Kyllä, tästä on vain kolme vuosikymmentä: menestyjämiesten jälkikasvu esiteltiin ottamalla kärjeksi heidän ulkoiset avunsa. Ranskalaisten huippusuunnittelijoiden tyttäret pääsivät tosin jutussa kertomaan myös urakuulumisistaan.

Nämäkö huippusuunnittelijoiden mielimallit, vihjasi jutun alaotsikko nykyisen nettiotsikon tyyliin. Marraskuun 1987 Gloriassa lukijalle esiteltiin ranskalaiset tytär-isäkaksikot Laetitia ja Jean-Louis Scherrer, Marie-Anne ja Marc Bohan, Marie ja André Courregés, Kiki ja Louis Feraud sekä Catherine ja Louis Azzaro. Isät olivat tunnustettuja huippusuunnittelijoita, aikuiset tyttäret taas... no, pärjäsivät vaihtelevasti.

Joukon esimerkkitapaus, Diorin pääsuunnittelijana tuolloin työskennelleen Marc Bohanin tytär Marie-Anne oli uramenestyjä, Christie's huutokauppakamarilla töissä. Ja mikä tärkeintä, jutussa mainittiin, että hän on "Lontoossa mitä kaunein Diorin eleganssin lähettiläs. Hän käyttää ainoastaan isänsä suunnittelemia vaatteita, jotka isä hänelle valitsee."

"Vaikka Marie onkin vasta seitsemäntoista, näyttää selvältä, ettei hänestä koskaan tulekaan mitään haute couture -tyyppiä"

Jokaisen nuoren naisen kohdalla korostettiin, miten paljon he isiään ihailivat ja kuinka tiiviisti pitivät heihin yhteyttä. Jutun pahiksiksi nousivatkin he, jotka eivät käyttäneet isiensä suunnittelemia asuja. "Vaikka Marie onkin vasta seitsemäntoista, näyttää selvältä, ettei hänestä koskaan tulekaan mitään haute couture -tyyppiä", todettiin André Courrégesin ratsastuksesta innostuneesta tyttärestä viileästi.  Samantyyppisiä moitteita sai "farkkutyttö" Laetitia Scherrer, joka vieläpä lainasi vaatteita suoraan isänsä kaapista, ei tämän suunnittelemista kokoelmista.

Tällaista perhesuhdejuttua tuskin tehtäisiin nykyisiin lehtiin – tai ehkä näkökulmana voisi nyt olla esitellä menestyvien tytärten isiä. Lukisitteko?