Source
Joonas Lundqvist

Glorian muotijuttu kuvattiin historiallisessa Villa Lantessa, jossa tarinan mukaan majailee myös kolme kummitusta. Videolle he ainakaan eivät tarttuneet.

”Jokaisessa tilassa oli niin voimakas tunnelma ja inspiroiva valo, että fiilikseen pääsi nopeasti”, jutun muotitoimittaja Anna Komonen kuvailee Villa Lantea. Videolta pääset itse ihastelemaan upeaa miljöötä.

Rooman Gianicolo-kukkulalla komeileva renessanssihuvila on inspiroinut ja majoittanut taiteilijoita, kirjailijoita, muusikoita ja aatelisia jo vuosisatojen ajan. Villa Lante siirtyi suomalaisomistukseen vuonna 1950, kun Suomen Rooman-instituutti osti sen perustajansa Amos Andersonin lahjoituksen avulla. Nykyään suomalaistaiteilijoilla, tutkijoilla, opiskelijoilla ja arkkitehdeilla on mahdollisuus asua ja työskennellä huvilassa. Myös vierailijat pääsevät tutustumaan huvilaan, joten paikka kannattaa painaa muistiin seuraavan Rooman-matkan varalle.

”Toisessa kerroksessa kummittelee kuulemma 1600-luvun aatelismies, pylväskäytävässä puolestaan nunna”

"Instituutin johtaja Tuomas Heikkilä kertoi meille tarinoita tiloista, muun muassa talon kolmesta kummituksesta. Toisessa kerroksessa kummittelee kuulemma 1600-luvun aatelismies, pylväskäytävässä puolestaan nunna”, Anna kertoo.

”Myös Villa Lanten persoonallinen talonmies Giovanni antoi oman mausteensa kuvauspäiviin. Hän esimerkiksi pyysi päästä meikattavaksi useaan otteeseen.”

Talvivaatteiden kuvaaminen lähes 40 asteen lämmössä oli välillä haastavaa, mutta jutun malli Tatiana selviytyi tehtävästä kunnialla. Kuvauspäivä huipentui kattoterassilla nautittuun illalliseen.

Paikalla oli kuvaamataidon- ja valokuvauksenopettajia, joiden kanssa yhdessä söimme illallisen katsellen alas auringonlaskusta vaaleanpunaiseksi värjäytyvää Roomaa”, Anna kuvailee.

Syysloma Roomassa -muotijutun löydät 7.9. ilmestyneestä syyskuun Gloriasta.

Tästä eivät juhlat enää parane! Gloria Fashion Show'n muotinäytöksen jälkeen vip-juhlia jatkettiin yöhön asti. Iltaan kuului jälleen samppanjaa, näyttäviä tyylejä ja iloisia juhlavieraita. Katso kuvakavalkadi illan tunnelmasta!

Muotisuunnittelija Elina Määttänen näyttää, että mukavuus voi olla eleganttia. Parhaat vaatteensa hän etsii miestenosastolta, vintageliikkeistä tai tuunaa ne itse.

Ne ovat nyt jossain kadoksissa,” muotisuunnittelija Elina Määttänen tutkii kenkähyllyään. Elinan tuorein kenkähankinta, matalakorkoiset Manolo Blahnikit, ovat hyvällä onnella työpaikalla ja huonolla onnella huristelemassa edestakaisin Pariisin metrossa.

”Uutena vuotena päätin, etten ostaisi tänä vuonna muuta kuin sellaisia asioita, joista olen oikeasti haaveillut pitkään.” Blahnikin mustat arkikorkkarit ovat sellainen hankinta. Niitä Elina osti ebaysta kaksi paria: yhdet työasuja terästämään ja toiset hieman korkeammat terassi-iltoihin.

Vilttitakki Céline, paita Elinan omasta mallistosta, housut Céline ja kengät Vans.

Elinan vaatekaapissa on paljon design-klassikoita, kuten Nicholas Ghesquièren aikaista Balenciagaa, Phoebe Philon Célineä, Carharttin työvaatteita, Acnen collegeita ja Maison Martin Margielan hillitympiä perusvaatteita. Hän kuitenkin pukee ne tavalla, joka tekee kokonaisuudesta kaikkea muuta kuin yksinkertaisen. Célinen kynähame saa parikseen esimerkiksi Elinan itse suunnittelemat, pitkän valkoisen karvan peittämät varrettomat bootsit, ja Margielan sileäpintainen laatuneule yhdistetään reikäisiin työhousuihin, joiden vyöksi on sitaistu kengännauha.

Joskus collegepaita riittää

”Pukeutuminen menee aika lailla kausittain. Jokin aika sitten mukavuudenhalu oli huipussaan, ja yrittämisen tasoa edustivat harmaa college ja farkut. Nyt pukeutuminen tarjoaa taas enemmän iloa. Aamulla mietin kyllä yhä lähinnä sitä, että ei tule kylmä tai jalat kipeiksi.”

”En ole putiikkishoppailija. Minulla ei ole siihen tarpeeksi korkeita tuloja eikä oikeastaan kiinnostustakaan.”

Elina on vaatesuunnittelija, joka on suunnitellut asuja Acnelle, Anthony Vaccarellolle ja viimeksi pariisilaiselle muotitalolle, joka pitää suunnittelijoidensa nimet salaisuutena. Sellaista politiikkaa harjoittaa täsmälleen yksi talo, eli Maison Martin Margiela.

Mukavuudenhaluinen pukeutuminen voi näyttää kiinnostavalta, jos elementit on valittu tarkoin. Tyyli onnistuu myös maltillisella budjetilla.

”En ole putiikkishoppailija. Minulla ei ole siihen tarpeeksi korkeita tuloja eikä oikeastaan kiinnostustakaan. Ostan paljon vintagea ja hyödynnän muotitaloissa työskentelevien ystävien henkilökunta-alennuksia. Tukholmassa käyn Acne Archivesissa. Alennusmyynneistä en osta oikeastaan koskaan.”

Lempivärejä ovat beige ja vaaleanpunainen. Mustaa Elina käyttää harvoin, mutta silloin asu on kokomusta.

”Tykkään vaatteissa tosi paljon volyymista ja eri materiaalien yhdistämisestä. Jälkimmäistä näkee nykymuodissa todella vähän, sillä sen tekeminen on kallista.”

Onneksi vaatteita voi tehdä itse. Elina suunnittelee vaatteita, joissa erilaiset materiaalit ja pinnat kohtaavat hallitusti.

Keltainen neule Maison Martin Margiela, housut työvaatehousut ja kengät Elinan omasta mallistosta.

Millainen pukeutuja olet?

Nykyisin olen ennen kaikkea mukavuudenhaluinen, sillä teen niin paljon töitä. Käytän paljon workwear-työvaatteita, klassisia collegeja, miestenhousuja ja parkatakkeja, jotka yhdistän Célinen mekkoihin ja hameisiin. Luottovaatteitani ovat yksinkertaiset perusvaatteet, jotka vievät sopivasti terää koroilta tai erikoisilta housuilta.

”Kokonaan uuden keksiminen on hävinnyt muotialalta. Kenelläkään ei ole aikaa miettiä ja suunnitella rauhassa.”

Kuka on tyyliesikuvasi?

Tyyliesikuvani ovat yleensä miehiä. Liam Gallagherilla on hyvä tyyli – niin kuin kaikilla muillakin 1990-luvun brittipoppareilla, joilla on isot housut ja armeijatakki. Pukeudun itse usein sellaisiin vaatteisiin, joita toivoisin poikaystäväni käyttävän.

Mitä haluaisit muuttaa muodissa?

Kokonaan uuden keksiminen on hävinnyt muotialalta. Kenelläkään ei ole aikaa miettiä ja suunnitella rauhassa. Samaan aikaan tuotetaan niin paljon uusia vaatteita, että kukaan ei tarvitse sitä kaikkea. Nämä kaksi ongelmaa voisi ratkaista yhdessä: tehdään hienompaa ja hitaammin. Jos teollisuus muuttaa rytmiään, kuluttajat kyllä sopeutuvat.

Mitä ostosta kadut?

Kadun ostamatta jättämistä. Sovitin Tokiossa motocross-housuja mutta en ostanut niitä kankaaseen ommeltujen Rockstar-energiajuomatarrojen takia. Luulin löytäväni helposti coolimmat, mutta en löytänyt. Jatkan siis etsintöjä. Nailonkankaiset, paneeleista kootut motocross-housut olisivat hienot.

Vilttitakki Céline, paita Elinan omasta mallistosta, housut Céline ja kengät Vans.

Koroilla vai ilman?

Aikaisemmin käytin paljon korkokenkiä. Pariisissa se loppui kokonaan. Olen mukavuudenhaluinen, mutta en myöskään jaksa ottaa vastaan huomiota. Nyt hieman palailen niiden käyttöön, sillä en halua antaa muiden reaktioiden vaikuttaa pukeutumiseeni. En ole sinut sellaisen ratkaisun kanssa.

Mitä on tärkeää työtyylissä?

Tämä on niin luova ala, että töihin voi mennä ihan hirveän näköisenä ja kukaan ei sano mitään. Se ei ole pelkästään hyvä asia. Pukeutuminen nimittäin viestii myös auktoriteettia. Siksikin ostin Manolot: ne ovat auktoriteettikengät. Margielan miesten puvunhousut ja Arketin musta, pyöreäkauluksinen miesten neule on maailman simppelein ja tylsin asu, joka toimii erinomaisesti, jos haluaa mennä siistinä töihin.

Mikä työvaate-estetiikassa viehättää?

Löysin työvaatteet varmaan isäni kautta. Hän käytti työssään haalaria ja hengasi niissä myös kotona autotallissa. Omat suosikkini ovat Carhartt ja Dickies. En tykkää ostaa muotimerkkien versioita työvaate-estetiikasta, vaan mieluummin hankin aitoja.

Mitä sinulta voi oppia?

Kun kyllästyin Acnen Pistol -nilkkureiden kultaiseen väriin, spraymaalasin ne vaaleanpunaiseksi. Näin kävi myös Célinen koristennareille, joiden väristä en pitänyt. Margielan Tabi-saappaiden korot päällystin maalarinteipillä, sillä niiden raidoitettu stacked-korko häiritsi. Valkoisesta collegesta leikkasin meloniroisketahrojen kohdalle aukot. Vaatteita voi käsitellä, ja niissä saa näkyä, että niitä on käytetty.

”Kun kyllästyin Acnen Pistol -nilkkureiden kultaiseen väriin, spraymaalasin ne vaaleanpunaiseksi. Näin kävi myös Célinen koristennareille, joiden väristä en pitänyt.”

Miltä näytät kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Yritin joskus olla Prada-nainen, mutta nyt olen myynyt pois merkin pinkit nikkaremmikengät ja Miu miun pääpannat. Arvostan Miuccian estetiikkaa ja 1960-luvun babydoll-siluettia, mutta en pysty itse käyttämään sitä. Minulla on kellari täynnä lyhyitä vintagemekkoja, joissa on hienot materiaalit ja yksityiskohdat. Ehkä voin alkaa käyttää niitä 60-vuotiaana.

Mikä on lempimerkkisi?

Helmut Langin aikainen Helmut Lang, Tom Fordin aikainen Gucci, Nicholas Ghesquièren aikainen Balenciaga ja Pheobe Philon Céline ovat sellaista muotia, jota ihailen ja arvostan. Omistan niitä jo jonkin verran, ja jatkossa haluan keskittyä yhä enemmän niiden keräämiseen. Käytän toki myös edullisempia merkkejä ja voin hyvin kävellä ostoksille H&M:lle.

Juttu on alun perin julkaistu elokuun 2018 Gloriassa.

Elina Määttänen, 33, muotisuunnittelija. Elina oli vuonna 2015 kahden arvostetun muotikilpailun, International Talent Supportin ja Hyèresin finaalissa.

Perhe: Bengalinkissa Kerma, 5, joka on nimetty helsinkiläisen klubin mukaan.

Lempikirja: David Foster Wallacen Infinite Jest ”Kun aloin lukea sitä, muistin miltä tuntuu olla inspiroitunut. Sen kieli on niin kunnianhimoista.”

Lempiravintola: Sanukiya Pariisissa. ”Se on erinomainen japanilainen ravintola.”