Sisustusliike Mokon omistajat:
Toukolehtojen lukukausi Karunan vanhassa kansakoulussa jatkuu ympäri vuoden.

Sauvon Karunassa sijaitseva kansakoulu vuodelta 1928 remontoitiin suloiseksi vapaa-ajankodiksi. Katso kuvat!

Vuonna 1928 rakennettu Karunan kansakoulu oli alkuperäisessä käytössä 1960-luvulle asti, jonka jälkeen kiinteistössä toimi kirjapaino. 1940-luvulla koululle majoitettiin karjalaisia evakoita. Nyt 300-neliöistä taloa asuttavat helsinkiläisen lifestyleliike Mokon omistajat, siskokset Lilli ja Susu Toukolehto sekä Lillin tytär Lakshmi, siskosten vanhemmat sekä lemmikkikoirat Lulu, Fedja ja Klaara.

"Lilli on sisustusarkkitehti, joten hänen kädenjälkensä on näkyvin, mutta käytännössä olemme valinneet kaiken yhdessä. Huoneiden ilme on vuosien varrella muuttunut moneen otteeseen, mutta punaisena lankana on alusta lähtien kulkenut rento, vähän boheemi tyyli. Huonejakoon ei ole tehty muutoksia, koska se on tärkeä osa koulurakennuksen arkkitehtuuria ja historiaa. Irtokalusteetkin ovat suureksi osaksi vanhoja ja erityylisiä, empirestä jugendiin", kertoo Susu.

Suuri luokkahuone on varsinainen monitoimitila. Wieniläistuolit ovat 40-luvulta, jotka on hankittu vuosikymmeniä sitten Artekista. ja Lattiavalaisin on Paavo Tynellin designia. Ruokasali-kirjaston seiniä koristaa upeasti marmoroitu puolipaneeli. Yläosa ja verholaudat on tapetoitu sävyyn sopivalla Boråstapeterin Falsterbo-kokoelman kukkatapetilla. 

Paljon elämää nähnyt intialainen astiakaappi solahtaa kauniisti moni-ilmeiseen ja monisävyiseen sisustukseen. Sisarusten isän Kari Toukolehdon 1960-luvulla maalaama omakuva ja Heidi-puolison muotokuva ovat kunniapaikalla.  

Susun huone oli alun perin kansakoulunopettajan keittiö. Kaapiston paikalle on tehty alkovi, jonne voi rauhassa vetäytyä lukemaan ja lepäämään. Talonpoikaiskalusteissa on vanha turkoosi maalipinta. Vihreän sävyjä täydentää jugend-kattokruunu.

Heidin huoneen uusrenessanssityylinen, laskulevyllinen lipasto on karunalaista alkuperää. Se on keventynyt kummasti valkoisen maalipinnan ansiosta. Lintutaulut Josef Frankin tapetin parina on napakymppi.

Lillin ja Lakshmin huoneessa hehkuu aina aurinko. Sen tuovat Tapettitalon keltainen seinäpaperi ja raikkaat tekstiilit. Vanha sängyt Lilli on sivellyt lasyyrimaalilla. Huovat ovat aikoinaan kuuluneet merivoimille, ja empiretyyliset peili ja konsolipöytä ovat Lillin isän perintöä.  

Heidin huoneessa on rehevät värit ja voimakkaat kuviot Josef Frankin tapettimallista lähtien. Lattiaa peittää shakkiruudutettu linoleumi, jonka tilalla oli korjauskelvoton lautalattia. Kirsikkapuusänky on ranskalaisen Grangen. Marmoripintainen komuutti, tarjoiluvaunu ja kattokruunu ovat antiikkikauppalöytöjä, ja maton ostopaikka on Kodin1.

Kesällä kakkukahvit juodaan muutama vuosi sitten rakennetulla kuistilla. Kuvassa Lilli, Lakshmi ja Susu. Puinen pöllö on siskosten isän Kari Toukolehdon veistos.

Juttu on julkaistu aiemmin Glorian Koti -lehdessä ja Toukolehtojen haastatteli Arja Löfström.

Lifestyleliike Olkkarin Janine Miettunen remontoi miehensä kanssa perheelleen kodin vanhaan kauppaan (kurkista kotiin). Makuuhuoneen nurkkaan pari suunnitteli työpisteen. Videolla Janine näyttää, miten somistaa työpöydästä viihtyisän.

Toukokuun Glorian Koti on ilmestynyt. Mukana upeita ideoita ulkoelämään pihalle ja terassille sekä kauneimmat maalit ja tapetit.

Tervetuloa kesän kauneimpiin koteihin Turun liepeille maaseudun maisemiin, Helsingin Munkkiniemeen ja Espooseen, johon joogayrittäjä rakensi rauhallisen kodin joogan ehdoilla. Kurkista Lapuan Kankureita luotsaavan Hjeltin perheen komeaan pohjalaistaloon. Lue digilehteä.  

 

Valitsimme parhaat kesähitit ulkoelämään:

Järjestä hurmaava piknik pihalla:

Toukokuun Glorian Koti on myynnissä lehtihyllyissä 11.5. alkaen. Tilaa tästä Glorian Koti.

Suuret laatat, mittaan teetetyt kaapit ja moneen muuntuva valaistus ovat modernin kylpyhuoneen tunnusmerkit.

1. Vaivan väärti

Kylpyhuoneremontti on yksi kodin haastavimmista ja kalleimmista remonteista, ja siksi se on syytä suunnitella kunnolla. Viemäreiden ja vesipisteiden paikkojen vaihtaminen tai märkätilan laajennus ovat työläitä ja lisäävät kustannuksia, mutta muutokset voivat parantaa merkittävästi tilan toimivuutta ja siten arkea.

2. Muista koko

Kylpyhuone on pieni tila, jonne pitää mahtua paljon: suihku, amme, wc, pyykinpesu ja -kuivaus sekä säilytystilaa pyykille, kosmetiikalle ja pesuaineille. Älä täytä kylpyhuonetta liian suurilla kalusteilla.
Pikkuruisen kylpyhuoneen pelastavat hyvät ideat, kuten pyykinpesukoneen päälle asennettava pesuallas ja kuivausrummullinen pyykinpesukone. Seinään asennettava wc-istuin saa pienenkin tilan näyttämään ilmavalta.

3. Mittojen mukaan

Jätä altaan yhteyteen laskutilaa. Suunnittele hiustenkuivaajalle ja sähköhammasharjalle sähköpistokkeet peilin läheisyyteen. Nämä sähköpisteet on mahdollista asentaa myös kaapin sisään, jolloin laitteet voi siististi ladata piilossa.
Mittatilauksina tehtävät kalusteet ja kivi- tai komposiittitasot ovat tyylikkäät ja sopivat erityisen hyvin haastavan malliseen tilaan, johon on vaikea löytää valmiita kalusteita. Eivätkä ne välttämättä tule kalliimmiksi kuin valmiskalusteet.

4. Valaise vaihdellen

Valaistuksen on hyvä olla muunneltava. Kirkkaassa valossa näkee meikata mutta ammeessa rentoutuminen kaipaa himmeämpää valoa. Tila tarvitsee myös yleisvalon.
Vaaleat pinnat heijastavat valoa tehokkaasti, ja tummat tuntuvat imevän valoa enemmän. Epäsuora valaistus antaa puolestaan tunnelmallisen valon. Valaisimen IP-luokituksen on oltava sitä suurempi, mitä lähempänä suihkua tai ammetta se sijaitsee.

5. Leveät laatat

Moderniin kylpyhuoneeseen valitaan nyt kolmiulotteiset laatat. Laatoissa yhdistellään kiinnostavalla tavalla kiiltävää ja mattaa pintaa. Suurlaattoja, joissa on vahva luonnonkivi- tai marmorikuviointi, saa jopa 320 x 160 cm:n koossa esimerkiksi Abl-laatoilta.
Ammevalikoima on laaja ja amme onkin nyt monen kylpyhuoneen katseenvangitsija. Vesikalusteissa kromi ei ole enää ainoa vaihtoehto. Musta ja valkoinen ovat nousussa trendikkään messingin ja kuparin rinnalla.

Sisustustoimittaja Laura Räihä paljastaa ammattilaisten parhaat sisustussalaisuudet.
 

Äitini ei ole kuullutkaan marittamisesta, mutta hän tyhjentää hyllyjään. Minulle.

Kun hän tulee kylään, hänellä on mukanaan nyssykkä. Viimeksi siinä oli puiset, juustoon kiinnitettävät napit, pakastuspusseja, kahvipaketti ja pari terävää veistä.

Kun menen hänelle kylään, teemme kotikierroksen, jonka aikana hän etsii lisää pois annettavaa tavaraa. Aina samassa kohdassa kierrosta, olohuoneessa, sanon kuitenkin äidille: näistä et luovu.

Äidillä on nimittäin vanha, aikoinaan apteekista ostettu iso kaappi, jonka hän on maalauttanut kiiltävän mustaksi. Sen edessä pysähdymme. Kaapin yläosan lasiovet suojaavat kauniita astioita. Mitään uutta kaappiin ei ole tullut sitten 1980-luvun. Astiakaappi on kuin valokuva-albumi.

Kaapiston keskellä ovat kermanvalkoiset, kultareunaiset kupit, jotka äiti juoksi ostamaan 1960-luvun lopulla juuri ennen kuin tuoreen avioparin ensimmäiset vieraat olivat tulossa kylään. Tämän tarinan äiti kertoo aina.

Oikeassa reunassa ovat vihreäjalalliset, Saara Hopean suunnittelemat, Nuutajärven Traviata-viinilasit ja vihreät, ”kuplivaa” Humppilan lasia olevat lautaset, joilta söimme ja syömme vieläkin kesäsalaatit.

Hopeinen kahviastiasto on Teheranista. Näen mielessäni arabisheikin ojentavan sen 1980-luvulla isälleni, joka kotiin palattuaan laski sen eksoottisena nähtävyytenä arkiselle, lohjalaiselle kahvipöydälle.

Emme uskotelleet edes itsellemme, että käyttäisimme sitä. Mutta kaunis se on.

Oma astiakaappini on vaatimattomampi kuin äitini kaappi. Mutta on siinäkin lasistorivejä enemmän kuin tarpeeseen. Edesmenneet appivanhempani keräsivät laseja ja aterimia.

Pelkästään Timo Sarpanevan suunnittelemien Arkipelago-lasien jalkojen katsominen on esteettinen elämys. Muistan aina kertoa sen tyttärilleni, kun esittelen kaappia kuin valokuva-albumia.

Marjatta-laseista juomme valkoviiniä kesällä, ja saman sarjan kapeat lasit pääsevät vesilaseiksi juhlapöytään. Ruotsalaiset, Bertil Vallienin Kosta Bodalle suunnittelemat Chateau-viinilasit ovat meidän ”iittalamme”. Ihailen niiden aaltoilevaa pintaa ja sitä, että suunnittelija halusi tehdä lasit, jotka saattoi valmistaa vain käsin.

Minäkään en aio luopua astioista. Marokkolaisista lautasista ja puolalaisista posliinikupeista on varmasti jäänyt jo muistijälki tyttärille.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 3/2017.