En pidä keinotekoisesta positiivisuusajattelusta. Myötäsukainen tsemppaus on arveluttavaa, koska elämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet. Mutta eipä synkistelykään lukeudu suosikkiasioihini. Usein positiivisuusajattelua inhoavat ihmiset lipsahtavat herkästi toiseen ääripäähän, synkeään ironiaan. On coolimpaa olla jatkuvasti ironinen kuin paljastaa, miltä oikeasti tuntuu.

Marraskuussa me suomalaiset kohtaamme jokavuotisen synkkyydensietotestimme. Päivät ovat säälittävät lyhyitä. V*tuttaa apaattisesti. Miten tässä taas kestää yhden pimeän kauden? Talvimasennus on kaiken kukkuraksi naisilla yleisempää ja kaamoksen sietäminen vaikeutuu vanhemmiten.

Mutta miksi lenkkeillä, kun rakkaan kotimaani vaakasuoraan satava jäähileinen loska satuttaa kasvojani?

Positiivisuusajattelija patistaisi minut nyt tässä kohtaa riuskasti reippailemaan. Mutta miksi lenkkeillä, kun rakkaan kotimaani vaakasuoraan satava jäähileinen loska satuttaa kasvojani? Haluan mieluummin taolaisittain mennä vaivattomasti tämän synkän virran mukana, en taistella epätoivoisesti sitä vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Synkistele siis hyvä ihminen vaikka miten kliseisin keinoin (suklaa, täyteläinen punaviini, kirjaläjä, villasukat, untuvapeitto, kynttilät, mitä ikinä), mutta ole sen verran epäsuomalainen, että älä käperry yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Sosiaalisuus, ja etenkin toisten ilahduttamine, lisäävät tutkitusti kaikkein eniten onnellisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täyteläistä marraskuuta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla