Sisustusarkkitehti Laura Räihä:
1. Saanan ja Ollin suunnittelema matto, 160 x 230 cm, 175 e, shop.finarte.fi. 2. &traditionin The Moor Rug -matto 1 799 e, Formverk. 3. Trace-matossa on trendivärit, 140 x 195 cm, 540 e, Normann Copenhagen.

Juuri oikean kokoinen matto tekee ihmeitä huoneelle, mutta voi olla vaikea valita.

1. Suorakulmainen toimii aina

Suorakulmaiset matot toimivat lähes kaikissa huoneissa. Matoilla voi jakaa huonetta oleskelu- ja ruokailutilaan sekä kirjastonurkkaukseen.

Pyöreä matto sopii hyvin esimerkiksi epäsymmetriseen aulatilaan, jossa on useita ovia. Maton vahva muoto selkiyttää hankalanmallisen tilan.

2. Villa hylkii likaa

Helposti tomutettavat luonnonmateriaalit, villa- ja puuvillamatot ovat järkeviä ratkaisuja lapsiperheissä. Allergia- ja lemmikkiperheissä tiiviiksi kudotut sileäpintaiset matot ja paperinarumatot toimivat hyvin, koska ne on helppo pitää puhtaina. Puuvillamaton voi yleensä pestä itse ja villamatot hylkivät luonnostaan likaa.      Olohuoneissa raskaammat silkki-, paimentolais-, ja persialaismatot, sekä pitkänukkaiset matot ovat näyttävä valinta, joskin ne vaativat kuivapesun.

3. Koolla on väliä

Moni ostaa olohuoneeseen liian pienen maton, jolloin tila tuntuu epätasapainoiselta, sekavalta ja kalusteet väärän kokoisilta. Liian iso matto taas saa tilan näyttämään ahtaalta. Jos maton koko on hankala hahmottaa, voi sen ääriviivat teipata lattiaan.

Jos haluat satsata, hanki juuri sopivan kokoinen matto mittatilauksena. Liian monta mattoa saa sisustuksen näyttämään hajanaiselta ja visuaalisesti rikottu lattiapinta asunnon tuntumaan pienemmältä.

4. Varo kontrastia

Matto on iso pinta olohuoneessa, joten mieti väri tarkkaan. Sisustusliikkeistä on mahdollista saada mallipaloja kotiin lainaksi. Parhaimmillaan maton värimaailma kokoaa muun sisustuksen yhteen. Voimakas väri, kuosi tai muoto vaativat kuitenkin tilaa ja selkeyttä ympärilleen. Jos maton ja lattian värien välillä on suuri kontrasti, voi matto luoda irrallisen, leijuvan efektin.

5. Sujauta myös sohvan alle

Sohvaryhmän alle sopii reilun kokoinen matto, niin että sen reuna on aivan sohvan edessä tai etummaisten jalkojen alla ja maton päälle mahtuvat myös sohvapöytä ja nojatuolit. Matto voi ulottua myös kokonaan sohvan alle.

Ruokapöydän maton on ulotuttava tuolin jalkojen alle vielä pöydästä pois noustessakin. Sijoita makuuhuoneen iso matto sängyn puoliväliin saakka niin, että se tulee reilusti jalkopään yli ja sivuilta vähintään 60 senttiä.

6. Sisalia eteiseen

Käytävämatot ovat yleensä noin 80 senttiä leveitä ja saattavat korostaa tilan pitkulaisuutta. Eteisen levyiseksi teetetty matto tasapainottaa huonetta. Hyvä eteisen mattomateriaali on sisal, jonka pinta estää pikkuroskien kulkeutumista eteenpäin.

Tällä palstalla sisustusarkkitehti Laura Räihä paljastaa ammattilaisten parhaat sisustussalaisuudet.

Artikkeli ilmestyi Mattomagiaa-nimellä Glorian Kodin kesäkuun 2016 numerossa.

Väljyys, vaaleat seinät ja mintunvihreä kylpyhuone olivat ratkaisut, joilla helsinkiläispari loi kodistaan rauhallisen. Kylpyhuoneremontin lisäksi kaikki kodin seinät maalattiin. Väreiksi ei valittu puhdasta valkoista, vaan maanläheisiä sävyjä, jotka tuovat pehmeyttä asuntoon. Keittiön siisteyden takaavat tarpeeksi runsaat säilytystilat.

Harmonisen kylpyhuoneen suunnitteli ja toimitti asukkaiden toiveiden mukaan Opdeco. Kylpylämäistä tunnelmaa luodaan huonetuoksulla ja laadukkailla saippuoilla.
Harmonisen kylpyhuoneen suunnitteli ja toimitti asukkaiden toiveiden mukaan Opdeco. Kylpylämäistä tunnelmaa luodaan huonetuoksulla ja laadukkailla saippuoilla.

Pihanpuoleisessa oleskeluhuoneessa katsellaan televisiota. Vanha keinutuoli on peritty. Herman Millerin Eames Lounge Chair ja Ottoman ovat hankintoja Berliinistä. Jalkavalaisin on kirpputorilöytö Norjasta.
Pihanpuoleisessa oleskeluhuoneessa katsellaan televisiota. Vanha keinutuoli on peritty. Herman Millerin Eames Lounge Chair ja Ottoman ovat hankintoja Berliinistä. Jalkavalaisin on kirpputorilöytö Norjasta.

Menopeli seinällä säästää tilaa. Lipasto on hankittu Antiikkiliike Fasaanista. Pirkka-tuolille on kätevä laskea laukku kotiin tultaessa.
Menopeli seinällä säästää tilaa. Lipasto on hankittu Antiikkiliike Fasaanista. Pirkka-tuolille on kätevä laskea laukku kotiin tultaessa.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa syyskuussa 2016 julkaistusta jutusta Tilaa hengittää. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

Helsinkiläisen tekstiilitaiteilijan 105-vuotiaan asunnon ikä saa näkyä. Asukas on suunnitellut nelihuoneiseen kerrostalokotiin vain pieniä muutoksia ja on varonut tuhoamasta alkuperäisiä helmiä kuten keittiötä. Niiltä paikoin kuin kotia on maalattu, se on tehty perinnemaalein ja ajan kanssa. Perinnevärikartan rajallisesta valikoimasta oli helpompi valita kuin kaikista maalikaupan väreistä, asukas kertoo.

Makuuhuoneen seinäpinta paljastaa kerrostumia ja elää valon kulun mukaan. Vaatekaappi on peritty.  Vanhan hääjakkaran pinta on käsin kirjottu. Talonpoikaistuoli toimii pikkupöytänä. Metallikehyksinen peili on aina ollut asunnossa.
Makuuhuoneen seinäpinta paljastaa kerrostumia ja elää valon kulun mukaan. Vaatekaappi on peritty. Vanhan hääjakkaran pinta on käsin kirjottu. Talonpoikaistuoli toimii pikkupöytänä. Metallikehyksinen peili on aina ollut asunnossa.

Perheen koira viihtyy Artekin sohvalla, joka on verhoiltu kirjavilla, vanhoilla matoilla. Kirjahylly on Billnäsin.
Perheen koira viihtyy Artekin sohvalla, joka on verhoiltu kirjavilla, vanhoilla matoilla. Kirjahylly on Billnäsin.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa marraskuussa 2016 julkaistusta jutusta Syviä sävyjä.
Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

Sisustusarkkitehti Laura Räihä:

Pyöreä vai suorakaide? Lasia vai puuta? Tässä parhaat vinkit ruokapöydän valintaan.

1. Katso pöydän alle

Pöydän valintaa ohjaa eniten se, kuinka monta sen äärellä syö. Yksi ruokailija vie noin 60 senttiä pöydän pituutta. Esimerkiksi kahdeksan hengen pöytä, jonka yhdellä sivulla istuu kolme ihmistä, vaatii huoneelta pituutta yli neljä metriä. Jotta istujan takaa mahtuu kulkemaan, tulee pöydän reunasta seinään olla 110 senttiä.

Katso myös pöydän alle. Jalkarakenne määrittää yllättävän paljon, kuinka monta pöydän ääreen todellisuudessa mahtuu.

2. Pinnalla on väliä

Jos haluat aikaa ja kulutusta kestävän pinnan, puu on silloin hyvä valinta. Sen voi tarvittaessa hioa ja pintakäsitellä uudelleen.

Lasipintainen pöytä näyttää ke­veältä ja toimii siksi pienessä tilassa. Marmori- ja kivipinnat ovat tyylikkäitä ja kestäviä. Melamiini- ja laminaattipinnat on taas helppo pitää puhtaina, mutta kolhuja ne eivät kestä.

3. Suorakaide on luottomuoto

Suorakaiteen muotoinen ruokapöytä istuu useimpiin huoneisiin. Se on helppo sijoittaa seinän vierustalle tai keskelle huonetta.

Myös pyöreä pöytä sopii moniin tiloihin. Esimerkiksi epämääräisen mallinen tila, jossa on useita oviaukkoja, saa ryhtiä jämäkästä pyöreästä pöydästä. Pyöreä, trumpettijalallinen pöytä sopii hyvin pieniin tiloihin.

Isolle joukolla pyöreä, jatkettava pöytä, josta muodostuu soikio, on oivallinen valinta. Kaarevaan päätyyn mahtuu useampi kuin suoraan.

4. Valitse erityyliset tuolit

Täysin toisiinsa sopivat pöytä ja tuolit saattavat näyttää persoonattomilta. Valitse siksi tuolit hieman eri maailmasta. Jos esimerkiksi puinen pöytä on raskas muotoilultaan, kokeile siroja metallijalkaisia tuoleja. Mustajalkaisina ne ovat nyt trendikkäitä.

Päätyihin voi hankkia erilaiset, kookkaammat tai käsinojalliset tuolit. Antiikkisissa pöydissä korkeus saattaa vaihdella standardista (75 cm), ja silloin tuolien löytyminen voi olla haastavaa.

5. Tarkkana koon kanssa

Huoneeseen valitaan usein liian iso pöytä. Teippaa malliksi pöydän ulkomitat lattiaan, ja saat käsityksen siitä, minkä kokoinen pöytä tilaan todellisuudessa mahtuu.

Joihinkin tiloihin sopii vain hyvin kapea pöytä, huomioi silloin että lautaset eivät välttämättä mahdu kunnolla vastakkain.

Jos haluat klassisen ruokapöydän valitse Alvar Aallon Artekille suunnitteleman pöytä 86A tai Knollin ajaton, pyöreä Platner, lasikannella ja kromisella jalkaosalla.

Sisustustoimittaja Laura Räihä paljastaa ammattilaisten parhaat sisustussalaisuudet.

Kun ystäväni erosi ja alkoi etsiä uutta asuntoa, hän kertoi ensin kolmelle teini-ikäiselle lapselleen, että uudessa kodissa ei olisi omia huoneita.

Ei haittaa äiti, sanoi hänen poikansa, minä voin nukkua olohuoneessa.

Minunkin sydämeni pikkuisen pakahtui.

Useinhan eroissa käy niin, että uudet kodit ovat vanhaa pienempiä ja nukkumisjärjestelyt luovia. Välillä tulee sänky seinästä, joku nukkuu sohvalla. Mutta usein näissä kodeissa asustaa entistä onnellisempia porukoita.

Yksikään olohuoneessa nukkuneista tuttavistani ei kuitenkaan ole pitänyt yhdentekevänä sitä, millainen sänky on ollut. Se ei koskaan ole ollut ”punkka”. Jokainen on halunnut, että sänky (tai sohva) olisi houkutteleva, turvallinen, kaunis, vaikka se sitten siirrettäisiinkin päiväksi sivuun.

Pelkkä kaunis sängynpeitto voi tehdä vähän onnelliseksi, vaikka sydän olisikin karrella.

Meilläkin nukkumista on mietitty viime aikoina. Rakensin kotoa pois muuttaneen tyttären huoneesta työhuoneen, mutta sinne tarvitaan sänky.

Minä ja tytär haluamme, että hänellä on paikka missä nukkua, jos hän sattuisi yöpymään lapsuudenkodissa. Eikä mitään puhallettavaa patjaa. Haluan hänelle rakkaudellisen sängyn.

Syntyi haaste. Haaveenanihan on rakentaa työhuoneesta buduaarihenkinen huone, jossa on punaiset, pitkät silkkiverhot ja antiikkinen työpöytä, mutta millainen (edullinen) sänky sinne sopisi? Lähetin sisustamisesta ymmärtäville ystävilleni avunhuudon.

Vastaus tuli minuuteissa. Ei daybedejä, jotka eivät ole tarkoitettu nukkumiseen. Ei myöskään tyylittömiä puulavoja. Ehkäpä rautasänky?

Aloimme googlata tahoillamme. Löysimme muutaman sadan euron rautasohvan, jonka saa levitettyä sängyksi.

”Kun vielä päällystät patjan grafiitinharmaalla sametilla ja kokoat sen päälle eri harmaan sävyisiä tyynyjä, barokkihuoneesi on valmis”, he kirjoittivat.

Ja jotta muistaisin että elämässä on monenlaisia sävyjä, sain vielä loppuvinkin:

”Yksi tyynyistä voi olla eri kuosista, jossa on kuitenkin hitusen punaista.”

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 11/2016.