Keittiössä on alkuperäiset kaapistot, joista Ella ei halunnut luopua ergonomiankaan nimissä. Samassa talossa asui aikanaan  astiankuivaus-kaapin keksijä Maiju Gebhard, jonka ansiosta asuntoihin asennettiin tuo aikoinaan ultramoderni keksintö. Keittiön metalliset tuolit ovat Plootusta, pöytä on Rivièra Maisonin.
Keittiössä on alkuperäiset kaapistot, joista Ella ei halunnut luopua ergonomiankaan nimissä. Samassa talossa asui aikanaan astiankuivaus-kaapin keksijä Maiju Gebhard, jonka ansiosta asuntoihin asennettiin tuo aikoinaan ultramoderni keksintö. Keittiön metalliset tuolit ovat Plootusta, pöytä on Rivièra Maisonin.

Näyttelijä Ella Pyhällön tunnelmallisen kodin olohuoneessa seikkailee kaksi ruotsalaisherraa, nahkanojatuolit Albert ja Herbert. Tässä kodissa tavaroilla todella on tarinansa.

Asukkaat: Näyttelijä Ella Pyhältö ja kulttuurialan yrittäjä Markus Pyhältö sekä Niilo ja Markuksen tytär Olivia.

Koti: 98-neliöinen kerrostalokoti vuonna 1926 rakennetussa talossa Töölössä. Asunnossa on neljä huonetta ja keittiö.

Koti raitiovaunulinjan varrella. Se oli kriteeri, jonka Ella Pyhällön puoliso Markus asetti perheen etsiessä uutta kotia. Omakotitaloelämä Espoossa oli nähty, ja Markus ja Ella suuntasivat katseensa Markuksen vanhaan kotikaupunkiin Helsinkiin.

– Omakotitalossa emme nähneet päivää ilman jonkinlaista remonttitarvetta ja haaveilimme kodista, johon ei tarvitsisi kuin kantaa tavarat sisään ja voisi saman tien jatkaa elämää, Ella Pyhältö sanoo.


Ella Pyhältö kertoo olohuoneen divaanin vetävän vieraita puoleensa ja saavan heidät rentoutumaan sekä avautumaan mietteistään.

Sattumoisin juuri sellainen asunto odotti Pyhältöjä Töölössä. Ella ja Markus ihastuivat kerrostaloasuntoon, jonka eteisessä loistivat vahvat punaiset seinät ja olohuoneessa syvän vihreät. Asunnossa oli aito tunnelma, jota ei ollut rikottu päivittämällä keittiötä tai tilanjakoa.

Omakotitaloon kertyneet modernit huonekalut eivät päässeet mukaan uuteen kotiin, jonne muuttivat vain vanhat ja rakkaat esineet. Uuteen kotiin sopimattomille huonekaluille Pyhällöt etsivät uudet kodit lahjoittamalla ne ystäville ja kollegoille.

– Pidän siitä, että rakennuksen aikakausi näkyy myös sisustuksessa, oli se sitten moderni tai vanha, Ella kertoo.


Ruokailutila on kalustettu vaalein kalustein. Jatkumoa muuhun sisustukseen tuovat värikkäät itämaiset matot. Kustavilainen ruokapöytä on huutokauppalöytö, ja sen ympärille on kerätty erityylisiä vanhoja tuoleja hiljalleen eri paikoista.

Näyttelijän ammatissa Ella on usein katseiden kohteena. Siksi kotona pitää voida olla turvassa kuin pesässä. Pesämäisyyttä Ella luo pehmeillä materiaaleilla ja vahvoilla väreillä. Rehellisesti esillä olevat, kuluneet pinnat luovat Ellasta tärkeän rajan kodin ja ulkomaailman välille.

– Minulla on taipumus tehdä asetelmia. Sepitän esineistä ja tekemistäni asetelmista tarinoita ja voin antaa persoonan rakkaalle esineelle. Vanhat nahkanojatuolit nimesin Albertiksi ja Herbertiksi. He ovat ruotsalaisia herrasmiehiä, joiden seikkailut ilahduttavat mielikuvitustani, Ella kertoo.


Olohuoneen vihreät seinät luovat upean taustan muille väreille. Huutokaupasta hankitut ruotsalaiset nahkanojatuolit Ella nimesi herrasmiesmäisyytensä vuoksi Albertiksi ja Herbertiksi. Vanha karttapallo on yksi Ellan tärkeimmistä esineistä kotona. Ella hurmaantui antiikkikaupassa taulun naisen ilmeeseen, johon voi liittää mielessään monta erilaista tarinaa.

 


Eteishalliin rakennettiin kenkähylly ja lasku-taso vanhoista, puisista olutkoreista. Kuluneet pinnat viehättävät Ellaa, jonka mielessä ne herättävät tarinoita. Vaatekaappi on hankittu Fasaanista. Venäläinen sovitusnukke on Punavuoren Antiikista.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 12/2017 ilmestyneestä jutusta Tarina talo.

Vanhin tytär muutti pois kotoa muutama vuosi sitten – ensimmäisen kerran. Puoli vuotta sitten hän muutti toisen kerran (tähän kannattaa varautua: ne tulevat ja menevät). Hän naureskeli, että mielikuva lapsuudenkotiin paluusta koki kolauksen.

Hän oli kuvitellut, että kun hän tulee käymään, arki pysähtyy, vastassa on kynttiläillallinen ja keräännymme kuulemaan, miten elämä on kantanut.

“Mutta ei”, hän totesi sukulaiselle. “Kännykkään tulikin viesti, että voitko käydä tullessasi ruokakaupassa.”

Ilmoitin, että hänen tulee ottaa kohtelu suurena rakkaudenosoituksena. Sellaista saavat vain ne harvat läheiset, joiden takia ei tarvitse isännöidä eikä emännöidä.

Sellaisten kanssa voidaan rojahtaa sohvannurkkaan, kulkea edestakaisin jääkaapin ja olohuoneen väliä ja keitellä niitä kuuluisia kahveja. Niille sanotaan: ”Et viittis?”

Tällaisiin vierailuihin ei liity minkään valtakunnan painetta vaan pelkkää iloa.

Mieleen on jäänyt ystävän koti Espoossa niiltä ajoilta, kun kummallakin oli vauvat. Hänen kotiinsa saattoi kävellä ilmoittamatta. Olohuoneessa oli jättimäinen, puinen sohvapöytä, jolla oli lehtiä, kukkia, almanakka ja vähintään viisi kahvikuppia. Perheessä oli kaksoset, eikä vanhemmilla ollut edes teoreettista mahdollisuutta järjestellä yllätysvieraille tarjoiltavaa. Mutta maitokahvit sai aina. Ja me rakastimme niitä. Yksi lojui sohvalla, toinen lattialla, vauvat seurassamme. Se, jos mikä oli vieraanvaraista.

Toki välillä on mukava hemmotella vieraita. Auttamisesta ja antamisesta tulee aina hyvä olo. Mutta jotakin kutkuttavaa on sellaisessa kodissa, jossa mikään ei muutu kun kävelee sisään. Ehkä silloin tuntee olevansa osa isompaa, laajennettua perhettä.

Seitsemänkymppinen ystäväni kertoi tehneensä lastensa kanssa sopimuksen: häntä varten ei tarvitse olla tarjottavaa eikä kodin siisti. Silloin kynnys ottaa vastaan ja mennä kylään laskee. Kahvit saa aina.

 


Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 5/2018.

Äijälät syövät usein takapihan terassilla. Aurinkoisella säällä terassin päälle lasketaan Markilux-markiisi. Pihalle on suunnitteilla verstaan ja kasvihuoneen yhdistelmä.
Äijälät syövät usein takapihan terassilla. Aurinkoisella säällä terassin päälle lasketaan Markilux-markiisi. Pihalle on suunnitteilla verstaan ja kasvihuoneen yhdistelmä.

Muotoilijapari Enni ja Teemu Äijälälle kaksikerroksinen talo on kodin lisäksi työnäyte.

Asukkaat: muotoilukonsultit Enni Äijälä ja Teemu Äijälä sekä lapsi Väinö.

Koti: Vuonna 2015 rakennettu paritalon puolikas Helsingin Metsälässä. Kodissa on 170 neliötä. Piharakennuksessa on sauna ja varastotilaa.

Muotoilutoimisto Äijälä & Äijälän perustajat Enni ja Teemu Äijälä suunnittelivat perheelleen Helsingin Metsälään kodin, jossa pääsivät hyödyntämään osaamistaan monipuolisesti. Kodin sisustuksessa Äijälät eivät tee kompromisseja vaan ovat ilman, kunnes sopiva löytyy.

