Paljon on nyt puhuttu terveellisistä elämäntavoista ja haettu vinkkejä ja motivaatiota niiden noudattamiseen.
Usein ajatellaan, että sinkut, etenkin miespuoliset ns. vanhat pojat eivät huolehdi omasta terveydestään ollenkaan. Aivan perättömiä nämä väitteet eivät tietty ole, sillä miehet ovat keskimäärin lihavampia kuin naiset.
Olen itse mies ja tottunut terveellisiin elämäntapoihin jo nuoresta pitäen. Vaikka elämässäni onkin aina ollut läsnä terveelliset elämäntavat ja liikunta, on terveellisten elämäntapojeni noudattaminen ollut aiemmin epäterveellistä jopa sairasta. Nuorena poikana treenasin salilla orjallisesti ja seurasin todella tiukkaa ja ankaraa treeniohjelmaa ja vähäkalorista ruokavaliota.
Muistan kuinka aina ei todellakaan tehnyt mieli mennä salille rehkimään, mutta jos ohjelmassa luki, että nyt on edessä viikon kolmas jalkapäivä – silloin oli vain pakko mennä. Tuo ajattelutapa jatkui hyvin pitkälle vielä aikuisiälle, joka lopulta johti ylikuntoon, loukkaantumiseen ja salitreenien lopettamiseen motivaation menettämisen kautta.
Jatkoin silti urheilua salitreenaamisen lopettamisen jälkeenkin. Vaikka liikuntamuodot muuttivat muotoaan, koin treenaamisen silti suorituskeskeisenä.
Tänä päivänä kokonaiskäsitykseni terveellisistä elämäntavoista on kuitenkin täysin erilainen, kuin muutama vuosi sitten. Nyt, kun mietin aikaa taakse päin en voi kuin ihmetellä kuinka hullua oma ajatteluni oli. Niin hullulta kuin se kuulostaa, olen kiitollinen siitä, että treenasin itseni ylikuntoon ja loukkaannuin pari vuotta sitten, sillä se pakotti minut pysähtymään ja miettimään omaa toimintaani.
Olen kuitenkin päättänyt nyt taas aloittaa tavoitteellisemman salitreenaamisen ja oman penkkituloksen nostamisen sekä 3000 metrin juoksemisen Cooper testissä. Tarkoituksena olisi myös vähän vähentää noutoruoan syömistä ja alkaa syömään säännöllisemmin. En kuitenkaan ota tavoitteistani enää suurempia paineita ja hyväksyn sen jos skippaan pari salipäivää tai syön muutaman juustohampurilaisen.
Ajattelin päivitellä edistymisestäni täällä. Nyt nousee 100 kiloa penkistä pari kertaa, mutta tavoitteena olisi nostaa joku 140 kg penkistä loppuvuodesta. Otaksuisin että tuo tavoite tulee saavutettua suhteellisen helposti, kun lihasmuisti auttaa menetettyjen lihasten takaisin saamisessa.
Haluaisin kuitenkin nyt kuulla, millaisia tavoitteita teillä on ja miten te huolehditte terveydestänne? Haluaisin kuulla etenkin miesten ajatuksia asiasta, sillä emme mielestäni keskustelu asiasta riittävästi.
Onko terveellinen elämä teille yhtä suorittamista kuin minulle? Elättekö terveellisesti vai ettekö välitä terveellisistä elämäntavoista ollenkaan? Itse sorrun välillä syömään roskaruokaa ja pelaamaan erilaisia pelejä aivan liian pitkäksi aikaa, mutta hyväksyn sen enkä ota siitä turhia paineita.
Elämä ei kuitenkaan aina ole täydellistä – se asia on hyvä pitää takaraivossa. Vaikka pyrkisimme kuinka terveellisyyteen ja täydelliseen hyvinvointiin, loppupeleissä moni asia elämässä on epätäydellistä. Kun ymmärtää tämä asian, kykenee ehkä myös muuttumaan sallivammaksi ja katsomaan elämää hyväksyvämmästä perspektiivistä.
Hyvinvointi on kuitenkin loppupeleissä itsensä hyväksymistä ja sitä, että sallimme myös mokailun ja elämämme epätäydellisyydet ja epäkohdat.
Paljon on nyt puhuttu terveellisistä elämäntavoista ja haettu vinkkejä ja motivaatiota niiden noudattamiseen.
Usein ajatellaan, että sinkut, etenkin miespuoliset ns. vanhat pojat eivät huolehdi omasta terveydestään ollenkaan. Aivan perättömiä nämä väitteet eivät tietty ole, sillä miehet ovat keskimäärin lihavampia kuin naiset.
Olen itse mies ja tottunut terveellisiin elämäntapoihin jo nuoresta pitäen. Vaikka elämässäni onkin aina ollut läsnä terveelliset elämäntavat ja liikunta, on terveellisten elämäntapojeni noudattaminen ollut aiemmin epäterveellistä jopa sairasta. Nuorena poikana treenasin salilla orjallisesti ja seurasin todella tiukkaa ja ankaraa treeniohjelmaa ja vähäkalorista ruokavaliota.
Muistan kuinka aina ei todellakaan tehnyt mieli mennä salille rehkimään, mutta jos ohjelmassa luki, että nyt on edessä viikon kolmas jalkapäivä – silloin oli vain pakko mennä. Tuo ajattelutapa jatkui hyvin pitkälle vielä aikuisiälle, joka lopulta johti ylikuntoon, loukkaantumiseen ja salitreenien lopettamiseen motivaation menettämisen kautta.
Jatkoin silti urheilua salitreenaamisen lopettamisen jälkeenkin. Vaikka liikuntamuodot muuttivat muotoaan, koin treenaamisen silti suorituskeskeisenä.
Tänä päivänä kokonaiskäsitykseni terveellisistä elämäntavoista on kuitenkin täysin erilainen, kuin muutama vuosi sitten. Nyt, kun mietin aikaa taakse päin en voi kuin ihmetellä kuinka hullua oma ajatteluni oli. Niin hullulta kuin se kuulostaa, olen kiitollinen siitä, että treenasin itseni ylikuntoon ja loukkaannuin pari vuotta sitten, sillä se pakotti minut pysähtymään ja miettimään omaa toimintaani.
Olen kuitenkin päättänyt nyt taas aloittaa tavoitteellisemman salitreenaamisen ja oman penkkituloksen nostamisen sekä 3000 metrin juoksemisen Cooper testissä. Tarkoituksena olisi myös vähän vähentää noutoruoan syömistä ja alkaa syömään säännöllisemmin. En kuitenkaan ota tavoitteistani enää suurempia paineita ja hyväksyn sen jos skippaan pari salipäivää tai syön muutaman juustohampurilaisen.
Ajattelin päivitellä edistymisestäni täällä. Nyt nousee 100 kiloa penkistä pari kertaa, mutta tavoitteena olisi nostaa joku 140 kg penkistä loppuvuodesta. Otaksuisin että tuo tavoite tulee saavutettua suhteellisen helposti, kun lihasmuisti auttaa menetettyjen lihasten takaisin saamisessa.
Haluaisin kuitenkin nyt kuulla, millaisia tavoitteita teillä on ja miten te huolehditte terveydestänne? Haluaisin kuulla etenkin miesten ajatuksia asiasta, sillä emme mielestäni keskustelu asiasta riittävästi.
Onko terveellinen elämä teille yhtä suorittamista kuin minulle? Elättekö terveellisesti vai ettekö välitä terveellisistä elämäntavoista ollenkaan? Itse sorrun välillä syömään roskaruokaa ja pelaamaan erilaisia pelejä aivan liian pitkäksi aikaa, mutta hyväksyn sen enkä ota siitä turhia paineita.
Elämä ei kuitenkaan aina ole täydellistä – se asia on hyvä pitää takaraivossa. Vaikka pyrkisimme kuinka terveellisyyteen ja täydelliseen hyvinvointiin, loppupeleissä moni asia elämässä on epätäydellistä. Kun ymmärtää tämä asian, kykenee ehkä myös muuttumaan sallivammaksi ja katsomaan elämää hyväksyvämmästä perspektiivistä.
Hyvinvointi on kuitenkin loppupeleissä itsensä hyväksymistä ja sitä, että sallimme myös mokailun ja elämämme epätäydellisyydet ja epäkohdat.