Äidillä on Marimekon keltainen mekko ja isot valkoiset korvakorut. Isä on ajanut Peugeot’n oven eteen, pakkaamme kesälomaa varten. Jokakesäinen lomamatka Imatralta Keiteleelle isän synnyinkotiin on alkamassa.
Hetki on aina tärkeä.
Nämä matkat ja nämä kesät, loputtomat kesät, ovat ikuistuneet mieleeni. Hiekkatiet, Puumalan lossi ja vakituinen pysähdyspaikka Joroisten huoltoasemalla, jonka seinillä on suomalaiskuuluisuuksien mustavalkoisia kuvia ja jossa saan aina munkkipossun.
Perillä odottaa valkoinen huvila, jossa on vaaleanpunainen mansardikatto, ja vähän pelottava isoisä. Rantasauna, hyötypuutarha, pioneita puskeva valtava piha. Verkkokeinut suurten riippakoivujen keskellä. Laituri, josta tulee tikkuja jalkapohjiin. Pihalta rantaan vievä, paljaiden jalkojen alla viileältä tuntuva savipolku, jonka jokaisen mutkan muistan. Kivirastit, joilta ongitaan.
Niin paljon jännittäviä paikkoja: vanha navetta, monet kellarit, vierashuoneiksi tehdyt aitat, ullakot, ruokavarastot, porstuat. Yhtä seikkailua. Loputtoman pitkät järvipulikoinnit, sauna, ensi kosketus ratsastukseen naapurin Nestorin viisaalla Roope-hevosella. Lounaat (usein haukea, munakastiketta ja uusia perunoita) linnalautasilta. Olavinlinna-aiheisia on vain yksi, ja siitä me serkut kilpailemme.
Nykyisin loma ei tunnu loputtomalta kesältä vaan tauolta, josta pitäisi kuitenkin saada irti jotain arkea isompaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa menevät töistä palautumisessa, keskellä lomaa tulee hetkellinen kiireettömyyden tunne, mutta pian alan jo miettiä loman loppua.
Olen myös surkea varaamaan asioita etukäteen, joten vastaukseni matkasuunnitelmiin ovat epämääräistä mutinaa.
Onneksi on ollut pitkään kaksi ihanaa loman vakiokohtaa: juhannus Saarenmaalla ja visiitti Hotelli Punkaharjussa. Ihania paikkoja molemmat, mutta parasta niissä ovat ihmiset. Kohtaamisista syntyy uusia lomamuistoja.
Rentouttavaa ja oman mielen mukaista kesää!
Juttu on julkaistu Gloriassa 06-07/2023.
