minulla on ehkä oma yleisöni, ja minä kuolen sitten sen yleisön mukana, joka pikkuhiljaa poistuu katsomosta.”

Salmisesta on ihanaa seurata, kuinka teatteriin tulee uusia, innostuneita sukupolvia, jotka saavat vanhemmatkin polvet kiinnostumaan. Hän fanittaa esimerkiksi Jussi Nikkilää, joka on ”lahjakas näyttelijä, ohjaaja ja tavattoman miellyttävä heppu”.

 

Elämässä kannattaa ottaa riskejä. Salminen teki niin, kun hän lähti Kansallisteatterista 1969, juuri kun hän oli vakiinnuttanut asemansa ja suosionsa.

Irtisanoutuminen ei ollut vaivatonta. Kun hän ensimmäisen kerran yritti sitä, hän sai palkankorotuksen. Toisella kerralla hän avasi teatterin pääjohtajan Arvi Kivimaan oven ja huusi, että ottaa loparit. Sen jälkeen hän juoksi karkuun.

”Se oli hyvin miehekäs tapa sanoa itsensä irti”, Salminen sanoo.

Salmisen mielestä nuoruuteen kuuluu se, että ajautuu paikasta toiseen, eikä saavutettuja asemia kannata lähteä turvaamaan. Hän on itsekin tehnyt niin, liikkunut levottomasti.

”Joskus kun on omia lapsia katsoo näyttämöllä, puolustus putoaa kokonaan. Olen heistä kaikista tavattoman ylpeä.”

”Nuori ihminen kuvittelee aina, että on jotenkin väärässä paikassa, yksi tilanne vie toiseen”, Salminen sanoo.

”Vanhempi ihminen tajuaa, että kaikki on tässä ja nyt, eikä lähde höntyilemään ympäri maailmaa hakemaan jotain.”

Salmisella on hyvä olo, kun hän ajattelee omaa perhettään. Hän ei halua vaikuttaa hurskastelijalta sanoessaan, että hänelle tärkeimpiä asioita maailmassa ovat nyt lapset ja lapsenlapset. Kaikki Salmisen kolme lasta ovat näyttelijöitä, lapsenlapsia on neljä.

”Joskus kun on omia lapsia katsoo näyttämöllä, puolustus putoaa kokonaan. Olen heistä kaikista tavattoman ylpeä.”

Kun Salminen nuorempana näytteli vanhojen ihmisten rooleja, haasteena oli saada näyttelemiseen tietty oikea raadollinen sävy. Sen tavoittaakseen hän esimerkiksi piti raskaita painovöitä nilkoissa, mikä pahensi jalkavaivoja.

Salmisen polvet on leikattu täyteen titaania, ja ne aiheuttavat hälytyksiä lentokentän turvatarkastuksessa. Jalat toimivat paremmin leikkausten jälkeen.

Vanhenemisesta hänellä ei ole paljon hyvää sanottavaa.

”Se on vain hyväksyttävä. Mutta ei siinä mitään jaloa tai hienoa tai suurta ole. Suhtaudun aika skeptisesti siihen viisauteenkin, mutta sanotaan nyt, että kasvattaahan se jotain, jos ei muuta niin ainakin itseironiaa.”

Salminen on ikääntyessä oppinut nauramaan itselleen. Nuorena sellainen ei olisi tullut kysymykseen.

”Nuoressa miehessä on aina vähän sellaista machoa. On vaikea nähdä itsensä koomisessa valossa. Vanhemmiten on pakko oppia, tai elämä opettaa sen nopeasti, että ei kannata pullistella”, Salminen sanoo.

”Ihminenhän on loppujen lopuksi pyrkimyksineen aika koominen olento.”

 

Salminen ei halua puhua kaukana tulevaisuudessa olevista projekteista. Hänestä vanhan miehen on hullua keskustella moisista.

Hän ei ajattele ikäänsä jatkuvasti, mutta hän saa toistuvasti suruviestejä, jotka muistuttavat elämän rajallisuudesta. Viime vuosina monia arvostettuja kollegoita, kuten Kalle Holmberg, Pentti Siimes ja Pekka Valkeejärvi, on poistunut keskuudesta.

”Ei siihen osaa suhtautua. Se on kammottavaa mutta se on elämää. En oikein tiedä, mitä siihen sanoisi… Mieli protestoi, mutta mitä sitten.”

Salmisesta on helpottavaa, kun haastattelu on päättymässä.

”On kiehtovaa mutta raskasta puhua itsestään. Se muistuttaa vanhojen valokuvien katselemista: kun saa muistojen arkut auki, sieltä ei pompi pelkästään kauniita ja positiivisia asioita. Ei pääse ilman rangaistusta siitä, että rupeaa muistelemaan.”

Puhutaan siis vielä hetki onnesta. Salminen haluaa painottaa, että onni ei ole pysyvä tila.

”Kun saa muistojen arkut auki, sieltä ei pompi pelkästään kauniita ja positiivisia asioita.”

”Olen tässä hyvin tšehovilainen”, hän sanoo. ”Ihmisellä pitää olla jokin tavoite, jokin unelma. Uskon, että jos ihminen saavuttaa pysyvän onnen tilan, hän kuolee.”

”Sen sijaan onni on pieni hetki. Se on sitä, kun katsot pientä vauvaa, kun saunot tai kun vaimosi katsoo sinua kauniisti.”

Yksi paikoista, joissa Salminen on onnellisimmillaan, on Iniön mökin sauna.

Saareen hän pääsee taas ensi kesänä. Sitä ennen mökissä tehdään kevätsiivous, putsataan hämähäkinseitit ja viedään ulkokalusteet jälleen valoon.

Esko Salminen kuvattiin tärkeimmällä näyttämöllään Kansallisteatterissa. Katso video kuvauksista täältä.

Juttu on alun perin julkaistu marraskuun 2017 Gloriassa.

Kuka?

Esko Salminen, 77, näyttelijä. Syntynyt Helsingissä, asuu Kaartinkaupungissa Helsingissä. Kiinnitettiin 20-vuotiaana Kansallisteatteriin, sen jälkeen oli Helsingin kaupunginteatterissa ja Turun kaupunginteatterissa ennen kuin palasi takaisin Kansallisteatteriin.

Esiintynyt lisäksi lukuisissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja radiokuunnelmissa. Kolme lasta, jotka kaikki ovat niin ikään näyttelijöitä: Kristo Salminen, Kreeta Salminen ja Sonja Salminen.

Lempilukemista elämäkerrat ja Tšehov. Lukemisen lisäksi harrastaa penkkiurheilua.

 

 

Kun unelmat ovat hukassa, kaikki stressaa tai lupaavatkin elämänmuutokset jäävät kesken, saatat itse olla paras ammattiauttajasi.

 

Näköala hukassa? Opettele unelmoimaan

Jos tuntee jo saavuttaneensa kaikki työ- ja yksityiselämänsä tavoitteet, elämä alkaa usein tuntua laimealta. Tai jos kohtalo on aiemmin kolhinut, unelmoiminen voi tuntua suorastaan vaaralliselta.

Amerikkalaisella self-help-tähdellä ja Passion Test -menetelmän kehittäjällä Janet Bray Attwoodilla on ratkaisu näihin arkisiin ongelmiin. Attwood on varma siitä, että kaikilla ihmisillä on unelmia, ja hänen mukaansa intohimojen seuraaminen on paras tie aitoon onneen ja omannäköiseen elämään. Joskus unelmat täytyy vain kaivaa esiin syvältä.

Attwoodin menetelmässä täydennetään viisi lausetta, jotka alkavat sanoilla: ”Kun elämäni on ihanteellista...”.

”Kysyn ihmisiltä, mitä asiaa elämässäsi et halua enää koskaan tapahtuvan. Sen asian vastakohta on intohimosi.”

”Kysyn ihmisiltä, mitä asiaa elämässäsi et halua enää koskaan tapahtuvan. Sen asian vastakohta on intohimosi. Eräs tapaamani nainen, jolla oli todella kova tausta, sanoi, ettei hän halua enää koskaan asua kadulla. Haimme kodittomuuden vastakohdan. Hänen unelmansa oli saada elää kauniissa kodissa, ja sitä kohti hän lähti”, Suomessa vieraillut Attwood kertoo.

”Kun intohimon kohteet ovat kirkastuneet, koko tahdonvoima on niiden takana. Kaikki turha katoaa elämästä, ja ihmisen koko energia on näiden tavoitteiden saavuttamisessa.”

Menetelmään voi tutustua lukemalla Janet Bray Attwoodin ja Chris Attwoodin Passion Test -teoksen. Attwoodin oppien mukaan universumi järjestää toiveet todeksi. Passion Testin taustalla on ajatus niin sanotusta manifestoinnista. Se on monissa self help -opeissa vaalittu idea anteliaasta universumista, joka järjestää iloja ja suruja sen mukaan, mitä ihminen itse – tahallaan tai epähuomiossa – toivoo. Onni ja epäonni ovat tämän ajattelumallin mukaan kiinni omasta tsempistä.

Kuulostaako liian hörhöltä? Skeptinen kuulija voi selittää Passion Testin tulokset niin, että äänen lausutut ja pohditut intohimot auttavat havaitsemaan eteen sattuvia mahdollisuuksia ja antavat rohkeutta tarttua tilanteisiin. Haaveiden listaaminen selventää oman elämän tärkeysjärjestystä ja auttaa tekemään tietoisia valintoja. Jos esimerkiksi haluat siirtyä kasvispainotteiseen ruokavalioon, kirjattu tavoite muistuu mieleen, kun jälleen löydät itsesi kaupasta jauhelihapaketti kädessä.

Haaveiden listaaminen selventää oman elämän tärkeysjärjestystä ja auttaa tekemään tietoisia valintoja.

Attwood kirjoittaa intohimolauseensa uudestaan muutaman kuukauden välein.

”Ihminen muuttuu, tilanteet muuttuvat ja usein kuljemme kohti entistä tärkeämpiä toiveita. Aluksi ihminen saattaa haluta hienon auton, mutta vähitellen alkaa ymmärtää, mikä on todella tärkeää. Ehkä auto onkin vain jonkin syvemmän tarpeen ulkoinen ilmentymä.”

Kaikki stressaa? Ryhdy meditoimaan

”Meditoi kaksikymmentä minuuttia päivässä – paitsi, jos olet kiireinen. Siinä tapauksessa meditoi tunti päivässä”, sanotaan kuuluisassa zen-mietelmässä.

Stressi voi kasautua, vaikka samaan aikaan joka päivä olisi tuntikausia aikaa lorvia somessa tai ahmia tv-sarjoja. Kiireen tuntu voi nimittäin olla alitajuinen tapa väistellä vaikeita tunteita tai epämiellyttäviä tehtäviä. Meditointia kannattaa kokeilla, koska se katkaisee ärsykkeiden tulvan ja puhdistaa mieltä. Sen jälkeen on helppo tarttua levollisena ja tehokkaana päivän tehtäviin.

Stressi voi kasautua, vaikka samaan aikaan joka päivä olisi tuntikausia aikaa lorvia somessa tai ahmia tv-sarjoja.

Mainitun zen-mietelmän laatija tuskin tunsi suomalaisen naisen ruuhkavuosia – helppohan hiljaisesta luostarista on huudella. Meditoinnille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus: jos se on maallista stressinhallintaa eikä hengellistä harjoitusta, siihen ei tarvitse suhtautua dogmaattisesti. Meditointia ei muutenkaan pidä lähestyä suorituskeskeisesti. Viisi minuuttia tai vaikka vain yksi minuutti voi olla jonakin päivänä juuri sopiva määrä.

