Taideasiantuntijan ja herrasmiehen täydellinen liitto: Kaukomatkoja ja yläluokan juhlia
klo 15:57 | 23.11.2016
Taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorin ja Sverker Littorin ovat sielunkumppaneita, jotka jakavat yhdessä niin jokapäiväiset iltapäiväkahvit kuin kaukomatkatkin. Kahden nautiskelijan liitossa arkikin on juhlavaa.Lue koko juttu
Sivut
No kuka ihme se Andrea Botticelli on? Laulaja Bocellin kyllä tiedän. Taas on turha juttu jossa joku tyhjäpää pääsee retostelemaan rahoillaan.
Kiva juttu onnellisesta pariskunnasta. Näitä on mukava lukea kun itsekin asuu ulkomailla. Saint Tropezissa Ranskassa näitä menestyneitä näkee kesäisin upeilla laivoilla viettämässä milloin mitäkin seurapiirijuhlia. 'Tyhjäpäitä' näisä juhlissa ei nähdä, vain omalla sarallaan mukavasti menestyneitä.
No mikä tässä jutussa oli nyt se pointti? Pitäisikö tässä ihastella sitä että joillakin sitä manukkaa vaan riittää kaikkeen?
Miekii kuulun yläluokkaan.
Tunnen sielukumppanuutta ym. pariskuntaa kohtaan.
Olen heidän lailla intohimoinen matkustaja myös. Viime viikolla matkustin täältä Vallikalliosta Perkkaan K-Markettiin kahtelemaan hyviä tarjouksii. Nautin samalla kaupan kahvitaroilusta. Yhden eläkeläismummon ja työttömän kanssa kilpailtiin ilmaisista kekseistä. Niitä keksejä olis saannu olla enemmän.Suomalaisella yläluokalla on tapana kilpailla ilmasista kekseistä. Vielä ennen Joulua tuun matkustamaan ainakin Leppävaaran Selloon. Ehkä tulee tehtyä myös pikamatka Vallikallion Shellille.
Eräänä perjantaina vaimoni alkoi pohtia, että tekisi mieli lähtee jonnekii.
No lauantaina olimmeki jo Vantaan Hämeenvaaran Eemelin kirppiksellä.
Mie rentoudun lukemalla suomalaista 'Seiskaa' kirjastossa, juu ja ilmaista 'Länsiväylää' tulee selailtua kotona pytyllä istuessani.
Mie tykkään kahtoa tosi paljon vanhoja sarjoja, esimerkiksi Colomboa. Siin saa aina jännittää, et saako se Colombo murhaajan kii. Colombolla on myös hieno eurooppainen auto.
Meijän yx kaukainen aatelinen sukuhaara on Skotlannista, mut mie ite en oo aatelinen, mut oon asunnu Itä-Helsingissä, osoitetta en tiiä, mut se oli vähä sellainen keltanen kerrostalo. Asuin viel siel mutsin kaa nuorena aikuisena ja muistan vien ku Itä-Helsingin naiset kutsui muo sonniksi.
Mie tykkään tosi paljon WC-harjoista. Minust se on kodin tärkein esine. Se on vähän sellainen esine, että jos sitä ei oo ku sitä tarvitsisis niin tuppaa hävettää. Myö ostettiin vaimon kaa silloin lauantaina sielt Eemelin kirppikseltä käytettyjä WC-harjoja halvalla. Mul on melkein aina ollu WC-harjoja.
Gloriasta on tullut hömppälehti; perustajan perintö pilattu täysin
Svensk Damntidning! :D
Ja ruotsalainen yläluokka varmaan antaa tämänkaltaisia lausuntoja yhtään minnekään. :) Kunnon klownipariskunta. Perjantaina teki mieli lähteä jonnekin ja maanantaina oltiin Keniassa! Hui kamala! Moni suunnittelee perjantaina jotain matkaa ja perjantai-iltana ollaan jo Bangkokin koneessa menossa Pattayalle, missä kaikenlaiset wannabearistokraatit pokaa pikkutyttöjä ja -poikia.
Voi hemmetti ädky
Ei ihme, että aikakauslehdet ovat huonossa hapessa.
Mitä tällä jutulla haluttiin sanoa? Missä oli "taideasiantuntijan" taide, missä hänen osaamistaan? Tuossa peilissäkö? Vai noissa miehen hilavitkuttimissa? Toivottavasti edes kallis kiiltopaperi korvaa sen, mikä lehden sisällöstä puuttuu. On ilmeisen tarpeellista lisätä Glorian myyntiin kunnon kylkiäinen, jos höttö on valittu lehden sisällöksi.
