Mikä ihmeen kulttuurinen omiminen? Tästä on kyse ilmiössä, johon sinäkin olet saattanut syyllistyä

Mikä ihmeen kulttuurinen omiminen? Tästä on kyse ilmiössä, johon sinäkin olet saattanut syyllistyä

Huippumuodissa on tapana lainata ja sekoitella erilaisia etnisiä aiheita. Aina ei osu ihan nappiin. Rastatyyli, Marc Jacobs syksy 2017.

Kun ostat matkamuiston tai trendihuivin, saatat osallistua vieraan kulttuurin hyväksikäyttöön.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (28)

hesus

Mutta juurihan artikelissa mainittiin että yksilö saa määritellä onko kyse kultuurisesta omimisesta, joten jos joku näin sanoo on sen siis niin oltava. ”Ihminen, jolta omitaan, on se, joka saa määritellä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta." Toki yksilön oma kokemus ei määritä todellisuudessa mitään, koska jos minä sanon että minä koen asian olevan niin, että maa on litteä, ei se siitä tee litteää.

Vierailija

Komppaan edellistä kirjoittajaa. Ei pelkästään karjalanpiirakat vaan myös karjalaisilta omitut muut herkut kuten sultsinat ja supikkaat ovat hyviä esimerkkejä karjalan heimolta varastetuista ruokalajeista.

Ei ole toista aluetta tai heimoa suomessa, jota olisi huonommin kohdeltu viimeisten vuosisatojen aikana. Vuoron perään ruotsalaiset ja venäläiset vyöryivät alueen yli ja tappoivat, raiskasivat ja polttivat karjalaiset ja heidän asumuksensa. 1700-luvulla yli 10 000 miestä, lasta ja naista vietiin orjiksi venäjälle ja jopa lähi-itään saakka. Karjalan kielen puhuminen oli käytännössä kiellettyä vielä 1970-luvullakin. Kaikki suomalaistettiin, puheet, tavat, ruokakin.

Missä viipyvät anteeksipyynnöt ja korvaukset karjalaisille? Missä ovat muistopuheet orjien vietyjen jälkeläisille?

Jopa heidän kotikonnuistaan luovutettiin venäläisille lähes puolet, eikä karjalaisilta silloinkaan kysytty mitään! 

Boikotoikaa kaikkia lähikaupassa olevia karjalanpiirakoita, sultsinoita jne. Niitä voi syödä hyvällä omallatunnolla vain niiden oikeassa kodissa, Karjalassa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Joonas Ranta kirjoitti:
Onpas paksua. Samalla logiikalla valkoiset eivät saisi pitää lökäpöksyjä ja kultakoruja tai mustat ajaa autoa koska valkoisten keksintö ja oleellinen osa kulttuuria tai muu maailma syödä riisiä koska iso osa Aasian kulttuuria jossa paikoittain riisillä mielletään jopa oleva henki. On syrjivää olkaa omimaan kulttuurielementtejä.

Se että aboriginaali ajaa Karl Benzin idean pohjalta kehitettyä autoa ei vahingoita saksalaisten kulttuurillista identiteettiä millään tavalla mutta jos saksalainen plagioi aboriginaalien perinteistä vaatetusta ja myy sitä eteenpäin henkkamaukalle jonain geneerisenä tribaaliviittana se on vähintään loukkaavaa ja toisekseen jo heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien aboriginaalien älyllisen ja kulttuurisen omaisuuden varastamista. Keksinnöt kuten autokin ovat sentään patentoitavissa mutta mikään laki ei toistaiseksi estä valkoista jenkkiä pukeutumasta intiaanipäähineeseen jos hän oikein kovasti tämän pyhäinhäväistyksen haluaa tehdä. Riisi ei ole minkään maan keksintö mutta on kyllä elintärkeä ravinnon lähde maailmanlaajuisesti ja Aasian maat sentään hyötyvät taloudellisesti riisin tuotannosta?? Taisi mennä artikkelin pointti ohi kun koko ajan puhuttiin vähemmistökulttuurien ja enemmistökulttuurien välisistä valtasuhteista kyseisten maiden välisen historiallisen kontekstin huomioiden.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joonas Ranta kirjoitti:
Onpas paksua. Samalla logiikalla valkoiset eivät saisi pitää lökäpöksyjä ja kultakoruja tai mustat ajaa autoa koska valkoisten keksintö ja oleellinen osa kulttuuria tai muu maailma syödä riisiä koska iso osa Aasian kulttuuria jossa paikoittain riisillä mielletään jopa oleva henki. On syrjivää olkaa omimaan kulttuurielementtejä.