Meditoinnissa on monia erilaisia suuntauksia. Aiheeseen voi perehtyä kursseilla, kirjoja lukemalla tai Youtube-videoita seuraamalla. Hyvä alku on ottaa mukava, mutta ryhdikäs asento tuolilla tai lattiatyynyllä, katsoa tyhjyyteen tai vain sulkea silmät ja keskittyä hengittämiseen. Aluksi pää täyttyy ajatuksista ja tunteista, mutta niiden voi rauhassa antaa tulla ja mennä. Kun meditoinnista tulee tapa, pystyy pian rauhoittumaan vaikka työpöydän ääressä tai bussissa.

Kun meditoinnista tulee tapa, pystyy pian rauhoittumaan vaikka työpöydän ääressä tai bussissa.

”Meditoinnin vaikutukset stressin hoidossa ovat kiistämättömät. Se auttaa jopa post-traumaattisen stressin hoidossa sotilailla, saati sitten meillä muilla, joiden ongelmat liittyvät tavalliseen elämään”, sanoo myös Janet Bray Attwood.

Tavoite on liian suuri? piirrä se kuvaksi

Kun uusi tavoite elämässä alkaa kirkastua, se tuntuu usein toivottoman kaukaiselta. Unelmien toteuttamisessa saattaa auttaa Goal mapping, amerikkalaisen Brian Maynen kehittämä menetelmä, jota käytetään sekä yritysmaailmassa että henkilökohtaisen elämän apuna. Goal mappingissa tavoitteet kirjataan ja niistä piirretään kuva.

Maynen mukaan luova mieli ei ymmärrä pelkkiä käskyjä, vaan tarvitsee avukseen visuaalisen esityksen. Eri puolilla Suomeakin järjestetään Goal mapping -kursseja, joilla käytetään tusseja ja puuvärejä ja piirretään kuvia unelmien elämästä. Asiaan voi paneutua myös itsenäisesti kirjaa Goal Mapping -menetelmä lukemalla.

Goal mappingissa tavoitteet kirjataan ja niistä piirretään kuva.

”Goal mapping yhdistää molemmat aivopuoliskot, luovan mielen ja rationaalisen osan. Se valjastaa meidän järkevän mielemme unelmiemme toteuttajaksi”, selittää menestynyt Goal mapping -kouluttaja Sini Ikävalko, joka työskentelee myös pappina ja laulajana. Hän alkoi käyttää menetelmää neljä vuotta sitten.

”Ensimmäinen karttani liittyi painonpudotukseen. Sitten halusin saada rahat kasaan viedäkseni poikani lomalle New Yorkiin, vaikka olin yksinhuoltaja.”

Ikävalko piirsi kuvan itsestään unelmien vartalossaan. New Yorkin matkaa varten hän piirsi kuvan, jossa äiti ja poika katselivat auringonlaskussa kaupungin siluettia.

Tavoitteet toteutuivat: hoikka ja iloinen Ikävalko löysi itsensä ja lapsensa unelmien reissulta. Motivaatio oli kohdallaan, ilo ja rohkeus lisääntyivät.

”Sydämestäni löytyi toive laulaa, niin että muutkin voivat siitä nauttia. Sen tavoitteen olin haudannut jo syvälle, mutta lähdin toteuttamaan sitä nelikymppisenä.”

”Unelmat ovat kuin sipuli, kun niitä kuorii, löytyy alta aina syvempiä ja salatumpia haaveita.”

Ikävalko voitti karaokekilpailuja, pääsi finaaliin Tangomarkkinoilla ja ihastutti kuulijoita Voice of Finland -ohjelmassa. Tätä nykyä hän hoivaa koiranpentua, odottaa toista lastaan ja tuntee elämänsä olevan täynnä rakkautta ja johdatusta.

”Laulamisen tavoitteet ovat edelleen voimassa. Minulla on myös uusia, yhä syvempiä tavoitteita. Unelmat ovat kuin sipuli, kun niitä kuorii, löytyy alta aina syvempiä ja salatumpia haaveita. Goal mapping on muuttanut minua. Olen nykyisin positiivisempi ja näen mahdollisuuksia niin itselleni kuin kaikille muillekin”, Ikävalko kiteyttää.

Rakkaus hukassa? Haasta ajattelumallisi

Haaveiletko rakkaussuhteesta, mutta sopivan kumppanin löytäminen tuntuu vaikealta? Kuivan kauden jälkeen deittailu saattaa vaatia itsevarmuutta. Mistä treffeillä puhutaan? Mitä jos seuralainen osoittautuu oudoksi hiippariksi? Missä vaiheessa on seksin vuoro?

”Suuri este kypsän iän rakkaudelle ovat monesti omat haitalliset uskomukset. Muilla elämän osa-alueilla reipas nainen voi olla rakkausasioissa vetäytyvä ja epävarma”, sanoo erityistason seksuaaliterapeutti ja logoterapeutti Elina Tanskanen.

”Monilla meistä on haitallisia ajattelumalleja, kuten että rakkaus ei kuulu tämän näköisille tai tämän ikäisille. Et riitä, et kelpaa. Puhumme usein itsellemme tosi rumasti”, hän sanoo.

”Suuri este kypsän iän rakkaudelle ovat monesti omat haitalliset uskomukset.”

Tanskasen mukaan ensimmäinen askel on tiedostaa omat ajattelumallit.

”Ensin voi opetella narauttamaan itsensä itsekriittisistä ajatuksista. Sen jälleen kovat sanat kannattaa korvata lempeillä. Voi olla vaikeaa ajatella, että olen mielettömän upea, mutta sanat säälittävä, vastenmielinen ja epätoivoinen voi korvata omaan suuhun sopivilla ilmaisuilla: kelpaan, riitän ja olen hyvä tällaisena kuin olen.”

Jos uutta siippaa ei hyvistä yrityksistä huolimatta löydy, Tanskanen kehottaa tarkistamaan kurssia.

”Jos homma ei toimi, kannattaa tehdä jotakin toisin. Jos on luukuttanut Tinderiä ihan punaisella, eikä sopivaa kumppania löydy, voi kokeilla rauhallisempaa otetta ja pitää vaikka taukoa. Tai jos ei ole uskaltanut ollenkaan kokeilla netin seuranhakupalveluita tai -sovelluksia, voi lähteä pikkuisen testaamaan, katsoa, mitä tapahtuu. Ei ole yhtä oikeaa tapaa.”

Armollinen asenne kannattaa viedä treffeille asti.

Treffeillä kannattaa olla oma itsensä, vaikka se kuulostaisikin kliseeltä.

”Ylivaativuus lamaannuttaa. On ymmärrettävää, että jännittää tai pelottaa, mutta parasta on suhtautua myötätuntoisesti itseen ja katsoa sitä uutta ihmistäkin lempeiden linssien läpi. Kun ottaa rennosti, kaikki sujuu luultavasti paremmin.”

Tanskanen korostaa, että treffeillä kannattaa olla oma itsensä, vaikka se kuulostaisikin kliseeltä.

”On eri asia korostaa omia hyviä puolia kuin yrittää olla jotain muuta mitä on. Kannattaa esimerkiksi pukeutua niin, että se tuntuu itsestä hyvältä eikä miettiä sitä, mistä treffikumppani mahtaisi tykätä. ”

Jäävätkö muutokset kesken? Lisää kärsivällisyyttä

Kun uusi kurssi on löytynyt, ihminen vaatii usein itseltään virheetöntä ja suoraviivaista etenemistä unelmien polulla. Silloin takaiskut lannistavat. Mentaalivalmentaja Ilkka Koppelomäki toteaa, että tavoitteiden toteutumisen esteenä on monesti mustavalkoinen ajattelu.

”On inhimillistä, että ihmiset aloittavat juttuja, mutta eivät vie niitä loppuun. Näin me monesti toimimme eikä siitä pitäisi masentua. Kun seuraavan kerran aloittaa, ei aloitakaan alusta, vaan siitä mihin on päässyt”, Koppelomäki sanoo.

”Kun seuraavan kerran aloittaa, ei aloitakaan alusta, vaan siitä mihin on päässyt”

Väsymys ja kyllästyminen voivat olla merkkejä siitä, että aika ei ole kypsä.

