Kuvataiteilija Kirsti Tuokko: ”Koska minulla ei juuri ole huonekaluja, minulla voi olla sitäkin enemmän taidetta”

1/ Funkisneliöt

Kodissani on vain 35 neliötä, mutta ne riittävät minulle mainiosti. Pystyn asumaan minimaalisesti, koska vietän joka tapauksessa suurimman osan ajastani työhuoneella. Asun Helsingin keskustassa 1930-luvun funkistalossa, lähellä kaikkia palveluita. Voin piipahtaa lähikauppaan koska vain ja siksi pärjään hyvin ilman suurta pakastinta. Vaikka asunto on pieni, se on pohjakaavaltaan erinomaisen toimiva. Asunto kaipasi kuitenkin remonttia, jotta sen parhaat puolet saatiin esiin. Sisustusarkkitehtina työskentelevä tyttäreni Aino Brandt suunnitteli remontin, joka palautti asuntoon funkistaloon sopivan tunnelman ja toi avaruuden tuntua.

2/ Väliaikaisuuden tuntu

Ihailen kerroksellisia koteja, mutta itse olen niin huono siivoamaan, että kaipaan ympäristöltäni tiettyä sairaalamaisuutta. Olen muuttanut usein ja tulen vähällä toimeen, enkä missään nimessä halua haalia statusesineitä. Minulle on tärkeää säilyttää tunne, ettei tämä kotini ole viimeiseni, vaan että kaikki voi huomenna olla toisinkin. Jos tarve vaatii, pakkaan vähät tavarani laukkuun ja muutan muualle. Kauneus on kuitenkin tärkeää, eikä minulle ole yhdentekevää, millaisessa tilassa aikaani vietän. Minusta on ihanaa leikitellä esineillä ja miksata niitä keskenään yllättävillä tavoilla.

3/ Huoltohommia ja kekkereitä

Mitä tekevät ne ihmiset, jotka elävät pelkästään kodissaan? Mitä minä teen sitten, kun en enää jaksa käydä työhuoneellani? Näitä asioita pohdin aina silloin tällöin. Vietän päivittäin paljon aikaa työhuoneellani, ja se taitaa olla minulle tilana kotiakin tärkeämpi. Koti on minulle ennen kaikkea paikka huoltotoimenpiteille: täällä nukun, vaihdan vaatteet ja pesen pyykkiä. Ajattelen asuntoani ikään kuin pitkäaikaisena Airbnb:nä. Välillä tykkään kuitenkin järjestää juhlia ja kutsua ihmisiä luokseni. Siksi minulla on pyöreä pöytä, jonka ympärille mahtuu tarvittaessa isokin ystäväjoukko.

4/ Oma joukko

En haaveile antiikkihuonekaluista tai kerää moniosaisia astiasarjoja. Koska minulla ei juuri ole huonekaluja, ajattelen, että minulla voi olla sitäkin enemmän taidetta. Suurimman osan teoksistani olen saanut vaihtokauppana kollegoiltani. Teosten tekijät ovat siis omaa joukkoani, puolueosastotovereitani. Ilahdun ja tulen hyvälle tuulelle aina, kun katson heidän töitään. Vaikka minulla on jo nyt paljon taidetta, sitä voisi olla vielä paljon enemmän. Tulevaisuudessa haluaisin vuorata kotini kaikki seinäpinnat taiteella.

5/ Vaatteiden paikka

Muoti ja pukeutuminen ovat kiinnostaneet minua varhaislapsuudesta asti. Vaatteilla viestimme itsestämme ulospäin, mutta samalla ne ovat meille kuin koti - jotakin meidän ja maailman välissä. En oikeastaan osta muita tavaroita kuin vaatteita. Niiden hyvä puoli on se, että ne kulkevat helposti mukanani, varsinkin kun voin pukea ne päälleni. Panostan kuitenkin määrän sijasta laatuun, joten en tarvitse hillittömän suurta vaatekomeroa. Myös teosteni aiheet löydän muotimaailmasta. Maalaan muotilehdistä ja vaatemainoksista tuttuja poseerauksia.

Juttu on ilmestynyt Glorian Kodissa 10/2019.