Jaska-koira nauttii uudesta kodistaan, sillä emäntä on nyt aina paikalla.
Jaska-koira nauttii uudesta kodistaan, sillä emäntä on nyt aina paikalla.

Sisustusarkkitehti Heini Lehto siirsi toimiston kotiin ja huomasi työskentelevänsä entistä keskittyneemmin.

Asukkaat: Sisustusarkkitehti Heini Lehto ja 12-vuotias jackrussellinterrieri Jaska.

Koti: 72-neliöinen kaksio vuonna 1904 rakennetussa jugendtalossa Helsingin Hietalahdessa.

Heini Lehdon kotitoimistossa ei työskennellä aamutakissa ja villasukissa. Sisustusarkkitehdin työpäivä alkaa varhain aamulla ja aina samalla tavalla. Aamutoimien jälkeen Heini vie koiran ulos ja sitten alkaa työpäivä.

Työ keittiön pöydän ääressä onnistuu, kun työpäivän rajaa muusta arjesta. Toimiston sulkeutuessa illalla Heini laittaa mapit hyllyyn ja siivoa pöydältä työt näkymättömiin. Aivojen on saatava levätä, ja puhtaalta pöydältä on hyvä aloittaa uuden päivän työt. Työt kotiin toi yksi oivallus.

– Huomasin jossain vaiheessa, että asiakkaat ovat niin kiireisiä, että tapasimme aina työmaalla tai laattakaupassa. Toimistossani kävin kerran viikossa tulostamassa papereita, Heini kertoo.


Heini Lehto viihtyy keittiössään, ja suunnitteluprosessien lomassa siellä hoituvat myös kotitaloudelliset toimet, kuten tiskikoneen täyttö tai pyykinpesu, aivan huomaamatta.

Heini luopui toimistostaan, ja muutti Espoosta Helsingin keskustaan, kun löysi sopivan asunnon. Kaunis vanha jugendtalo meren äärellä oli Heinille entuudestaan tuttu, sillä taloyhtiössä asuu kolme hänen asiakastaan. Heille tehtyjen suurten saneerausprojektien jäljiltä hän tunsi talon läpikotaisin.

Omaa uutta kotiaan Heini ei halunnut uudistaa täysin vaan selvisi pienellä remontilla. Uuden kodin saneeraus oli tehty laadukkaasti: klassinen keittiökin oli melkein kuin se, jonka hän oli suunnitellut aiemmin asiakkaalleen. Vain kylpyhuone ei kestänyt Heinin kriittistä katsetta, ja sinne tehtiin täydellinen remontti. Samalla Heini sai mahdollisuuden testata itse mikrosementtiä, joka on ollut monen asiakkaankin toivelistalla. Tämän lisäksi asunnossa maalattiin vain pinnat, ja Heini kantoi sekä kotinsa että toimistonsa sisään.

Toimisto asettautui eteisen jatkeena olevaan pieneen halliin, johon Heini teetti sopivat kalusteet. Keittiön seinälle hän kiinnitti suuren tussitaulun, jossa meneillään olevat projektit aikatauluineen ovat hyvin näkyvillä.


Eteisestä aukeavaan työtilaan Heini teetti kalusteet, jotta sai hyödynnettyä tilan optimaalisesti. Työtilasta on kuitenkin tullut lähinnä materiaalivarasto, sillä suurimman osan ajasta Heini työskentelee valoisassa keittiössä. Vanha kiinalainen penkki toimii kangasnäytteiden ja tapettien esittelytasona.

 


Valoisa keittiö muuntuu Heinin toimistoksi arkisin kello kahdeksasta kuuteen. Heini suunnitteleman ovaalin marmoripöydän ääressä on hyvä työskennellä. Tuolit ovat Eamesin DSW-tuolit. Ikkunan edessä penkillä on lisää laskutilaa mapeille ja värinäytteille, kun pöytätila alkaa täyttyä.

