Miksi elämämme siirtyy yhä enemmän sähköiseen maailmaan - Kolme pohdintaa

Vietämme nyt suuren osan elämistämme netissä. Enää sitä ei käytetä vain tiedonhakuun tai tiedostojen luontiin, vaan myös ystävyyssuhteiden ylläpitoon, työntekoon, opiskeluun, viihteeseen sekä jopa ruoan tilaukseen. Oli mielessä sitten bonus koodi ostoksiin tai pankkiasioiden hoitaminen, ottaa moni meistä vaistomaisesti ensimmäisenä puhelimen esille.

1. Teknologia tuo ihmisille uusia kykyjä

Kuten monet tutkijat povaavat, siirrytään teknologian kehityksessä nyt mitä todennäköisimmin ulkoisista välineistä itse ihmiskehon sähköistymiseen. Yksi keino tähän on vammaisten ja liikuntarajoitteisten käyttämien teknologioiden kehityksen kautta.

Neuralinkin kaltaisten yritysten kehittämien, aivoihin yhdistettävien teknologioiden on povattu mullistavan myös ympäröiviä yhteiskuntia. Kun aivoimpulsseja opitaan lukemaan prosteettisten raajojen liikuttamista varten, voidaan samalla teknologialla mahdollisesti liikuttaa myös muita välineitä tai lukea toisenlaisia aivoimpulsseja.

2. FOMO, eli paitsi jäämisen pelko

Käyttäytymistämme ohjaa paljon niin sanottu paitsi jäämisen pelko eli FOMO (”fear of missing out”). Kun kaikki muut elävät elämiään kasvavissa määrin sähköisesti, on näin tehtävä myös itse pysyäkseen osana ympäröiviä yhteisöjä.

Käytön vähentämistä yrittäneet tietävät, miten hankalaa tämä on. Entä jos juuri näytön suljettua maailman eri konfliktit eskaloituvat? Siirtyykö elämäni rakkaus toiseen ehdokkaaseen, jos en ole heti Tinderissä ”swaippaamassa” häntä oikealle?

Teknologioiden kehittyessä ja yleistyessä myös FOMO muuttuu intensiivisemmäksi. Jos esimerkiksi edellisessä osiossa kuvaillut aivonjatkeet yleistyvät, tulee niistä nopeasti uusi standardi työntekijöiden palkkauksessa, ja tällöin niiden käytön välttäminen ei olekaan enää vain omasta itsekurista kiinni.

3. Muutokset kollektiivisessa psykologiassa

80-luvulla tapahtunut harppaus fyysisestä kirjanpidosta ja kommunikaatiosta ennestään tuntemattomien tietokoneiden käyttöön oli suurempi, kuin mitä harppaukset nyt kehittyvien eri teknologioiden välillä yleisesti ovat. Kun älypuhelinta oli totuttu käyttämään ihmisten väliseen viestittelyyn ja uutisten selailuun, oli tästä helppoa siirtyä jopa ruokaostosten sähköistämiseen.

Tottumusten muutoksia on nähtävissä myös ihmissuhteissa. Monissa länsimaissa on havaittavissa yksinäisyyden yleistymistä, joka vain kiihtyi pandemian aikana. Ystävyyssuhteiden tilalle on muodostunut parasosiaalisia suhteita erilaisiin vaikuttajiin ja julkisuudenhenkilöihin. Mikäli tämä kehityskulku jatkuu, sitoo se suuret väestönosat yhä tiukemmin digitaaliseen maailmaan ihmisyhteyden tarpeen täyttämiseksi.

Kehityssuunta saattaa yhä muuttua

Yhteiskuntamme liiallisen sähköistymisen vaarat ovat yleisessä tiedossa etenkin pandemiatoimien tuotua ne tapetille. Etäopiskelun ja -työskentelyn havaittiin aiheuttavan monissa tapauksissa enemmän haittaa ja eristäytymistä, kuin hyötyä. Myös liiallinen ruutuaika ja sen vaikutukset ihmisten keskittymiskykyyn ovat aiempaa suurempi keskustelunaihe myös valtamediassa.

Ensimmäinen askel muutokseen onkin ongelman tiedostaminen, josta voidaan siirtyä sen ratkaisuun. Maailmalla älypuhelinten vierelle suosioon ovat nousemassa ominaisuuksiltaan minimalistisemmat ”tyhmäpuhelimet” (eng. ”dumphone”), ja myös älypuhelimiin on saatavilla ruutuaikaa ja toimintoja rajoittavia sovelluksia. Voikin siis hyvin olla, että entistä sähköistyvämmän yhteiskunnan osan rinnalle nousee perinteisempää elämää suosiva rinnakkaisyhteisö.