Suomalainen huippubloggaaja Sandra Hagelstam luo Lontoossa näyttelijänuraa: ”Some on valttikortti neuvotteluissa”
klo 14:07 | 22.1.2019
Muotivaikuttaja Sandra Hagelstam kuvaa Instagramiin luksuselämäänsä Lontoon muotipiireistä, yksityisklubeilta ja ylellisiltä lomamatkoilta. Samalla hän rakentaa toista uraa näyttelijänä ja saa kahden uraohjuksen etäsuhteen toimimaan.Lue koko juttu
Onkohan se trenssin vyö jo vähän liian kireällä.
Juttu toisti saman tekstiin kahteen kertaan alkaen trenssin vyön kiristämisestä.
Henkilö kertoo olevansa alakynnessä, perustellen iällään ja kokemuksellaan, mutta unohti mainita rahan, joka auttaa häntä ja on auttanut kaikessa tekemisessä. On helppo ottaa riskejä kun on rahaa.
Häntä nuoremmilla ei todella useimmilla ole paljon kokemusta.
Voi kyynel... Onnittelut rikkaaseen sukuun syntymisestä; jatka vaan "kamppailua" !
Vaikka rahaa on kuin roskaa, se ei vielä tarkoita että on makua ja karsimaa ja ulkonäköä.
(TOKI kun ei tarvitse ajatella rahaa voi ostaa hermeksin birkin laukun joka värissä, palkata oman valokuvaajan, agenrtin ja muuta työvoimaa blogin pitämiseen, on lähtökohdat aika hyvät )
Jotain huolestuttavaa tämä kertoo meidän kulttuurista, jos ihmiset menevät tälläiseen halpaan ja jalksavat seurata tämmöstä sopaa..
On tärkeä tuoda esille että Sandra tulee miljonääri suvusta ! Hänen ei tarvitse tehdä töitä / mitään rahan takia ! Nuorille tytöille ei pidä luoda virheellistä kuvaa että tähän pystyy kuka vaan. Se on rikaan lapsen etuoikeus .
Se, että syntyy sukuun jossa on tehty bisnestä ei ole tae sille että sitä osaa itse tai on päässyt lapsuudenkodissa seuraamaan miten sitä tehdään...Mielestäni on myös hieman outoa mainita että pääsee näyttelemään jos samalla voi toimia joidenkin tuotteiden mainoskasvona somessa.
Tausta tarjoaa varmasti erilaiset mahdollisuudet, mutta some-menestys ei vaadi miljonäärisukua eikä menestyminen yritys- tai muotimaailmassa tai näyttelijänä sitä hiljaista tietoa jota Sandra on saanut. Menestyä voi ilman mitään lähtöoletuksia, ulkonäkö toki vaikuttaa some-bloggaajana ja näyttelijänä menestymiseen, muuten blogimaailma ja instagram on täynnä hyvin eri taustoista tulevia menestyjiä.
Tärkeintä on oma kipinä ja usko siihen mitä tekee. Ensin on oltava kipinä, intohimo, se että näkee jonkin niin mielenkiintoisena että lähtee toteuttamaan kutsumustaan. Yksi tällaisista rohkeista on Janita Autio, joka kontaktoi julkkiksia joita halusi valokuvata. Autiolla ei ollut tietääkseni edes valokuvaajan tutkintoa eikä tietoa muusta kuin siitä, että halusi ihailemiaan julkkishahmoja kameran eteen. Ja toki intohimo valokuvata.
Asenne ’joku saa haluamansa, koska tausta’ antaa mahdollisuuden paeta omia mahdollisuuksiaan. Lähes kaikki on läntisessä maailmassa mahdollista, kun on rohkeutta ja sisua, uskoa tai niitä jotka sinuun uskovat. Jos lahjoja on (visuaalisuuden lahja esim.), niitä kannattaa käyttää. Suosittelen Saa mitä haluat -kirjaa ja erityisesti -valmennuksia.
Menestys ei ole muilta pois, itse fiilistelen tällaisia juttuja. Menestyä voi myös monella tavalla - toiselle menestys on perhearjen onnellista pyörittämistä, toiselle kunnianhimoisempaa uraa. Arvot voivat matkan varrella myös muuttua. Menestystä kommentoijalle ja artikkelin lukijoille!
Jotenkin etova ja kliseinen juttu. Lasken pennejä, mutta saan varmasti irti elämästäni paljon enemmän kuin tämä tyyppi. Malediivit, matkustaisinko sinne ylipäätään? En.
Nuo kengät! Ihanko oikeasti tarvii noin monet monot? Ei varmaan kerkee kuluttaa eläessään noita pareja.
Hohhoijjaa..
Suomalaisen "huippu" taas keskinkertaista muualta matkittua lätinää.
Söpön olonen
Katsoin juuri Myanmarin sarjan. Luulin näitä matkaajia nuoriksi. Sandraa tarkemmin seuratessa hän näytti vanhemmalta kuin naisystäväni, joka on yli 50.
Täytyykö sitä asiaa jotenkin peitellä, salailla tai väheksyä, että isoisän äidin isä päätti ryhtyä sokerileipuriksi ja siitä kasvoi usean miljardin arvoinen yritys? Totta, kyllä lähtökohdat elämään ovat varmasti erilaiset jos saa valmiina low 8-fig bankrollin. Yritystoiminnan luonteeseen vaan kuuluu se, että onnistuessaan se tuottaa tavallisen tallaajan näkökulmasta ylisuuren palkinnon, vaurautta ja hyvää elämää omistajille ja heidän jälkeläisilleen. Suomessa melkein kuka vaan voi alkaa yrittäjäksi. Siitä vaan kahvilaa pystyyn Helsingin keskustaan, hyvällä tuurilla siitä kasvaa Fazerin kaltainen menestys. Missään tapauksessa menestys ei ole tullut helpolla tai vähäisin ponnisteluin. Se, että Sandra saa nyt osinkoja ja parit kengät itselleen tämän ansiosta, ei ainakaan itseäni vihastuta yhtään.
Täytyisikkö yritysten voitot jakaa tasaisesti kaikkien Suomalaisten kesken, niin että kaikki saavat yhtä paljon? Tämä tosiasiassa tapahtuu as we speak, koko hyvinvointiyhteiskunta on rakentunut yrittäjien varaan. Talouskasvu, verojärjestelmä jne... Mutta, jos koko kakku jaetaan tasan kaikkien kateellisten kesken, halukkuus yrittämiseen vähenee. Jos Sandralla on enemmän kenkiä kuin minulla, on hyödyttänyt meitä kaikkia. Suuressa kuvassa.
On vähän vaikea ponnistaa sometähdeksi täältä kunnan vuokra-asunnosta. Ei ole varaa matkustaa omaa kuntaa pidemmälle ja työttömän elämästä ei saa glamoureja kuvia.
Vanhempani ovat vähävaraisia sairauseläkeläisiä.