Glorian muotijutussa säkenöivä Sanna Marin: "Valtaa saa ja pitää haluta, jos haluaa muuttaa asioita"
Kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä toimiva Sanna Marin hurmaa maailmalla ja Glorian muotikuvissa. Kuvasimme hänet suomalaisten suunnittelijoiden asuissa.
Ihminen kaipaa varmaan aina vähän sitä, mitä ei juuri sillä hetkellä elämässä ole, Sanna Marin toteaa.
Tony Blair -instituutin strateginen neuvonantaja elää matkalaukkuelämää, tapaa työssään poliittisia johtajia ja kansainvälistä eliittiä. Työ on kiinnostavaa, mutta kahta asiaa hän kaipaa elämäänsä kipeästi: rytmiä ja rutiinia.
–Jos ihmisellä on hyvin selkeä rytmi elämässä, vakituinen työaika, illat ja viikonloput vapaita sekä tietyt harrastukset joka viikko, hän kaipaa varmaankin jotain muuta, Sanna vertaa.
Hän toivoo omaan arkeensa selkeitä aikamääriä työlle ja vapaa-ajalle.
–Haaveilen niinkin yksinkertaisesta asiasta, että voisin käydä aamukävelyllä sen jälkeen, kun olen vienyt lapsen kouluun. Saisin olla ulkoilmassa, olisi aikaa omille ajatuksille ja voisin kuunnella musiikkia. Nyt pystyn tähän vain harvoin työni epäsäännöllisyyden vuoksi.
Samat rentoutumiskeinot olivat hänellä käytössä pääministeriaikanakin, kun paine kasvoi välillä niin suureksi, että pahimpina hetkinä hänen näkökykynsä sumeni ja vatsa oli niin sekaisin, että ruoka ei ehtinyt imeytyä. Hän laihtui silmin nähden.
Ilman Toivo on tekoja -muistelmakirjansa (Gummerus) ilmestymistäkin ja sen markkinointia kotimaassa ja ulkomailla entisen pääministerin elämä on aikamoista palapeliä. Ihmiset ja maat vaihtuvat tiuhaan.
–Matkapäiviä en ole laskenut, mutta matkustan näin kirjan ilmestymisen aikaan lähestulkoon viikoittain yhteen tai useampaan kohteeseen.
Ainoa arjen vakirytmittäjä on vuoroviikkovanhemmuus hänen ex-miehensä Markus Räikkösen kanssa, josta hän puhuu kauniisti kirjassaan: ”Markus on edelleen paras tuntemani ihminen, ja tiedän, että hän ajattelee minusta samoin.”
Nytkin haastattelussa on minuuttiaikataulu. Sanna tykittää hymyillen viestiään tulemaan. Jos täydennyksille on tarvetta, kymmenen minuutin soittoaika jälkikäteen on mahdollinen.
Sanna on solahtanut kansainvälisiin piireihin vuosien mittaan omien sanojensa mukaan tekemällä ja oppimalla. Hänet on nähty paitsi päättäjien pöydissä ja hauskuuttamassa amerikkalaisia yhdysvaltalaisessa The Daily Show’ssa myös Instagram-kuvissa Hillary Clintonin kanssa, Pariisin muotiviikoilla ja nyt Glorian muotikuvissa. Entinen pääministeri on kuitenkin pidättyväinen, kun ulkonäköasiat ja pukeutuminen otetaan puheeksi. Hänestä ”naisen tehtävä ei ole olla katsottavana, vaan naisen tehtävä on toimia, elää ja olla olemassa”.
–Pukeutuminen on osa ammattiani. Puhujana pukeudun tilaisuuden arvon mukaisesti, hän toteaa.
–Työni on aika kiireistä. Harvoinpa ehdin ostoksilla käymään. Aika samat jakkupuvut matkalaukussani kulkevat. Viime viikolla olin kolmessa maassa ja tällä viikolla menen Bratislavaan. Jätin saman puvun laukkuun odottamaan.
Helsinki pysyy Sannan kotipaikkana jatkossakin.
–Kun työni ovat ulkomailla, Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyys ratkaisee.
Parisuhdekysymyksiin hän ei vastaa.
–Sen voin sanoa, että en ole parisuhdeasioitani missään kommentoinut, mutta kaikenlaista tästä on kirjoitettu.
TEESI 1: Ihmisen yksikkö on me
Nykyisen länsimaisen kulttuurin yksilökeskeisyys on varmasti yksi syy sille, miksi niin moni voi pahoin. Olemme sosiaalisia eläimiä ja tarvitsemme muita. Jos keskitymme ja käperrymme liikaa itseemme ja siihen, miltä meidän pitää näyttää tai kuulostaa ja mitä meidän pitää yksilönä tavoitella, niin sen kaiken keskellä voi tuntea itsensä aika yksinäiseksi ja eksyneeksi.
Itse koin jo nuorena hämmentäviksi kysymykset ”mitä sinä haluat olla”. Halusin ennemmin keskittyä siihen, miten voin muuttaa maailmaa. Minulle toi paljon hyvinvointia se, kun sain keskittyä muihin ihmisiin ja asioihin, eikä minun tarvinnut keskittyä itseeni niin paljon.
”Perusyksikkö on me enkä minä” -ajatus on auttanut minua myös kestämään tiukoissa tilanteissa. Jos pahan olon hetkissä ei keskitykään itseensä vaan yhteiseen hyvään, tilanteen sietäminen on helpompaa. Toki nahkanikin on parkkiintunut, mutta ei se tietenkään tarkoita sitä, että olen tullut immuuniksi tai etten olisi ihminen. Kyllähän jatkuva arviointi ja vaikeat kokemukset tietenkin satuttavat, mutta niistä pitää vain päästä yli.
Tavoittelen tasapainoisempaa suhdetta työn, perheen, vapaa-ajan ja oman hyvinvointini välillä. Olen aina tavoitellut. Oma tytär on lapsi vain hetken. Se oli myös yksi syy, miksi hain uutta suuntaa työelämässä. Halusin enemmän aikaa perheelle ja lapselle.
Olen erittäin onnellinen siitä, että minulla on elämässäni ihania ystäviä, joilla on aika samanlainen elämäntilanne: samanikäisiä lapsia. Voimme viettää yhdessä myös lapsiaikaa.
TEESI 2: Sinä pystyt siihen
Varmasti jokainen meistä aika ajoin epäilee itseään ja omia kykyjään, minäkin.
Minulla on ollut onni, että minulla on ollut kannustava kasvuympäristö. Äitini on aina sanonut, että pystyt siihen – tee. Hän on myös antanut minulle kussakin kasvuiässä ikään sopivia tehtäviä. Kun olen lapsena halunnut mennä uimahalliin, äiti on sanonut, että tässä on puhelinnumero, tartu itse puhelimeen, soita ja kysy, onko se auki.
Pyrin kannustamaan tytärtäni Emmaa, 7, samaan. Jos hän haluaa vaikkapa kahvilassa selvittää jonkin asian, sanon, että kysy tarjoilijalta. Jos häntä ujostuttaa liikaa, menen mukaan. On tärkeää antaa lapselle tehtäviä, jotta hän saa onnistumisen kokemuksia ja huomaa, että vaikka minua jännitti, uskalsin.
Tytöt tarvitsevat roolimalleja ja naiset ansaitsevat paikkansa johtajina, niin työyhteisöissä kuin yhteiskunnissakin. Naiset ovat yhä kourallinen siitä väestä, joka maailmassa pitää valtaa – puhumme sitten politiikasta, valtioiden johtamisesta tai yritysten johdosta. Naisille kuuluu puolet maailman vallasta ja puolet maailman resursseista.
Toivon, että naiset uskoisivat omiin kykyihinsä ja tarttuisivat tehtäviin. Naiset ovat äärettömän ahkeria, tunnollisia, osaavia ja älykkäitä, paljon pystyvämpiä kuin mistä antavat itselleen kunniaa. Monesti he ajattelevat, että jos he eivät täytä jokaista kriteeriä, jota johonkin työtehtävään toivotaan, he eivät edes uskalla hakea. Naiset voivat kokea, että heidän pitää olla täydellisiä ja täydellisen valmiita, ja jo valmiiksi tehnyt kyseistä työtä kymmenen vuotta. Sellaiseen ei tietenkään kukaan yllä. Pitää olla itselle myös armollinen ja ajatella, että vielä en kaikkea osaa, mutta opin, kun teen.
Olen myös havainnut, että korkealla tasollakin olevat ihmiset ovat vain ihmisiä. Kukaan meistä ei ole mitään ylimaallista.
TEESI 3: Opi sietämään pettymyksiä
Tyttäreni on ensimmäisellä luokalla. Koulun oppimiskeskustelussa keskusteltiin, miten lapsi oppii sietämään pettymyksiä. Totesin, että pettymysten sietäminen on varmasti yksi tärkeimmistä taidoista, joita meillä tulisi olla. Jokainen meistä kokee epäonnistumisia, hankaluuksia ja vaikeuksia – tai tekee virheen tai ei suoriudu niin kuin pitäisi suoriutua.
Niistä tilanteista jää aika monille meistä tosi hankala olo, josta on melko vaikeakin päästä yli. Voi alkaa pelätä niin paljon, ettei uskalla edes yrittää uudestaan. Sen takia on todella tärkeä oppia sietämään pettymyksiä ja mennä niistä eteenpäin.
Olen joutunut itsekin tätä paljon opettelemaan ja käsittelemään, koska työssäni vaikkapa pääministerinä oli jokapäiväinen asia kohdata joku pettymys, vaikea tilanne tai asia, johon en pystynyt vaikuttamaan. Noina hetkinä totesin itselleni, että tässä on nyt työtä tehtävänä. Ei auta jäädä ihmettelemään. Hommat pitää hoitaa. Ja usein kun tarttuu toimeen, huomaa, että siihen pystyy. Ei pidä jäädä vellomaan, eikä pelätä. Pelko lamauttaa.
Minulle tärkein tuki tuolloin vaikeina hetkinä oli oma perhe ja entinen mieheni Markus, joka eli kanssani parikymmentä vuotta. Tapasimme 18-vuotiaina. Kun tapaa niin nuorena, sitä kasvaa yhteen. Hän on ollut yksittäistä ihmisistä merkittävin tukija koko poliittisen urani ajan. Markus on valanut minuun uskoa ja monta kertaa sanonut jonkun tappion hetkellä, että odota vaan, kyllä muut vielä näkevät sen, minkä minä näen jo.
TEESI 4: Meillä kaikilla on vastuu toimia
Ajattelemme usein oikeuksiamme, mutta jokaisella meistä on myös velvollisuuksia.
Kun lähdin nuorena mukaan politiikkaan, ajattelin, että minun velvollisuuteni on puolustaa ja kehittää hyvinvointivaltiota. Se oli mahdollistanut minulle niin paljon sellaista, mitä en vähävaraisen taustani vuoksi olisi muuten saavuttanut.
Nyt minulla on suuri huoli siitä, että olemme saavuttaneet reilun sadan viime vuoden aikana valtavasti edistystä, mutta tällä hetkellä se on uhattuna – katsotaan vaikka tasa-arvon tilaa maailmassa, ihmisoikeuksien toteutumista tai isoja globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutosta ja luontokatoa.
Menneet sukupolvet ovat tehneet valtavan urakan siinä, että he ovat rakentaneet pohjoismaisen hyvinvointivaltion, joka mahdollistaa meille jokaiselle pääsyn hyvän koulutuksen ja peruspalveluiden piiriin. Voimme rakentaa oman elämämme sen näköiseksi kuin haluamme taustasta riippumatta.
Monet nuoremmat ihmiset kokevat tällä hetkellä ymmärrettävästi ahdistusta ja turhautumista, ehkä pelkoakin siitä, mitä maailmassa tapahtuu. On jokaisen meidän oikeus mutta myös vastuu taistella näiden asioiden puolesta. Mikään tässä maailmassa ei tule annettuna. Vaikka paljon on saavutettu, velvollisuutemme on puolustaa näitä arvoja ja tehdä töitä niiden eteen. Mikään maailmassa ei pysy, ellei sitä halua ylläpitää ja kehittää. Ei se ennenkään ole ollut helppoa.
Jokaisen meistä on toimittava sen eteen, että tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus hyvään ja turvalliseen elämään. Nuoret toimivat ilmastonmuutoksen ja luontokadon eteen monin tavoin. Meidän pitää huolehtia siitä, että emme tyrmää heidän maailman parantamisen haluaan.
TEESI 5: Valtaa saa haluta
Olen halunnut valtaa. Valtaa saa ja pitää haluta, jos haluaa muuttaa asioita – ja meidän naisten pitää muuttaa asioita. Eihän Suomi olisi tällainen yhteiskunta, jos naiset eivät olisi tehneet yli puoluerajojen töitä päivähoidon, perhevapaiden, ikäihmisten huolenpidon tai sosiaali- ja terveyspalvelujen eteen.
Se, että miehet käyttävät valtaa, ovat kunnianhimoisia ja päämäärätietoisia, nähdään itsestään selvänä ja myönteisenä asiana. Mutta kun nainen haluaa valtaa, häntä toppuutellaan, että miksi olet vallanhimoinen tai miksi tuot itseäsi tykö.
Olen aina ollut ihmisenä asioihin keskittyvä ja ajatellut, että paras argumentti voittaa. Nuorena olin nykyistä tulisieluisempi väittelijä. Ajan myötä minulle on kertynyt sosiaalista ymmärrystä ja armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Olen saanut paljon oppia työympäristössäni ihmisiltä, jotka ovat olleet luontaisesti tunneälykkäitä, sosiaalisesti lahjakkaampia kuin itse olen ollut.
Olen kyllä sosiaalinen, mutta minun on välillä vaikea havaita muista ihmisistä heidän tunnetilojaan tai ymmärtää heidän tietynlaista toimintaansa, koska oma pääni ajattelee jossain eri asennossa. Olen joutunut tosi paljon opettelemaan sitä, että kyse ei ole vain asioista vaan myös ihmisistä, tulokulmista ja siitä, miltä jokin tilanne toisesta tuntuu. Ehkä olen tässä vielä oppimisen polulla.
Juttu on julkaistu Gloriassa 12/2025.
Sanna Marin, 40
Tony Blair -instituutin strateginen neuvonantaja. Entinen pääministeri. Työskentelee neuvonantajana pääasiassa hallitusten ja päämiesten tasolla. Käy puhumassa kansainvälisissä tilaisuuksissa mm. geopolitiikasta, tasa-arvosta, ilmasto- ja ympäristökysymyksistä sekä teknologisesta murroksesta.
Asuu Helsingissä tyttärensä Emman, 7, kanssa.
