Sisustusarkkitehti Aino Brandt rikkoo tyylissään sukupuolirooleja ja lainaa värejä taiteilijoilta
Aino Brandt suunnittelee sisustuksia Helsingin kuumimpiin ravintoloihin. Tyylissään hän rikkoo sukupuolirooleja ja lainaa värejä taiteilijoilta.
Le Cou Cou Vert, Kirsikka, Madonna, Pobre ja Yes Yes Yes. Suosittujen helsinkiläisravintoloiden visuaalinen ilme on Aino Brandtin suunnittelustudio KOKO3:n käsialaa. Vuoden päästä studio täyttää 30 vuotta.
Aino suunnittelee tiloja ennen kaikkea ihmisille. Asiakkaiden ja henkilökunnan pitää pystyä liikkumaan tilassa luontevasti. Ravintolan ilme lähtee usein ravintoloitsijasta itsestään. Tärkeimmät tunnelmanluojat ovat valaistus, akustiikka ja kerroksellisuus, kuten värit ja kuosit.
Viime vuonna KOKO3 uudisti vuonna 1531 rakennetun Suomen Rooman-instituutin renessanssihuvilan Villa Lanten. Nyt sisustuksessa yhdistyvät vanhat antiikkikalusteet ja suomalaiset modernit designklassikot.
Vanha arkkitehtuuri inspiroi Ainoa. Sitä hän ihailee Venetsiassa, jossa hän käy vähintään joka toinen vuosi Taidebiennaalissa. Kaivatessaan jotain uutta ja innostavaa Aino suuntaa New Yorkiin, Tokioon tai Berliinin. Ainon arkkitehti-isän suku on Saksasta.
Matkoilla työ ja vapaa-aika yhdistyvät, kun Aino tutustuu hotellien sisustukseen ja tunnelmiin. Viime New Yorkin reissulla hän yöpyi kolmessa hotellissa ja yhdessä Airbnb-kohteessa, joka oli valokuvaajan ateljee.
–Ylimmän kerroksen ateljeessa oli autenttinen New York -fiilis. Niin aito, että rankkasade kasteli tyynyni katon läpi, Aino nauraa.
Jos Aino ei ehdi hotelleihin yöpymään, hän käy aulabaareissa tai pyytää päästä vilkaisemaan huoneita. Lisäksi hän kiertää trendikkäimmät ravintolat ja viimeisimmät näyttelyt. New Yorkissa hänen lempitaidemuseoitaan ovat Whitney, Dia Beacon ja MoMA.
Aino käy usein luksusbrändien liikkeissä kokeilemassa vaatteita, vaikkei olisi ostomielellä. New Yorkissa Aino sovitti Dieselin stretch-pillifarkkuja, jotka jatkuivat farkkubuutseiksi. Pitkäsäärinen Aino oli housuissa niin huvittava näky, että hänen tyttärensä taltioivat sen videolle.
–Se oli hauskaa roolileikkiä!
Mukana matkoilla on usein myös Ainon äiti, taiteilija Kirsti Tuokko. Kolmen sukupolven naiset käyvät toistensa vaatekaapeilla. Tyttäret omivat nopeasti mummin Acnen farkut ja Aino äitinsä neuleet ja takit, jotka ovat pääosin suomalaisilta suunnittelijoilta.
–Tyttäreni ovat innostuneet ysäri- ja milleniaalityyleistä. Itse olen poiminut nykytrendeistä oversize-vaatteet ja lenkkarit. Tykkään ristiriidoista, ja yhdistän mielelläni sukupuoletonta ja naisellista tyyliä.
Miten kuvailisit tyyliäsi?
Rento, klassinen ja sukupuolirooleja rikkova. Pidän ylisuurista vaatteista ja naisellisesta tyylistä. En ole yksityiskohtien ystävä. Rakastan kirkkaita värejä: kadmiumin punaista, taidemaalari Ellsworth Kellyn vihreää ja kuvataiteilija Yves Kleinin ultramariinin sinistä. Tykkään tiiviistä, paksusta ja ryhdikkäästä kankaasta. Suosin farkkua, puuvillaa ja villaa. Omistan myös muutaman silkkipaidan, jotka laskeutuvat kauniisti.
Mistä saat inspiraatiota pukeutumiseen?
Äitini on tyyli-ikonini. Ihailen myös Tilda Swintonia, joka näytteli Pedro Almodóvarin uusimmassa elokuvassa The Room Next Door. Leffassa oli upeat vaatteet ja miljöö.
New Yorkissa törmää inspiroiviin ja kokonaisvaltaisiin asuihin. Berliinin katutyyli on enemmän hippi. Tokiossa taas innostavat väljät ja minimalistiset vaatteet.
Miten tyylisi on kehittynyt?
Minulla on paljon pitkäikäisiä vaatteita. On vaikea tietää etukäteen, tuleeko jostain klassikko, mutta en enää hurahda trendeihin niin helposti kuin nuorena. Olen pysynyt pitkään samoissa mitoissa, joten voin käyttää samoja farkkuja kuin 20 vuotta sitten. Farkkuja minulla on vähän liikaakin. Niiden pitää olla tukevaa denimiä. Mallilla ja koolla ei ole niin väliä. Tykkään isoista lökäpöksyistä, boot cut -mallista ja pilleistä. Värit vaihtelevat valkoisesta tummaan ja eri sinisiin, mutta kirjavia pesuja en käytä.
Millainen on luottoasusi?
Farkut ja paitapusero, jotka stailaan Asicsen lenkkareilla ja villakangastakilla tai pusakalla asun siluetin mukaan. Suomen säässä takki on hyvin tärkeä asuste, sillä se on ainoa asia, joka useimmiten näkyy. Olen kauluspaitaspesialisti. Omistan puuvillaisia valkoisia kauluspaitoja eri pituisina, ylisuurina ja istuvina. Ne kuluvat ja kellastuvat, jonka vuoksi metsästän niitä koko ajan.
Millainen pukeutuja olet?
Mietin yleensä edellisiltana asun valmiiksi, jotta pääsen mahdollisimman nopeasti ovesta ulos. Tapaamisiin mietin asut aina asiakkaan mukaan. Mielikuvien luominen on työssäni tärkeää. Tyylimokia on sattunut harvemmin, mutta joskus kollegalla tai asiakkaalla on voinut olla päällä sama asu, kuten valkoinen paita ja pillifarkut.
Mistä hankit vaatteesi?
Helsingissä Iso Roobertinkadun Fida ja Relove, Moody Monday, Stockmann, Beam ja Beamhill ovat suosikkejani. Jo lopettaneelta Jeans & Towels -brändiltä olen ostanut laadukkaita paitapuseroita ja farkkuja. Ihailen Samu-Jussi Kosken varmaa tyylitajua ja klassisista muotisilmää.
Venetsiassa käyn aina Max Maralla, josta löydän minulle riittävän pitkiä housuja. Berliinissä shoppailen kirpputoreilla, KaDeWe-tavaratalossa ja Camperin kenkäkaupassa. New Yorkissa on tyylikkäästi kuratoituja vintageliikkeitä, kuten Chicke’s Brooklynissä sekä David Owens ja Ellen Lower East Sidella. Ihailen Balenciagan konseptuaalista ajattelua ja Armanin upeita leikkauksia. Myös Prada, Miu Miu, Acne ja Jil Sander ovat lemppareitani.
Millainen shoppailija olet?
Olen aika kärsimätön luonne. Suosin kivijalkakauppoja, enkä nettikauppojen tilaus- ja palautussäätöä. Osaksi siksi, että olen niin pitkä enkä standardikokoinen.
Kenkiä tilaan kuitenkin netistä, koska 42–43 kokoa on vaikea löytää kivijaloista. T-paitoja ja farkkuja ostan usein myös miesten puolelta.
Nuorena ostin Berliinin kirpputoreilta kilohintaan tavaraa. Se oli kuin ihanaa sienestystä. Olen koittanut toppuutella tyttäriäni, jotka ostavat kirppareilta halvalla vaatteita. Vaatekaappi ei toimi hyvin, jos siellä on liikaa tavaraa.
Ulkomailla saatan tehdä välillä hutiostoksia. Esimerkiksi Italiassa lomaillessa luulin olevani italialainen daami ja hankin värikkään hameen, joka ei sopinutkaan enää Suomen tunnelmaan. Ostan välillä hameita, mutta arkena puen lähes aina housut.
Juttu on julkaistu Gloriassa 1/2026.
Aino Brandt, 57
KOKO3-sisustusarkkitehtuuritoimiston luova johtaja ja perustaja-osakas.
Asuu Helsingissä puolisonsa kanssa. Kaksi tytärtä.
Vapaa-ajallaan matkustaa ja käy taidenäyttelyissä.
