Tornin ylimmästä kerroksesta avautuu upea näköala järvelle sekä kaupunkiin. Vasemmalla Lidia, oikealla Aleksiina Joki.
Tornin ylimmästä kerroksesta avautuu upea näköala järvelle sekä kaupunkiin. Vasemmalla Lidia, oikealla Aleksiina Joki.
Tornin sisäänkäynnin pronssiovi on Olli Joen itsensä suunnittelema ja valama.  Perhekirjoihin on ikuistettu jokaisen perheenjäseneen elämänvaiheet.
Tornin sisäänkäynnin pronssiovi on Olli Joen itsensä suunnittelema ja valama. Perhekirjoihin on ikuistettu jokaisen perheenjäseneen elämänvaiheet.
Asunnon seinät ovat metrin paksuiset, joten Aleksiinan ei musisoidessaan tarvitse miettiä naapureita.
Asunnon seinät ovat metrin paksuiset, joten Aleksiinan ei musisoidessaan tarvitse miettiä naapureita.
Luonnonvaloa tulvivassa tornissa Lidian kelpaa maalata.
Luonnonvaloa tulvivassa tornissa Lidian kelpaa maalata.
Pyymäen Oma on Joen perheen suosikkikahvila Tampereen ydinkeskustassa. Keskellä perheen äiti Irene Joki.
Pyymäen Oma on Joen perheen suosikkikahvila Tampereen ydinkeskustassa. Keskellä perheen äiti Irene Joki.

Galleristi Aleksiina ja taiteilija Lidia Joki ovat sisaruksia, jotka jakavat rakkauden kauniisiin asioihin ja maailmanmatkailuun. Heidän tukikohtansa on upea Lapinniemen torni, Aleksiinan koti, jonne kaikki Joen suurperheen jäsenet usein kokoontuvat juhlimaan yhdessä.

Tamperelaisen Lapinniemen tornin kuudennessa kerroksessa komeilee valtava, 300-kiloinen pronssiovi. Sen takaa avautuu viisikerroksinen asunto, jossa asuu galleristi Aleksiina Joki.

Torni on Aleksiinan koti, mutta myös hänen työpaikkansa. Pari kerrosta on muutettu näyttelytilaksi, ja Aleksiina työskentelee paikan galleristina. Yhdessä kerroksessa on esillä hänen isänsä, taiteilija Olli Joen teoksia ja toinen kerros on varattu Aleksiinan siskon Lidian taiteelle ja hänen ateljeekseen.

”Kokoonnumme tänne koko perheen kesken aina, kun on jotain syytä juhlaan”, Aleksiina sanoo.

”Esimerkiksi jouluna katamme pöytään mädin ja syömme yhdessä, se on ihanan ylellinen hetki. Illalliselle siirrymme sitten parin kilometrin päässä sijaitsevaan omakotitaloomme, jonne kutsumme myös ystäviä”, perheen äiti Irene Joki lisää.

Huviloita ja suuria koteja

Tämä kirja kertoo perheestä nimeltä Joki. Kaikki lähti siitä, kun Olli tapasi Irenen, kauan kauan sitten. Olli rakastui Ireneen ensisilmäyksellä ja pyysi tätä melkein saman tien vaimokseen.

Näin alkaa yksi perheen teettämistä monista valokuvakirjoista, jotka äiti Irene kantaa pöytään. Kirjat esittelevät kunkin perheenjäsenen vuolain sanankääntein, mikä onkin tarpeen, sillä perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi viisi tytärtä.

”Kokoonnumme koko perheen kesken aina, kun on jotain syytä juhlaan.”

Aleksiinan ja Lidian lisäksi sisarusporukkaan kuuluu Marinka, joka asuu Jokien Espanjan-kodissa Fuengirolassa ja järjestelee diplomi-insinöörin työnsä ohella perheen taidenäyttelyitä paikallisiin gallerioihin. Gospel-musiikkia esittävä Mia-Marianne puolestaan asuu Akaalla kuuden lapsensa ja miehensä kanssa, ja perheen esikoisella Militzalla on oma taidegalleria 4-kuus Helsingin Ullanlinnassa.

”Olemme todella perhekeskeisiä ja juttelemme myös Espanjassa asuvan Marinkan kanssa lähes päivittäin Skypessä. Toki myös käymme Espanjassa monta kertaa vuodessa”, Aleksiina kertoo.

Kesäisin Joet viettävät yhdessä aikaa perheen maalaishuvilalla, joka sijaitsee Kangasalla järven rannalla.

”Monestihan mökit voivat olla sellaisissa metsiköissä, ettei sinne viitsi edes mennä, mutta meidän maapaikalle ajaa Tampereelta 20 minuutissa”, Irene kiittelee.

Joet puhuvat elämäntyylistään avoimesti ja vertailevat luontevasti esimerkiksi asuntojensa pinta-aloja. Omaisuutta tärkeämpää heille on kuitenkin yhteinen arvomaailma, johon kuuluu myös uskonto.

”Se on sellainen yhdessä pitävä voima. Loppujen lopuksi maallisilla asioilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä”, Irene sanoo.

Perhematkoja Pariisiin

Joet ovat aina matkustaneet paljon niin Ollin näyttelyiden perässä kuin vapaa-ajallakin.

”Lapsuutta muistellessa tuntuu, että jokainen syntymäpäivä vietettiin aina eri maassa. Sitä täytti neljä Sveitsissä, viisi Ranskassa, kuusi Italiassa…” Aleksiina kertoo.

Koko perheelle mieleenpainuvimpia ovat olleet Ollin näyttelyt Eiffel-tornissa sekä Louvressa Pariisissa.

Niin äidin kuin tyttärienkin tyyleihin kuuluvat näyttävät, pitkät hiukset, naiselliset mekot ja korkokengät.

”Erään Pariisin-näyttelyn avajaisten jälkeen olimme perheen ja ystävien kanssa juhlimassa Marinkan syntymäpäivää kuuluisassa Train Bleu -ravintolassa. Yhtäkkiä kaikki ravintolan kokit saapuivat pöytämme ääreen ja lauloivat onnittelulaulun moniäänisesti kuorossa. Heidät oli koulutettu kokkaamisen lisäksi myös laulamaan taidokkaasti, se oli ikimuistoista”, siskot muistelevat.

Kaikille Ollin työmatkoille tyttäret eivät päässeet mukaan, mutta silloin isä toi tuliaisiksi esimerkiksi hajuvesiä ja vaatteita.

”Muistan, kun isä nosti jättimäisen kasan Pariisista tuotuja mekkoja pöydälle, ja me kaikki ryntäsimme nopeasti valitsemaan joukosta itsellemme sopivat. Isällä on hyvä maku, ja tuliaisena saadut vaatteet olivat aina kauniita!” Aleksiina ja Lidia kehuvat.

Perheen naisten mieltymykset ovat epäilemättä tulleet Ollille tutuksi – onhan hän elänyt vuosikymmeniä kuuden naisen keskellä. Niin äidin kuin tyttärienkin tyyleihin kuuluvat näyttävät, pitkät hiukset, naiselliset mekot ja korkokengät.

”En ole ikinä edes omistanut lenkkareita!” Irene nauraa.

Kylpylälomalle alakertaan

Paljon matkustavan perheen innokkain reissaaja on Lidia, joka kerää inspiraatiota taiteeseensa ulkomaanmatkoiltaan. Yksi Lidian lempikohteista on Meksikon Cancun, jossa hän on käynyt kolmesti.

”Eksoottinen ympäristö saa mielikuvituksen liikkeelle. Viime matkan jälkeen innostuin esimerkiksi maalaamaan viidakkomaisemia.”

Myös New York ja Miami kuuluvat Lidian ikisuosikkeihin.

”Elämä siellä on aika mieletöntä. New Yorkissa kiertelen taidegalle-rioita ja ihmettelen kaikkea ympärillä olevaa. Miamissa rakastan Wynwood Wallsin taidealuetta, joka on täynnä valtavia ulkoseinämaalauksia.”

Hotellin ravintolasta voi työpäivän päätteeksi tilata ruokaa suoraan pöytään.

Aleksiina ja Lidia työskentelevät yhdessä Lapinniemen tornissa päivittäin, mutta siitä huolimatta he viettävät mielellään yhdessä myös vapaa-aikaa. Siskosten yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin kuuluu muun muassa tennis, jota he käyvät pelaamassa säännöllisesti.