Miten päädyitte rakentamaan paritalon Metsälään?

Enni: Omakoti- tai paritalo oli yhteinen haaveemme. Kun tuttavaperhe palasi Suomeen, heillä oli samanlaisia suunnitelmia ja päädyimme etsimään tonttia yhdessä.

Teemu: Keskuspuiston läheisyys tekee Metsälästä lapsiperheelle mieluisen alueen. Lisäksi matka Helsingin keskustaan kestää junalla vain seitsemän minuuttia.


Enni Äijälä ja puoliso Teemu ostivat uuteen kotiin täydellisen sohvan. Italialaisen Living Divanin mukavaa ja tyylikästä palasohvaa voi muokata mieleisekseen. Missoni Homen tyynyt ja peite korostavat sohvan sävyä. Takka on jatkuvassa käytössä, mutta toisinaan tunnelmaa tuovat kynttilät. Ikkunoista näkyy terassille ja takapihalle.


Olette molemmat muotoilijoita. Mikä oli työnjakonne yhteisen kodin suunnittelussa?

Teemu: Enni vastasi projektista, mutta koska kyse on yhteisestä kodista, hän kehitti suunnitelmiaan kommenttieni pohjalta.

Enni: Olemme olleet Teemun kanssa yhdessä kauan, ja makumme ovat hioutuneet yhteen. Naapuri ja minä suunnittelimme paritalon, jonka asunnot ovat toistensa peilikuvia. Tyylillisesti arkkitehtuuri on saanut vaikutteita tanskalaisesta ja brittiläisestä modernista tiilirakentamisesta, jossa ulkomuoto on pelkistetty äärimmilleen. Halusimme selkeän kodin, joka on kuin viivoittimella piirretty ja muistuttaa perinteisiä latoja.


Keittiö on samaa tilaa olohuoneen kanssa. Keittiön kulmasta kuljetaan ovettomaan ruokakomeroon, jota Enni kutsuu Muumimamman varastoksi. Itse suunniteltu ruokapöytä on valettu betonista, Eames-tuolit ovat Vitran. Puuveistos on kuvanveistäjä Raimo Äijälän omakuva. Liesituuletin Franken ja altaan hana Citterion E-sarjaa. Avohyllyssä on myös Ennin suunnittelemia astioita.


Millaisia rakennusmateriaaleja valitsitte?

Enni: Talo on toteutettu harvoista tarkoin valituista materiaaleista: betonista, tammesta, lehtikuusesta ja sinkistä, jotka kestävät aikaa. Pääsimme käyttämään materiaaleja, joita ei Suomessa usein näe ja joiden elinkaari on huomattavasti normaalia pidempi. Hyvä esimerkki on Rheinzinkin valmistama sinkkikatto, joka on käytännössä täysin huoltovapaa, kuten myös julkisivussa käytetty Wienerbergerin käsinlyöty tiili. Kummankin elinikä lähenee sataa vuotta.


 

 


Potiuksen valmistamien betoniportaiden päässä, yläkerran tasanteella odottaa Raimo Äijälän puuveistos, jonka mallina Enni poseerasi tyttönä. Enni suosii näyttäviä viherkasveja. Osa suojaruukuista on ulkokäyttöön tarkoitettuja, mutta toimivat pyörien päällä sisälläkin. Portaiden päällä olevat valaisimet ovat Lampe Grasin ja seinävalaisimet Nemon. Harmaa betoni on Ennin mielestä hyvä tausta väreille. Makuuhuoneen kattovalaisin ja sängyn tekstiilit ovat Missoni Homen. Wire-lattiavalaisin on Design House Stockholmin.


Kattoikkuna antaa luonnonvaloa yläkerran kylpyhuoneeseen. Käsienpesualtaat ovat Laufen, hanat Hansgrohen Citterio E-sarjaa, ja kaapit itse suunniteltuja. Kivimassa-amme on Laattapisteen Balteco. Seinään upotettu suihku on Hansgrohen. Lattialaatat ovat Marrakech Designin Milano-sementtilaattaa. Seinissä on Laattapisteen Fasetti-laattaa. Pyyhkeet ovat Missoni Homen.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 2/2018 ilmestyneestä jutusta Tiilinen taidonnäyte.