Se että aboriginaali ajaa Karl Benzin idean pohjalta kehitettyä autoa ei vahingoita saksalaisten kulttuurillista identiteettiä millään tavalla mutta jos saksalainen plagioi aboriginaalien perinteistä vaatetusta ja myy sitä eteenpäin henkkamaukalle jonain geneerisenä tribaaliviittana se on vähintään loukkaavaa ja toisekseen jo heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien aboriginaalien älyllisen ja kulttuurisen omaisuuden varastamista. Keksinnöt kuten autokin ovat sentään patentoitavissa mutta mikään laki ei toistaiseksi estä valkoista jenkkiä pukeutumasta intiaanipäähineeseen jos hän oikein kovasti tämän pyhäinhäväistyksen haluaa tehdä. Riisi ei ole minkään maan keksintö mutta on kyllä elintärkeä ravinnon lähde maailmanlaajuisesti ja Aasian maat sentään hyötyvät taloudellisesti riisin tuotannosta?? Taisi mennä artikkelin pointti ohi kun koko ajan puhuttiin vähemmistökulttuurien ja enemmistökulttuurien välisistä valtasuhteista kyseisten maiden välisen historiallisen kontekstin huomioiden.

Sehän se onkin, kun nämä vähemmistöedustajat eivät hekään aina ymmärrä omaa puusilmäisyyttään. Se on osa ihmisyyttä, eivätkä vähemmistötkään ole sille immuuneja. Valtasuhteet ovat aina ajasta ja paikasta riippuvaisia. Ne eivät ole kiveen hakattuja ja muuttumattomia. Samoin ei ole olemassakaan mitään yhtenäistä eurooppalaista valjoista valtakulttuuria samoin, kuin ei ole kokonaisvaltaista yhtenäistä afrikkalaistakaan tai aasialaista. Tässä kohtaan mennään vikaan. Se, että olemme iholtamme valkoisia ei automaattisesti tee meistä globaalisti valtakulttuuria ja anna etuoikeuksia sillä saralla. Vai mitä erityistä yhteyttä meillä on vaikkapa italialaisten tai ranskalaiaten kanssa, jotka vaikka ruokakulttuuria tai kielellistä valtaa ajatellen porskuttaa valovuosia meitä edellä? Tai jonkun mainitsema kalevalaeepoksen varastelu; Suomi oli täysin alisteisessa asemassa Venäjään, joka yritti hävittää suomalaista kulttuuria, joka sitten nosti kansallisromanttista asennetta Suomessa. Tähän nähden kyse ei ollut lainkaan varastamisesta, jos kerran valta on se, joka ratkaisee.

Vallasta ja sen vaikutuksesta on hyvä olla tietoinen ja varuillaan, mutta tämä asenne haiskahtaa kyllä kovasti siltä, että omaa kaksinaismoralismia ja epäreiluutta yritetään kiertää väittämällä että eihän nyt MUN tapauksessa siitä ole kyse. Se on epärehellistä.

Vierailija

Jenkeissä tämä on kuuma aihe, ollut jo jonkin aikaa. Siellä tiukan linjan vetäjät ovat sitä mieltä, että esim. jotkut meikkaustavat ovat valkoihoisille kiellettyjä (silmien rajaus arabien omaisuutta), nilkkakoruja ei saa käyttää (intialaisen morsiamen asuste), kauluspaitaa ei saa napittaa ylös asti (cholo style), letit on kielletty (afrikan kulttuureista pöllitty) jne. Vähän vaikeeksi menee. Näen kulttuurien omimisen ihan aitona ongelmana ja haluan sitä omassa elämässäni välttää, mutta aika ahtaaksi jää oma elämä, jos kaikkia ulkopuolisia vaikutteita pitää ehdottomana välttää. En edes tiedä mikä olisi tavalliselle suomalaiselle hyväksyttävää pukeutumista? Kansallispuku? Ja jos lainattavan kulttuurin edustaja on se joka saa määritellä onko lainaaminen ok, niin miten se mielipide pitäisi tutkia ja selvittää? Kipasenko saunan jälkeen naapuriin kysäisemään, että hei onko teidän puolesta ihan ok jos vetäisen märät hiukset nyt letille, vai loukkaako tämä teitä? En tiedä miten tätä pitäisi käytännössä toteuttaa.

Vierailija

Kulttuurinen omiminen on USA:sta levinnyt taantumuksellinen käsite. Sillä tarkoitetaan kenties hyvää, mutta se perustuu rajoittuneisiin käsityksiin kulttuureista ja ihmisryhmistä, keskittyen enemmän siihen mikä ihmisiä erottaa kuin yhdistää. Eikö saamelaisuutta yms. voi nähdä osana globaalia maailmaa, eikä vain alistettuna vähemmistönä?

Sanomalla että joku ei saa käyttää asioita muista kulttuureista, koska hänellä on väärä "rotu", uskonto tai ihonväri, tuodaan esille USA:ssa yhä taustalla vaikuttavan ajatuksen sosiaalisesta segregaatiosta. Kulttuurit eivät kuitenkaan ole erillisiä, vaan koko ajan vaikuttavat toisiinsa. Ja kulttuuri ei ikinä ole vain jokin vaate, ruoka tai tavara, vaan se on kokonainen elintapa ja maailmankatsomus. On historiataidottomuutta puhua yhtenäisestä eurooppalaisesta, länsimaisesta tai "valkoisesta" kulttuurista ja sanoa, ettei se ole ikinä ollut alisteinen muille kulttuureille. Kaikki kulttuurit ovat aina omineet muista kulttuureista juuri niitä "kivoimpia" asioita kehittäen niitä eteenpäin.

Ymmärrän että historiallisista syistä johtuen USA:ssa ei nähdä omaa napaa pidemmälle ja halutaan luoda ihmisten välille keinotekoisia aitoja, mutta miksi Suomessa tällaisia taantumuksellisia käsitteitä on kopioitava "edistyksellisinä" rotujaotellusta maasta? No, ainahan on paljon helpompaa puhua yhdysvaltalaiseen tapaan vaikka saamelaispuvuista tai matkamuistoista, kuin puhua siitä miten saamelaisten oikeuksien kehitys on pysähtynyt Suomessa.

Jos olisin itse 100% suomalainen ja haluaisin silti pitää saamelaispukua ja joku sanoisi ettei se käy, en välittäisi yhtään. Eri asia, jos saamelaiset itse haluavat rajoittaa puvun saatavuutta muille, mutta ei kenelläkään ole velvollisuutta välittää jonkun tuntemattoman subjektiivisista näkemyksistä siitä mitä muut voivat pukea päälleen vedoten kulttuurien ylitsepääsemättömään erilaisuuteen.

Vierailija

Nämä kohdat pistivät jutussa silmään:

"Valkoihoinen länsimainen voi valita kokeilevansa vaikkapa afropermanenttia. Jos hän huomaa, että siitä on haittaa työnhaussa, hän voi ottaa sen pois. Mustat naiset eivät voi tehdä niin, tai he joutuvat muuttamaan luonnollista ulkonäköään saadakseen töitä."

Kun puhutaan kulttuurisesta omimisesta, usein kovin yhdysvaltalaisesti nimenomaan "rotu" nähdään kulttuurin synonyymina. Mutta esim. hiukset ovat fyysinen, eivät kulttuurinen ominaisuus. "Rotu" tai ihonväri ei ikinä määrittele yksilön kulttuuria. Olisi rasistista ajatella, että jokin muoti yms. kuuluu nyt ja aina vain tietylle ryhmälle tai "rodulle", jota muut ovat kykenemättömiä käyttämään "oikein". Kulttuuri muuttuu ja niin muuttuu tavaroiden käyttötarkoituskin. Perustuuhan jutussa mainittujen afromerikalaistenkin kulttuuri afrikkalaiselle kulttuurille, vaikka he eivät enää nykyään tunne mitään yhteyttä Afrikkaan, vaan pitävät itseään mustina yhdysvaltalaisina.

”Ihminen, jolta omitaan, on se, joka saa määritellä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta. Määrittelin Oneironin omimiseksi, koska kirjailija käytti kulttuuriani ja myös muita kulttuureita saadakseen hyötyä ja mainetta.”

Riittääkö yhden ainoan ihmisen näkemys määrittelemään, mikä on loukkaavaa omimista ja mikä ei? Kyseessä on subjektiivinen näkökulma, josta huomaa, että koko romaania on luettu tarkoitushakuisesti vain toiseuden näkökulmasta. Kirjan pointtina on olla kyyninen kaikkia hahmoja kohtaan. Ja siinä on vain yksi hahmo, joka on juutalainen. Ei hänen voi olettaa edustavan kaikkia maailman juutalaisnaisia. Erikoista vaatia, että kirjan pitäisi olla kirjoitettu juuri itsensä kaltaisille ihmisille. Tai että kirjailijan pitäisi jotenkin saada kulttuurilta "lupa" ennen kuin voi kirjoittaa viiteryhmänsä ulkopuolella olevista ihmisistä. Kirjallisuudessa kulttuuristen vaikutteiden käyttäminen on osa kirjailijan ilmaisunvapautta.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat