Sisututkija Emilia Lahti: ”Valittamisen täytyy loppua Suomessa”
klo 16:32 | 22.2.2016
Sisua työkseen tutkinut Emilia Lahti tuntee hyvin tutkimusaiheensa, koska on itse selvinnyt väkivaltaisesta suhteesta. Nyt hän rohkaisee ihmisiä irti epäonnistumisen pelosta.Lue koko juttu
Suomessa vallitsee kiusaamisen kulttuuri. Täällä on taipumus etsiä toisista ihmisistä vikoja ja puutteita, moitittavaa ja pilkattavaa. Vilpitön arvostus ja kunnioitus ovat harvinaista Suomessa.
Olen itse nähnyt sen, että Suomessa moni pääsee eteenpäin sukulais- tai tuttavuussuhteilla, ne ovat kun palopunaisen 70-luvun jäsenkirjakäytäntö. Tässä maassa aletaan vasta nyt ehkä heräämään siihen että henkilön osaaminen ja ammattitaito ratkaisevat, muut ominaisuudet tulevat sitten.
Suomessa tuijotetaan aika yksipuolisesti henkilöiden opintotaustoja ja valmistumis-todistuksia, testaamatta tarpeeksi käytännössä henkilön soveltuvuutta eri tehtäviin. Senpä takia meillä on korkeasti koulutettuja ja hyvin arvosanoin valmistuneita henkilöitä jotka eivät monellakaan alalla ole tehtäviensä tasalla, sillä heiltä puuttuu henkilökohtaiset käytännän ominaisuudet ja kyvyt suoriutua.
Hyvä esimerkki on musiikki- elokuva- ja näyttämötaide. Suomessa näiden alojen koulutus on yliopistotasoa, mutta siitä huolimatta suomalainen musiikki- elokuva- ja tv-tuotanto on hyvin ala-arvoista emmekä pääse kansainvälisessä menestyksessä sinne päinkään missä muut pohjoismaat menevät. Toki, suomalainen klassinen musiikki ja oopperatulkinta on korkeatasoista ja menestyvää. Siitä täydet pisteet.
Suomalaisten pitäisi parantua alemmuudentuntoisesta orjamielisyydestä ja itsesäälistä. Meidän pitää kansakuntana haudata vanha ja mennä eteenpäin ennakkoluulottomasti. Vanhat sodat, Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen eivät kuulu enää millään lailla nykypäivään, niistä on kertakaikkiaan laittauduttava eroon.
On yhdentekevää onko henkilö mies, nainen, homo, hetero, valkoinen, värillinen, kristitty, juutalainen tai muslimi, tai onko käynyt armeijan vai ei. Nuo ovat kaikki täysiä sivuseikkoja.
Suomessa on valtavasti rapauttavaa sadistisuutta, pahoinvointia ja kateutta. Suomessa jos missään tehdään ihmisestä raunion. Kun kuvaan tulee arvauskeskus ja terapeutit niin tulos on kahta kauhempaa.
Missään muuaalla ei työpaikoilla ja kouluissa harrasteta kuppikuntia ja oikein yksilön lyttäämistä joukovoimalla.
Suomalaisissa on pahasti vikaa mitä menee sukupolvesta toiseen. Kukaan ei enään halu olla työelämässä kun koet ittesi turhaksi.
Toinen ongelma on ettei osata tarttua asioihin.
En lähtis haukkumaan Suomalaista mudiikintuotantoa millään lailla. Enkä tiedä mitä tarkoitat, että elokuvatuotantokin on paremmalla tolalla muissa pohjoismaissa.
Tuolla kiertää maailmaa Apocalypticat, Nightwishit ja Children of Bodomit harva se vuosi soittamassa tuhansille ihmisille, enkä osais sanos yhtään parempaa yhtyettä Ruotsista. No ehkä Opeth, ja sekin käy Suomessa jolle Suomessa tuotetaan esiintyminen. Klassisen musiikin tasosta en osaa sanoa, kun viimeisin hyvä oli Sibelius - siihen Mannerheimin aikaan - eikä Suomalainen klassinen musiikki kovin esillä ole, ainakaan Suomessa, joten missä se on? Historiaa muuten luetaan ihan syystä, btw. Samaan tapaan se maailma tulee etenemään ja kehittymään, ja luulenkin että tämä teknologiakehitys on lopulta ohimenevä, lyhyt, ja omaa tuhoaan odottava ajanjakso ihmiskunnan historiassa. Vasta sen jälkeen sitä sisua taas tarvitaankin.
Mitä tulee tv-tuotantoon, niin sehän on lähes kopioitu Jenkkilästä, Saksasta tai 80-luvun Suomesta.
Siihen nähden mitä Suomessa laitetaan rahaa musiikki tai elokuvakulttuuriin, tulokset ovat erinomaisia. Amerikan elokuvat ovat räiskettä, tappamista ja ottamista, silti me katsomme niitä.
Positiivisuuden vaatimus estää meitä näkemästä hätää, peukutamne matkakuvia, sen sijaan että näkisimme kidutettujen ja raiskattujen ja nälkää näkevien hädän ja jakaisimme tietoa.
En myöskään lähtisi haukkumaan suomalaista osaamista elokuva ja musiikkialalla. Kuten aikaisemmin todettiin jo suomalaisia yhtyeitä kiertää ympäri maailmaa useita ja ne ovat menestyneet erittäin hyvin. Onhan meillä maailmanluokan elokuvaohjaajiakin, kuten Renny Harlin yms.
Mitä koulutukseen ja suomalaisten osaamiseen tulee niin olen sitä mieltä, että ei koulussa opita tietyn työtehtävän hoitamista, vaan siellä saadaan valmiudet ja pätevyys hoitaa tietynlaisia töitä. Työ opettaa tekijää sanoo vanha sanonta. Harvoin kukaan esimerkiksi Yliopistosta valmistuva osaa työtehtävänsä heti sata prosenttisesti. Tehtävään oppiminen vielä aikansa.