”Mieli huijaa meitä uskomaan, että olemme epäonnistuneet, kun emme jaksa tavoitella jotain. Todellisuudessa epäröinti on henkistä valmistautumista.”

Koppelomäki kertoo esimerkin omasta elämästään. Hän inhosi kylmää vettä, mutta avantouinti alkoi kiehtoa häntä. Hän oli katsellut pitkään tuttujensa talviuintikuvia ja kuunnellut näiden hehkutusta.

”Muutokset tapahtuvat tosi helposti, kun on valmis ottamaan haasteen vastaan.”

”Ajattelin, että siistin näköistä, mutta minusta ei ole koskaan tuohon.”

Koppelomäki jutteli avantouintia harrastavan ystävänsä kanssa ja kiinnostui uinnin terveyshyödyistä. Kuin huomaamattaan hän otti selville avantouinnin tekniikasta ja oikeasta hengityksestä. Hän sulatteli saamaansa tietoa ja alkoi haluta uimista yhtä enemmän.

”Tulin siihen pisteeseen, että eilen kävelin jäisen järven ohi, potkin jäät pois ja menin uimaan. Lyhyt tarina on se, että aloin uida, mutta taustalla oli tapahtunut jo pitkään asioita. Muutokset tapahtuvat tosi helposti, kun on valmis ottamaan haasteen vastaan.”

 

 

Tyhjän saa pyytämättäkin

Vaivaako näköalattomuus, stressi vai rakkauden puute? Näillä ammattilaisten keinoilla opit selättämään ongelmasi

Kaikki mikä koskee omaa itseään, on mahdollista ihmisen muuttaa. Se on asenne- ja valintakysymys. Mutta rakastavan elämänkumppanin löytäminen ei ole aina itsestä kiinni. Oma aktiivisuus ja hyvä itsetunto eivät auta, kun sitä sopivaa ei vaan löydy tai ei kelpaa. Vanhemmalla iällä elämänarvot ja elintavat ovat tärkeimmät kriteerit, niistä ei voi joustaa.
Lue kommentti
Katin kantapaikkoihin kuuluu Scarlett-viinibaari Pullman-hotellin 37. kerroksessa.
Katin kantapaikkoihin kuuluu Scarlett-viinibaari Pullman-hotellin 37. kerroksessa.
Työn vastapainoksi Kati kuntoilee joka päivä.
Työn vastapainoksi Kati kuntoilee joka päivä.

Thaimaalaisella autiorannalla Kati Häkkinen sai idean sinne sopivasta rantahotellista. Kovalla työllä syntyi huippusuosittu Aava Resort & Spa, ja mikkeliläinen Kati jäi maailmalle. ”Pidän itseäni menestyjänä, koska uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani.”

Hotelliyrittäjä Kati Häkkinen nauttii miljoonakaupunki Bangkokin vilinästä.

”Tykkään myös ajaa täällä autolla. Kaupungin sykkeessä ideatkin lentävät. Minulla on paljon uusia liikeideoita, joille etsin sijoittajia ja kumppaneita”, Kati, 37, sanoo.

Katilla on vahvaa näyttöä siitä, että hän pystyy toteuttamaan ideansa. Yhdeksän vuotta sitten hän oli reppureissulla Thaimaassa silloisen puolisonsa Atte Savisalon kanssa. Tuolloin pariskunta työskenteli Aten vanhempien omistamassa Savcorissa, teknologiayrityksessä, joka on Ballet Mikkelin takana. Kati oli Ballet Mikkelin johtaja, Atte financial controller.

Autiolla Khanomin rannalla pariskunta sai idean rantahotellista. Nyt samaisella rannalla seisoo heidän yhdessä omistamansa Aava Resort and Spa, joka on saanut monia kansainvälisiä palkintoja. Tuorein on marraskuussa 2016 myönnetty Aasian parhaan hotellin ja kylpylän HAPA (Hospitality Asia Platinum Awards) -palkinto.

Kati työskenteli vuosia ilman lomia ja palkkaa Aavan menestyksen eteen.

”Todellinen menestyksen mittari on se, että henkilökunnalla on hyvä olla ja se nauttii työstään”, Kati sanoo.

Kati työskenteli vuosia ilman lomia ja palkkaa Aavan menestyksen eteen. Yrityksen rakentaminen opetti hänelle paljon.

”Muutto Aasiaan ei sinänsä ollut vaikeaa, koska olen aina ollut valmis vastaanottamaan kaiken, mitä uusi kulttuuri tuo mukanaan. Äitiyslomia en ehtinyt pitää, ja esikoispoikani on nukkunut kantokopassa kokouksissa heti syntymästään lähtien.”

Nyt hotellissa on palkattu johtaja, ja Katin vastuulla on markkinointi ja PR-toiminta.

”Palkinnot tuntuvat toki hyviltä – etenkin, koska aluksi niin moni nauroi ideallemme.”

Menestyksen hinta

Ensimmäisen palkintonsa Aava sai kuusi vuotta avajaisten jälkeen.

”Ensimmäiset vuodet yrittäjänä eivät olleet helppoja. En silti kadu yhtään hetkeä enkä yhtään kyyneltä. Jaksoin aina uskoa ideaamme”, Kati sanoo.

Katille menestys merkitsee ennen kaikkea vapautta valita.

”Raha luo turvallisuutta. Moni ei tule ajatelleeksi, että ulkomailla asuva suomalainen joutuu maksamaan kalliin hinnan terveysvakuutuksista ja lasten koulumaksuista. Olen aika tarkka siitä, mihin käytän rahaa, mutta säästäjätyyppiä en ole koskaan ollut.”

”Pidän itseäni menestyjänä.”

Palkittu hotelli ei kuitenkaan edelleenkään ole omistajilleen rahasampo. Rahaa tarvitaan myös uusiin investointeihin, sillä Aava-hotelliperhe on laajenemassa.

”Tuplaamme Aavan kapasiteetin rakentamalla erillisen hotellin ja uusia korkean palvelutason villoja. Suunnitelmat ovat jo pitkällä”, Kati kertoo. Aava etsii parhaillaan siihen uskovia sijoittajia muun muassa suomalaisen joukkorahoituskumppanin kautta.

”Pidän itseäni menestyjänä. En kuitenkaan Aavan takia vaan siksi, että uskalsin lähteä toteuttamaan unelmaani. ”


Äitiys antaa voimaa

Vielä kymmenen vuotta sitten Kati ei ajatellut olevansa äitityyppiä. Lokakuinen ilta tv:n ääressä muutti mielen.

”Näin televisiossa vaippamainoksen ja purskahdin itkuun, kun näin vauvan.”

”Elämä on hyvää näin. Mies tulee vastaan, jos tulee.”

Vuonna 2009 syntyi Nino-poika ja kaksi vuotta sen jälkeen Aida-tytär. Lapset ovat eläneet koko ikänsä Thaimaassa, joten he puhuvat ja lukevat sujuvasti thain kieltä, jota he oppivat Khanomin kyläkoulussa. Muutto pääkaupunkiin oli tarpeen myös siksi, että lapset pääsisivät kansainväliseen kouluun.

Kati ja Atte erosivat neljä vuotta sitten.

”Eroon ei liity vihaa tai pettymystä. Olemme edelleen työkavereita ja ystäviä. Olimme yhdessä 17 vuotta, ja rakkaus vain kuoli”, Kati sanoo.

Kati ei etsi uutta kumppania.

”Elämä on hyvää näin. Mies tulee vastaan, jos tulee. Rimani on korkealla, ja miehen tulee ennen kaikkea saada minut nauramaan.”

Thaimaassa asuva Atte on läsnä lasten elämässä, ja perheessä on myös kolmas luottoaikuinen, heitä pienestä asti hoitanut kotiapulainen Mui.

”Mui on perheenjäsen, mutta minä olen äiti ja kasvatan lapseni. Minua ärsyttää se, että joku pitää minua huonona äitinä siksi, että minulla on palkattua kotiapua. Apulaisten ansiosta olen parempi äiti ja voin olla vapaa-ajalla täysipainoisesti lasten kanssa. ”

 

Ulkonäöllä on väliä

Thaimaassa naiset käyttävät paljon aikaa ja rahaa ulkonäöstään huolehtimiseen.

”Ulkonäköön panostaminen on kunnioitusta toisia kohtaan. Se on käyntikortti, johon muut kiinnittävät huomiota”, Kati toteaa.

Kuutisen vuotta sitten Kati löysi monipuolisen liikunnan, ja nykyään hän kuntoilee joka päivä. Thainyrkkeilyn lisäksi tärkeitä lajeja ovat jooga, pilates ja vaeltaminen vuorilla.

”Suomalaiset tunnistaa valitettavasti usein ulkoisesta olemuksesta. Mistä ihmeestä tulee ajatus, ettei tarvitse yhtään välittää siitä, miltä näyttää?”

”Suomalaiset tunnistaa valitettavasti usein ulkoisesta olemuksesta. Mistä ihmeestä tulee ajatus, ettei tarvitse yhtään välittää siitä, miltä näyttää? Ihan jokainen on varmasti paremmalla mielellä, jos peilistä katsoo tyyppi, johon on tyytyväinen. ”

Katin oma tyyli on klassinen.

”Teetän paljon jakkuja ja housupukuja räätälillä, käytän usein mekkoja tai farkkuja ja rakastan korkeita korkoja.”

Kati suosittelee tutustumaan thaimaalaisten suunnittelijoiden luomuksiin, joita myyvät Bangkokissa muun muassa ostoskeskukset Central Embassy ja Siam Discovery. Thaimaan korkean luksusveron vuoksi hän hankkii käsilaukkunsa Hong Kongista.

Koti on maailmalla

Vapaa-aikaa Katilla ei edelleenkään liiemmin ole, mutta Bangkok tarjoaa vapaa-ajan viettoon paremmat mahdollisuudet kuin entinen kotikylä Khanom.

”Bangkok on Aasian kulinarismin mekka. Suosikkiravintoloihini kuuluu tällä hetkellä esimerkiksi intialaista molekyylikeittiötä tarjoava Gaggan ja Nahm, jossa on vanhoja thairuokia brittikokokin uudistamina.”

Bangkokissa Katille on avautunut yhteys muihin suomalaisiin naisiin.

”Khanomissa en puhunut suomea muiden kuin lasteni kanssa. Perustin Bangkokiin FINWA-naisjärjestön, joka toimii naisten verkostona ja tekee hyväntekeväisyyttä. ”

Tulevaisuuden haaveena on löytää aikaa matkustamiselle.

Katin kunnianhimoisena tavoitteena on kerätä naisjärjestön kautta lahjoituksia sataan äitiyspakkaukseen, jotka lahjoitetaan yksinhuoltaja- ja hiv-positiivisille äideille yhteistyössä muun muassa Suomen Lähetysseuran avustushankkeiden mukana.

Tulevaisuuden haaveena on löytää aikaa matkustamiselle.

”Lähialueilla kuten Vietnamissa, Laosissa ja Hong Kongissa olen käynyt usein, mutta haluaisin lisäksi Eurooppaan ajamaan avoautolla Italiassa, musikaaleihin Lontoossa ja Pariisiin Champs Élysées’n tunnelmaan.”

Suomeen Kati ei kaipaa.

”Maailma on imaissut minut mukaansa.”

 

Kati Häkkinen, 37, hotelliyrittäjä Thaimaassa Khanomissa. Asuu Bangkokissa.

Toinen omistaja Aava Resort and Spa -hotellissa, perustajajäsen ja puheenjohtaja FINWA-naisjärjestössä.

Perhe: poika Nino, 8, ja tytär Aida, 6.

Parasta Bangkokissa: Miljoonakaupungin syke, vireys, vauhti, värit ja luksus sekoittuneina mukaansa imaisevaan kaaokseen.