 


Heini on sisustanut kotinsa komeaan ja näyttävään tyyliin. Suuret valaisimet tuovat rytmiä ja volyymiä korkeaan huoneeseen. Sohvat ja nojatuoli ovat Fogian. Pöydät, valaisimet ja suuret peilit ovat Salista.

 


Suurin muutos tehtiin kylpyhuoneessa, jossa tilan käyttöä järkeistettiin ja kalusteiden paikat vaihdettiin. Lattia päällystettiin kokeiluluontoisesti mikrosementillä, johon Heini on ollut hyvin tyytyväinen. Tosin monien työvaiheiden vuoksi ratkaisusta tuli melko samanhintainen kuin uudet laatat.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 12/2017 ilmestyneestä jutusta Puhtaalta pöydältä.

Tilaa Glorian Koti

Kitzenin keittiön  kaapistojen yläreuna myötäilee katon muotoa. Avohyllyt tarjoavat paikan asukkaiden värillisille lasiesineille.  Työtaso jatkuu käytännöllisesti seinälle.
Kitzenin keittiön kaapistojen yläreuna myötäilee katon muotoa. Avohyllyt tarjoavat paikan asukkaiden värillisille lasiesineille. Työtaso jatkuu käytännöllisesti seinälle.

Sininen sohva saneli Maaritin ja Timon kakkoskodin värimaailman. Luottosuunnittelija Mikko Toppala sisusti parille ullakkoasunnosta rauhallisen kaupunkikodin.

Asukkaat: Maarit ja Timo, jotka asuvat asunnossa Helsingissä käydessään.
Koti: vanhan talon ullakolle vuonna 2013 rakennettu 74-neliöinen asunto Korkeavuorenkadulla Helsingin keskustassa.

Maarit ja Timo olivat etsineet kakkosasuntoa Helsingin Kaartinkaupungin ja Ullanlinnan alueilta jo jonkin aikaa, kun vastaan tuli ullakkosaneerauskohde Korkeavuorenkadulta. Pariskunta ihastui asunnon avaruuteen, pohjaan, kattoikkunoihin ja urbaaniin näkymään. He pyysivät sisustussuunnittelija Mikko Toppalan mukaan katsomaan rakenteilla olevaa asuntoa. Toppala on sisustanut myös perheen muut kodit.


Kodin suunnitellut Mikko Toppala on helsinkiläinen sisustussuunnittelija, joka on tuttu MTV3:n Pientä pintaremonttia ja Pientä mökkiremonttia -ohjelmista.


Mikko Toppala, miten asunnon arkkitehtoninen ilme syntyi?

Asunnon rakentaneen Aarni Kiinteistöjen suunnitelmat ja materiaalivalinnat olivat niin onnistuneita, ettei suuria muutoksia tarvinnut miettiä. Valituilla rakennustavoilla saatiin hienoja, pelkistetyn tyylikkäitä yksityiskohtia. Esimerkiksi väliovien viisto yläreuna on rakentajan taidonnäyte, ja kiintokalusteet toteutettiin toiveestani ilman turhia peitelistoja.


Kimmo Kaivannon grafiikantyö toistaa asukkaiden lempivärejä: rantahiekan ja veden sävyjä.


Miten kodin rauhallinen väritys syntyi?

Sisustuksen lähtökohta oli asukkaiden edelliseen kotiin sinisellä verhoiltu sohva ja muut huonekalut, matot ja valaisimet, jotka yhdessä päätimme siirtää tähän kotiin. Sinistä löytyy myös tauluista, joiden paikat katsoimme yhdessä. Halusin pitää muun värimaailman rauhallisena, maanläheisenä ja vaaleana. Hankin kotiin sisustusta täydentäviä sisustustavaroita ja tekstiilejä, joissa toistuu sama sininen sävy ja skandinaavinen tyyli.

Oma suosikkini on keittiö ja oleskelutila suurien ikkunoiden ja korkean tilan vuoksi.


Novapakin tummansininen sohva muutti asukkaiden vanhasta kodista. Sitä täydennettiin vaaleanharmaalla rahilla. Vanha sarjapöytä maalautettiin mustaksi.

 


Viistoon tilaan sopivat matalat kalusteet. Aiemmin hankitut Artekin Tankki-tuolit tuotiin tähän kotiin. Tuolien kuviollinen verhoilukangas, samettipintainen vanha matto ja runsaat tekstiilit tuovat pelkistettyyn asuntoon kodikkuutta.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 1/2018 ilmestyneestä jutusta Sinistä & vaaleaa.

Tilaa Glorian Koti

Viime viikolla 12-vuotiaat kissamme vaativat perhepalaverin. Ne kysyivät, miksi kotia ei ole sisustettu enemmän heidän tarpeisiinsa.

Kissojen näkökulmasta meillä pitäisi olla korkealle kohoavia viidakkomaisia tasoja, erilaisia liaaneja ja köysisiltoja. Ne valittivat, ettei meiltä löydy pehmeitä sänkyjä vaatekaapeista ja -huoneista, vaan kissat ovat joutuneet etsimään makuupaikan jumppavaatteitteni päältä sekä pehmeän matkakassin uumenista.

”Myös pyykkikori käy oleskelutilaksi, jos asukkaat ymmärtäisivät jättää kannen useammin auki”, nuorempi kissa huomautti.

Kissat kertoivat arvostavansa sitä, että unohdamme pellavaisen laudeliinan lauteille. Kun valitin, että kauheinta kaikista on löytää löylyssä kissankarvoja suusta ja iholta, ne nousivat, venyttelivät ja astelivat palaverista pois iltapalalleen.

”En vielä ehtinyt sanoa omaa näkemystäni”, huusin herrojen perään.

Selitin, että olen lopen kyllästynyt siihen, että nuorempi herra on ymmärtänyt laakean, suuren aikakauslehtikorin käyttötarkoituksen väärin. Se ei ole vessa. Pyysin myös, että uskaltaisimme keskustella arasta aiheesta ilman, että syöksyisimme konfliktiin.

”Puhutko matosta?” vanhempi kissa kysyi.

Ihana, viisimetrinen hamppumattomme odotti rullalla pesulaan pääsyä. Se oli peittänyt lähes koko olohuoneen lattian. Mutta kissoille matto oli ollut vatsalaukun tyhjennysalusta – ja he tähtäsivät mieluiten sen keskiosaan. Kun valitin tästä, kissat katsoivat ikkunasta ulos.

”Miksei meillä ole eläinkaupassa myytäviä kissojen kiipeilypuita, jotka kiertävät koko asunnon?”

”Miksei meillä ole eläinkaupassa myytäviä kissojen kiipeilypuita, jotka kiertävät koko asunnon?” kissat kysyivät yhteen ääneen.

Irvistin.

”Koska ne ovat niin rumia”, myönsin.

Nuorempi kissa muljautti silmiään.

”Estetiikka on suhteellinen käsite”, hän näpäytti, hypähti ruokapöydän tuolille ja teroitti kyntensä sen Tricia Guildin kankaalla päällystettyyn selkänojaan.


Kissojemme raapimispuut.


Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 1/2018.

Vierailija

Hanna Jensen: Jos kissat puhuisivat

Ihana kolumni! Pystyn niin samaistumaan tähän keskusteluun ja miten oivaltavasti kirjoitettu. Hankin uuden sohvan, joka kissan väritystä silmälläpitäen valikoitui väriltään tummanharmaaksi niin kovasti kaipaamani valkoisen sijaan. Ja kissan kanssa elävät ymmärtävät sen katseen, kun kissaa komentaa lopettaa raapimisen. Se paljon puhuva tuijotus seinään raapimisen jatkuessa vielä intensiivisemmin... Tätä keskustelua kissojen kanssa lukisi vaikka kirjan verran lisää! Kiitos Hanna :)
Lue kommentti