Yksi tornin hyvistä puolista on sen sijainti suoraan kylpylähotellin yhteydessä, joten hotellin ravintolasta voi työpäivän päätteeksi tilata ruokaa suoraan pöytään.

”Joskus myös laitamme kavereiden kanssa tässä kylpytakit päälle ja menemme hissillä alas kylpylään. Se on niin luksusta”, Aleksiina sanoo.

Seesteisiä maalauksia

Haastattelun lomassa Aleksiina istuutuu valkoisen flyygelin ääreen ja alkaa laulaa ikivihreää kappaletta Puhu hiljaa rakkaudesta. Tällä kertaa muu perhe keskittyy kuuntelemaan, mutta usein he myös yhtyvät lauluun.

”Olen ottanut laulutunteja yksityiseltä opettajalta ja opetellut pianonsoittoa korvakuulolta. Esiinnyn itseäni säestäen häissä ja muissa tilaisuuksissa”, Aleksiina kertoo.

Lidia puolestaan on aina tiennyt olevansa kuvataiteilija. Hän on opiskellut alaa Oriveden opistossa, mutta tärkeimmät opit ovat tulleet Ollilta.

”Haluan maalata kauniita aiheita. En oikeastaan tarvitse mitään vahvaa tunnetta, vaan maalaan mieluiten seesteisessä olotilassa.”

”Saan isältä sekä kehuja että kritiikkiä, ja olen lapsesta asti seurannut hänen työskentelyään tarkasti.”

Tiiviistä yhteistyöstä huolimatta isän ja tyttären tyylit eroavat toisistaan. Sen huomaa, kun nousee Ollin taiteella sisustetusta olohuoneesta kerrosta ylemmäs, jossa seinät valtaavat Lidian luonnonläheiset maalaukset. Töissä toistuvat pehmeällä pensselinjäljellä maalatut eläimet, luonto ja naiset.

”Haluan maalata kauniita aiheita. En oikeastaan tarvitse mitään vahvaa tunnetta, vaan maalaan mieluiten seesteisessä olotilassa. Taiteen tekeminen on terapeuttista, ja maalaamisen jälkeen on aina hyvä olo”, Lidia kuvailee.

Tähänastisen taiteilijauran kohokohta Lidialle on ollut sijoittuminen toiseksi Taidekeskus Salmelan nuorten taiteilijoiden kuvataidekilpailussa vuonna 2013. Kilpailuun osallistui 500 taiteilijaa.

Kaikki alkoi tansseista

Irenen ja Ollin rakkaustarina alkoi ajan hengen mukaisesti tansseista Irenen ollessa vasta 19-vuotias. Romanssin eteneminen ei kuitenkaan noudattanut aivan perinteistä kaavaa.

”Joki haki minut tanssimaan ja saattoi kotiin. Heti samana iltana hän totesi: sinä olet kyllä sellainen, että tuletko vaimokseni. Vastasin, että anteeksi vain, en tunne sinua yhtään. Ei kuitenkaan mennyt kuin pari, kolme kuukautta, niin olimme kihloissa ja menimme naimisiin. Ensi vuonna juhlimme jo 50-vuotishääpäiväämme”, Irene päivittelee.

”Joki haki minut tanssimaan ja saattoi kotiin. Heti samana iltana hän totesi: sinä olet kyllä sellainen, että tuletko vaimokseni.”

Elämä taiteilijan vaimona ja viiden lapsen äitinä on pitänyt myös Irenen kiireisenä. Hän on matkustanut Ollin mukana näyttelyissä ympäri maailmaa ja pitänyt samalla huolta kodista.

”Minun mielestäni taiteilijan täytyy saada mennä ja matkustaa. Olen antanut Ollille aina ihan täyden vapauden”, hän sanoo.

Ketkä?

* Aleksiina Joki, 32. Galleristi ja kosmetologi. Asuu Lapinniemen tornissa Tampereella. Lidia Joki, 34. Kuvataiteilija.

* Asuvat Tampereella. Aleksiinan kotitalossa toimi 1980-luvulle saakka Lapinniemen puuvillatehdas.

* Vanha vesitorni muutettiin asunnoksi vuoden 1990 asuntomessuille. Parasta kodissa: Näköalat ja valoisuus. Korkeat huoneet ja isot ikkunat.