Ällötävää kuraa pinnallisista ihmisistä.
kai tää oli vitsi :D ainakin nauroin aivan helvetisti. miten ihmeessä noin täysin todellisuudesta vieraantuneita nirppanokkaisia, muita parempina päässään keksittyyn eliittiin kuuluvia debiilejä voi olla ylipäänsä edes olemassa? ammattina herrasmies :D ei helvetti kyllä nyt olen nähnyt aivan kaiken. naurettavinta tässä on että missään lehdessä julkaistaan tollaisista täys pösilöistä, mitään saamattomista unelmahöttö ihmisperseistä oikeen isompi juttu. tollaistako elämää pitäisi kaikkien tavoitella? pysähtyis maailman rattaat laakista jos tollasia ihmisperseitä olisi enemmänkin. jutun kirjoittajalla taitaa vintillä tuulla ja isopyörä heittää pahimmankerran. noi on ihmissaastaa!!!
Tää OLI vitsi.
Tämä juttu oli nousukkaista. Kumpikaan EI ole yläluokkaa vaan toinen on kampaajan tytär ja toinen sonninviljelijän. Rikkaita he voivat olla, mutta eivät aatelisia eivätkä yläluokkaa -kaksi eri asiaa.
Koko juttu on niin hullunkurinen ja koominen, ettei voi kuin nauraa. Siis rouva tässä rehvastelee miehensä varallisuudella, jos oikein ymmärsin.
Olikohan tämä kirjoitettu läpällä...
Tosi luksusta tuntuu olevan. Kyseinen daami on tullut koirineen bongattua Viikkarin risteilyjonoista, että sellaista luxusmatkustamista kauas Ruotsiin...
Kännissä ja läpällä.
Jännä ristiriita Pauliinan koulutuksen, puheiden ja esim. kodin sisustuksen välillä. Tuli sääli häntä. Hirveää kitschiä. Vai onko tämä joku ruotsalainen vitsi, joka kohdistuu tyhmempiin suomalaisiin? Kiitos hyvästä jutusta toimittajalle.
Uskon, että jutussa esitellyt ihmiset ovat hyviä ihmisiä. Kuitenkin tällainen rahaa ja elämäntyyliä edustava juttu edustaa kaikkea sitä, mikä maailmassa on pielessä. On vaikea samaistua "yläluokan" juhliin, kun joka päivä kävelee romanikerjäläisen ohi. On vaikea ihailla kaksikerroksista kotia poreammeella ja kattoterassilla, kun työskentelee ihmisten kanssa, joilla ei ole kotia lainkaan. On vaikea samaistua jatkuvaan matkusteluun, kun kuukausipalkka ei riitä pakollisiin menoihin. Sana humanisti ei tuo mieleeni taideasiantuntijoita ja kalliita italiaisia kenkiä, vaan ihmisen, joka oikeasti yrittää muuttaa maailmaa teoillaan. Kuka kerskailee sillä, että häntä kutsutaan jupiksi? Mieluummin ylpeilisin sillä, että olen tehnyt kaikkeni tänään, antaakseni jotain jollekin toiselle. Arvot, ne minä olen perinyt äidiltäni, en kartanoa. Se, mikä tekee ihmisen rikkaaksi on se, miten hän kohtelee muita, ei se, kuinka upealta hänen elämän kuorensa ulospäin näyttää. Ei ihme, että ihmiset voivat pahoin, kun he tavoittelevat jotain tällaista.
Niin no, sonninviljelijän jälkeläinen peri sonnien pokaalit ja serkku peri kartanon, en tiedä oliko se hyvä jako. Hilavitkuttimia esittelee korurasiassa kuin pikkutyttö, se on vähän surullista.
Kampaajan tytär on kova pyrkimään ja putkimiehen firman rahoilla on leikitty taideasiantuntijaa ja vihjailtu kaikenlaisesta jännästä naistenlehdissä. Mies vaihtui mutta tyyli pysyi, mitään konkreettista ei kuitenkaan näy. Luulisi että rikas pariskunta esittelisi upeaa taidekokoelmaa, jos sellainen olisi. Nyt esillä on vain itse tehty vaakunaviritys itse tehdylle aateliselle.
Ja vielä vinkki: ne jokapäiväiset suklaaunelmaleivokset alkavat näkyä mahassa ja reisissä.
Sivut