Lokakuussa moni alkaa ikään kuin jo valmiiksi vaipua talviseen apatiaan. En aina ihan ymmärrä heitä, sillä minulle lokakuu on kuukausista parhain.

Tähän aikaan vuodesta ei ole pakko suorittaa mitään. Silloin voi ilahtua pienistäkin asioista. Esimerkiksi aurinkoisia päiviä on yleensä melko vähän, joten kun aurinko sitten jonain päivänä ilmaantuu, ulkoilu ei ole pakkopullaa vaan ikään kuin ilahduttava yllätysbonus. Myös kaikenlaiset sienestys-, marjastus- ja metsästyskaudet alkavat olla ohi, joten eipä tarvitse niistäkään enää stressata. Iltaisin voi maistella uusia punaviinejä, haaveilla uudesta talvitakista tai uppoutua uuden lempisarjan syövereihin. Nyt suosittelen esimerkiksi Game of Thronesin shakespearelaisia juonenkäänteitä ja upeita vaatteita, Broad Cityn kahjoja tyttöjä New Yorkissa, Veepin ärhäkkää poliittista satiiria tai Silicon Valleyn suloisia start up -yrittäjiä.

Iän myötä kaapistani löytyy myös entistä enemmän järkeviä, säänmukaisia ulkoiluvarusteita. Niinpä lokakuun sateilla kaikki Helsingin rannat ovat jälleen vain minun. Seison hämärässä, syysmyrskyisellä kalliolla kuin lokakuun kuningatar ja hengitän elämän ihanuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ylvästä lokakuuta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saila-Mari

Vierailija

Naistenlehdissä on aina syksyisin näitä juttuja. Tulee mieleen että millainen pakkopaita se kesä ja alkusyksy oikein näille naisille on. Ei ole Suomessa lakia siitä, että on pakko sienestää ja marjastaa. Jos ainoa pakopaikka suorittamisesta on lokakuun pimeys, niin kannattaisiko miettiä pitäisikö elämäntapaa muuttaa ympäri vuoden. Minusta tämä on haitallista naisille, annetaan yhä uudestaan mallia siitä, että on jotenkin muka "pakko" suorittaa itselleen rasittavia ja epämiellyttäviä tehtäviä. Jotenkin säälittävää. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla