Sunnuntai, ja varsinkin sunnuntai-ilta, ovat aina tehneet minut vähän alakuloiseksi. Sunnuntain ja maanantain välinen yö on atavististen pelkojen sesonkiaikaa. Ehkä siksi, lukuisten muiden suomalaisten tavoin, pötkötän sohvallani tanssivien tähtien kanssa sunnuntai-iltaisin ja nautin hyväntuulisesta ohjelmasta.
Eräässä jaksossa teemana olivat haaveet. Näyttelijä Sami Uotila kertoi haaveilevansa ystävyyden talosta, jossa voisi asua kavereiden kanssa, koska monet ihmiset voivat vanhetessaan jäädä yksin.
Mieleeni tuli John Steinbeckin romaani Ystävyyden talo, Tortilla Flat, joka on kirjoitettu 1935. Ihan siitä railakkaasta ja rosoisesta elämästä, mitä romaanissa elettiin, Sami tuskin haaveili, mutta tuo otsikko on hieno.
Voisin itsekin haluta asua ystävyyden talossa. Tai mieluummin kerrostalossa, jossa olisi oma huoneisto, mutta ystäviä tai tuttavia naapureina ja kivoja yhteisiä tiloja. Olen asunut yksin omasta halustani suurimman osan elämästäni, ja meitä sinkkutalouksia on yhä enemmän.
Niin kauan kun on kiireinen ja voimissaan, elämä tuntuu useimmiten hyvältä ja turvatulta. Mutta välillä mieleen alkaa tulla ajatuksia siitä, että mitä sitten, kun kiireet ja voimat loppuvat.
Luin Helsingin Sanomista Suomen kalleimmasta vanhusten hoitokodista, jossa kuukausihinta asumisesta oli jopa 10 000 euroa. Olosuhteet vaikuttivat mukavilta, mutta tähän vaihtoehtoon minulla ei ikävä kyllä olisi varaa.
Luin myös reportaasin Mänttä-Vilppulassa olevasta teo-sofisesta kommuunista Väinölästä, jonka asukkaat olivat 45-84-vuotiaita. Siellä asuu kiinnostavia ihmisiä, mutta tuskin olisi oikea paikka sekään kaltaiselleni samppanjanlitkijälle.
Yhteisasumiseen rakennettuja taloyhtiöitä on olemassa, ehkä ne lisääntyvät tulevaisuudessa. Mieluiten kuitenkin asuisin kotonani niin pitkään kuin mahdollista ja tapaisin ystäviäni enemmän sitten, kun olisi aikaa.
Mutta unelmani on tämä: Matkustelen vanhoilla päivilläni ihanasta hotellista toiseen, solmin aamiais-ja allastuttavuuksia, kerron tarinoita seikkailuistani ja annan nuoremmille elämänohjeita.
Unelmasta todellisuuteen: asumisasia pitäisi kyllä hoitaa silloin, kun vielä pystyy. Liian moni on joutunut ei ystävyyden taloon vaan välinpitämättömään laitokseen.
Juttu on julkaistu Gloriassa 11/2024.
