Hanki lippusi syksyn Gloria Fashion Show'hun nyt ja säästä selvää rahaa.

Joko olet hankkinut lippusi syksyn kuumimpaan muotitapahtumaan, Gloria Fashion Show'hun 1.9.?

Hanki se nyt: jos ostat lipun ennen äitienpäivää 13.5., saat lipun hinnasta alennusta 5 euroa ja Glorian näytenumeron kaupan päälle!

Lippuja on rajoitettu määrä, eli toimi nopeasti.

Erikoishintaiset liput löydät täältä:

Näytös klo 15: https://www.ticketmaster.fi/event/230359

Näytös klo 17: https://www.ticketmaster.fi/event/230361

Näytös klo 19: https://www.ticketmaster.fi/event/230363

 

Gloria Fashion Show 1.9.2018 Helsingin Kaapelitehtaalla.

Denim ja kesä kuuluvat yhteen. Katso videolta  miten kesän farkkumuoti toimii käytännössä.

Nyt farkkuhame on taas muotia, ja denimiä käytetään asussa kiireestä kantapäähän. Kuvasimme kesän ihanan farkkumuodin toukokuun Gloriaan. Kuvauksissa syntyneeltä videolta pääset kurkistamaan jutun parhaita herkkupaloja. Katso ja nauti!

 

Iso D -farkkumuotijutun löydät 3.5.2018 ilmestyneestä toukokuun Gloriasta.

Suomalaisia muodintekijöitä arvostetaan kansainvälisissä piireissä, mutta arvostus ei ole tuonut taloudellista menestystä. Muodintekijöiden uusi sukupolvi ja heidän taustajoukkonsa ovat muuttamassa tilannetta.

 

Heti aluksi hyviä uutisia.

”Suomessa on muodissa menty 25 vuodessa paljon isompia askeleita eteenpäin kuin Ruotsissa tai Tanskassa”, sanoo sijoittaja Henri Kulvik Royal Majestics -nimisestä, muotiin ja designiin erikoistuneesta sijoitusyhtiöstä.

”Kun miettii suomalaisen kuluttajan muotitietoisuutta nyt ja 90-luvun alussa, kehitys on ollut valtavaa.”

Kulvik katsoo työnsä puolesta aitiopaikalta sitä, mitä suomalaisen muodin kansainvälistymisessä nyt tapahtuu.

Siellä nimittäin tapahtuu.

 

Aalto-yliopiston muodin koulutusohjelmasta on tullut kansainvälisesti arvostettu muotikoulu. Jo vuosia sellaisissa muotitaloissa kuin Balenciaga, Louis Vuitton, Givenchy tai Stella McCartney on törmännyt suomalaisten suunnittelijoiden nimiin. Pienet suomalaiset affordable luxurya eli helposti lähestyttävää luksusta tekevät merkit, kuten vaikkapa Minna Parikka tai Samuji, tekevät pääosan liikevaihdostaan ulkomailla.

Ja nyt Henri Kulvik haluaa, sijoittaja kun on, että Suomessa syntyisi pienten, erikoisten merkkien lisäksi myös sellaisia kansainvälisiä muodin menestystarinoita kuin vaikkapa ruotsalainen Acne.

Ruotsissa ja Tanskassa seurattiin muotia jo silloin, kun Suomessa vielä taivutettiin tykkejä paperikoneiksi.

”Acnen liikevaihto on noin 150 miljoonaa euroa, kun Suomen suurimmalla ja tunnetuimmalla muotitalolla Marimekolla se on noin 100 miljoonaa. Acne on 20 vuotta vanha yritys, Marimekko on perustettu vuonna 1951.”

Ruotsissa ja Tanskassa seurattiin muotia ja se nähtiin tärkeänä vientialana jo silloin, kun Suomessa vielä taivutettiin tykkejä paperikoneiksi ja ostovoimalla sai juuri ja juuri leipää pöytään.

 

Suomalaisen muotiteollisuuden menneisyys on loppuun kalutun tuttu. Vuonna 1980 tekstiiliala työllisti 25 000 ihmistä, vuonna 2014 enää alle neljätuhatta. Alan vienti on niin pieni murunen Suomen vientiä kuvaavassa piirakkamallissa, että se on leivottu muut-viipaleeseen.

Ja itse asiassa nyt puhutaan suomalaisesta tekstiili- ei muotiteollisuudesta. Jälkimmäiselle termille ei täällä ole koskaan ollut tarvetta.

Tähän tarina suomalaisesta muodista yleensä päättyy voivottelujen kera, mutta ei tällä kertaa. Kysytään sen sijaan ruotsalaiselta muotialan asiantuntijalta, mitä länsinaapurissa osataan tehdä oikein.

 

Pelle Aldestam on myös sijoitusyhtiö Royal Majesticsin omistaja ja neuvonantaja, joka on seurannut ruotsalaista muotimaailmaa 1990-luvulta saakka.

Ruotsalaisten muotimenestystarinoiden takia alalla on jo valmiiksi katse käännettynä niihin ja kova kiinnostus, mitä sieltä mahtaa seuraavaksi tulla.

”Ruotsalaisilla on kova itseluottamus. Bisnestä perustettaessa on selvää, että suuntaudutaan heti maailmalle. Suomessa on todella lahjakkaita suunnittelijoita, jotka saattavat olla ihan tyytyväisiä, kun saavat suunnitella vaatteita kavereilleen”, Aldestam
vertaa.

Mutta maailma muuttuu.

”Uusi sukupolvi Suomessa on jo ihan erilainen.”

Samaa mieltä on Antti Salminen Business Finlandista eli entisestä Tekesistä.

”Nykysukupolvella on aivan erilainen asenne esimerkiksi yrittäjyyteen kuin vielä 1970-luvulla, jolloin yrittäjäksi ryhtyi se, joka ei päässyt mihinkään töihin.”

Business Finland auttaa muoti- ja designalan yrityksiä ja sijoittaa niihin rahaa – se asia tulee monelle niin yllätyksenä, etteivät alan yrittäjät välttämättä edes osaa kääntyä heidän puoleensa.

Muotiin tarvitaan bisnestä, yrittäjähenkeä, riskinottoa – ja rahaa.

Meillä on huippusuunnittelijoita, mutta se ei vielä riitä. Muotiin tarvitaan bisnestä, yrittäjähenkeä, riskinottoa – ja rahaa.

”Näistä luovista aloista muoti on sijoittajamielessä ehkä sumuisin. Siellä on kaikkein epäselvintä, mistä tulee hitti ja mistä ei”, Salminen sanoo.

Pelle Aldestamin mukaan ruotsalaiset osaavat brändäämisen suomalaisia paremmin ja markkinoinnin todella paljon paremmin. He ottavat myös isompia taloudellisia riskejä, mikä ei kuitenkaan ole vain hyvä asia.

”Suomalaiset osaavat hoitaa talouspuolen paljon paremmin ja ovat varovaisempia. Ruotsissa alalla tehdään myös paljon konkursseja. Jossakin puolivälissä olisi ihanteellisin malli.”

Aldestam arvelee, että isoihin muodin menestystarinoihin tarvitaan nyt teknologisen osaamisen ja huippudesiginin yhdistämistä.

”Ja siihen Suomella on tosi hyvät lähtökohdat.”

 

Aalto-yliopiston muodin koulutusohjelman lehtorilta Tuomas Laitiselta on vartti puhelinaikaa tiukassa. Muotiviikot ovat meneillään, ja hänen kännykkänsä soi Pariisissa.

”Minulle on tärkeintä kouluttaa ihmisiä, jotka pääsevät töihin. Suurin osa lähtee ulkomaille, mutta itselleni on tärkeintä, että opiskelija löytää itsensä näköisen uran, vaikka se olisi sitten ompelua olohuoneessa.”

Laitinen sanoo, että Suomesta puuttuu ammattilaisia, jotka osaisivat opettaa muodin bisnestä. Hänen kontollaan on luova puoli, ja markkinoinnin hoitaminen kuuluu markkinoinnin ammattilaisille.

Laitinen muistuttaa, ettei kukaan koulusta vastavalmistunut ole kyvykäs perustamaan menestyvää vaatebisnestä.

”Siihen tarvitaan vähintään kymmenen vuoden kansainvälinen työkokemus ensin. Ensin on työskenneltävä muille brändeille, että näkee, miten peli toimii.”

Jos sitä ei löydä kukaan, se ei ole muotibisneksessä olemassa.

Lahjakas suunnittelija voi luoda vaikka kuinka loistavan malliston, mutta jos sitä ei löydä kukaan, se ei ole muotibisneksessä olemassa. Muotikärjen lisäksi tarvitaan tiimillinen ammattilaisia, jotka osaavat myynnin ja tuotannon.

”Muotialalla on kaikki kaikessa se, että saat ne pari sataa tärkeintä sisäänostajaa kiinnostumaan itsestäsi muoti- ja myyntiviikoilla. He ovat niin kiireisiä, että eivät edes tule ständillesi, ellei mallistostasi ole puhuttu piireissä aiemmin”, Henri Kulvik kuvailee.

 

Nämä asiat ovat kunnossa ainakin Tuomas Merikosken Aallossa sekä Heikki Salosen Vyner Articlesissa. Niihin Royal Majestics on sijoittanut sekä osaamista että pääomaa. Merkkien luovilla päänimillä on vuosien kokemus työskentelystä kansainvälisissä huippumuotitaloissa. Heillä on kontaktit kunnossa ja halua tehdä muodista bisnestä.

Merikoski on sanonut haastatteluissa tavoitteekseen, että Aallosta tulee ensimmäinen suomalainen kansainvälinen iso huippumuotitalo.

Jotta sijoittajat todella kiinnostuvat muodista, kasvuodotusten ja -mahdollisuuksien pitää olla isoja.

Menestystavoite ei ole tuulesta temmattu.

”Aalto on itse asiassa kasvanut kolmen ensimmäisen vuotensa aikana enemmän kuin Acne kasvoi vastaavassa ajassa”, Kulvik sanoo.

Jotta sijoittajat todella kiinnostuvat muodista, kasvuodotusten ja -mahdollisuuksien pitää olla isoja.

”Meiltä puuttuu toistaiseksi sellaiset Acnen ja Filippa K:n kokoiset yritykset, jotka ovat ensin kasvaneet kymmeneen ja sitten 50 miljoonaan. Sellaisten rakentaminen on meidän missiomme”, Kulvik sanoo.

Mittakaavan hahmottamiseksi: vuonna 2016 Minna Parikan liikevaihto oli 3,4 miljoona euroa, joka kasvoi hurjat 54 % edellisvuodesta, Samujin liikevaihto samana vuonna oli 2,2 miljoonaa euroa.

Ja nyt Kulvik siis uskoo, että Merikoskella ja Salosella on mahdollisuuksia kasvattaa merkkejään kymmenien miljoonien bisneksiksi.

 

Brändin rakennus on kolmivaiheinen prosessi, sanoo Kirsti Lindberg-Repo, Aalto-yliopiston dosentti, bränditutkija ja Brand Audit Groupin toimitusjohtaja. Kaksi ensimmäistä askelmaa on hänen mukaansa Suomessa yleensä hyvin hallussa.

”Ensimmäisessä portaassa on suorastaan ruuhkaa! Siellä syntyy innovaatioita ja uusia tapoja tehdä, sellaisia on muotimaailma pullollaan. Toinen porras on se, jossa keksintöä lähdetään soveltamaan tuotantoon. Tämäkin usein onnistuu. Mutta kolmas porras, se jossa syntyy kermavaahtoa eli premium-arvoa, se on kaikista hankalin”, Lindberg-Repo kuvailee.

Suomalainen on torppari, joka ei apua tarvitse ja tuusaa yksin ja ylpeänä torpassaan. Jos joku tykkää lopputuloksesta, niin hyvä.

Oikein karrikoituna: suomalainen on torppari, joka ei apua tarvitse ja tuusaa yksin ja ylpeänä torpassaan. Jos joku tykkää lopputuloksesta, niin hyvä. Ruotsalainen tekee bisnessuunnitelmat, laatii tavoitteet kymmenen vuoden päähän, saa sijoittajarahaa markkinointiin ja tekee yhteistyötä kaikkien, jopa kilpailijoiden kanssa.

 

Henri Kulvik katselee sillä silmällä myös sellaisia suomalaisia nimiä, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa kansainvälisissä muotitaloissa. Olisiko heillä intoa yrittäjyyteen, on Kulvikin kysymys. Sellaisiin kannattaa sijoittaa.

Lahjakkaita kykyjä Suomessa riittää. Kulvikin arvion mukaan 10-15 suomalaista työskentelee tällä hetkellä merkittävissä asemissa isoissa muotitaloissa. Ruotsalaisia ei niissä ole samassa mittakaavassa.

Mutta rahapuolella Ruotsi vie voiton vielä 10-1. Kulvikin mukaan Ruotsissa on 25-30 sijoittajaa, jotka sijoittavat aktiivisesti muotialan yrityksiin, Suomessa sellaisia on vähän arviointitavasta riippuen 1-3.

”Jotta sijoittajat kiinnostuvat todella, pitää tulla niitä menestystarinoita.”

Jäämme odottamaan. G