Jos hirveästi kiinnostaa verotoimistosta voi käydä katsomassa, mitä kukin tienaa. Myös yritysten taloustiedot ovat saatavilla. Asuntolaina on aika yleinen tapa säästää. Ensiksi ostetaan pieni asunto, sitten suurempi ja ehkä vielä kolmaskin. Monet ihmiset myös sijoittavat asuntolainan ohessa. Ei sen tarvitse olla isokaan summa. Kun jossain vaiheessa aloittaa, myös korolle alkaa kasvaa korkoa. Portugali on Euroopan köyhimpiä maita, sieltä saa ostaa edullisesti huviloita. Muitakin paikkoja on, mistä melkein "saa" asunnon. Vanhemmat elävät nykyään niin pitkään, ettei hirveästi kannata laskea perintöjen varaan. Lisäksi ne saattavat tuhlata ne ihan itsekin.
Minusta olisi ihana lukea jostain lehdestä /blogista juttusarja "näin me asumme" . Juttusarja olisi kuvannut "tavallisten" / lähiöiden / suomen mittakaavassa pieni tuloiste / ei sisustusta harrastavien koteja. Minusta sisutukseen erityisesti panostaminen on harrastus. juuri mieheni kanssa puhuttii ettei harrastuksiin menevää rahamäärä kannata alkaa yhteen laskee - harrastaa jos on vara ja jos ei vara niin jotenkin sitä intohimoista harrastusta saa aina rahoitettua. Meillä on tavallinen koti (joidenkin mielestä meillä on kaunista no minä olen sisustanut omien mieltymysten mukaan meidän perheelle) mutta ostamme mielummin uuden sohvan kuin Aurinkomatkan jne.
Meillä on juuri se tilanne, josta Miss Piggy tuossa kirjoittaa. Asunto ja asuntolaina toisensa perään, aina myydään kämppä kallimmalla kuin on aikanaan hankittu ja ostetaan uusi halvalla. On remontoitu itse jne. Tuuriakin on ollut, tottakai. Ja puolisolla pikkuisen perintöäkin. Raha tulee sitten rahan luo. Rahaa on sijoitettu ja ymmärretty nostaa sijoitukset pois, ennen kuin romahtaa. On matkusteltu niukasti ja ei ole ollut omaa autoa.
Nyt nämä toistuneet hyvät kaupat ovat johtaneet meidät tilanteeseen, että olemme aloittamassa unelmien omakotitalon rakentamista pääkaupunkiseudulle. Kaverini tietävät kyllä, mistä sen rahoitus tulee, ja he vain nostavat peukkua.
Silti asuntojen kalleus pääkaupunkiseudulla välillä ahdistaa.
Viisitoista vuotta sitten en voinut kuvitellakaan, että koskaan voisin olla tässä tilanteessa, eikä tähän palkkatyöllä ollakaan päästy. Asuntolainaa meillä on varmasti vielä 15 vuodenkin kuluttua, mutta toivottavasti oleellisesti vähemmän,kuin asuntomme arvo on silloin. Se on riski, jonka otamme, kun lähdemme rakentamaan. Ei se pelaa, joka pelkää.
Ystäväni rakentaa näitä hirsitaloja valmiiksi ja myysitten niitä voitolla eteenpäin. Hän tekee työnsä ja elantonsa näin. Kadehdin hänen tapaansa elää ns. vapaana.
Jos hirveästi kiinnostaa verotoimistosta voi käydä katsomassa, mitä kukin tienaa. Myös yritysten taloustiedot ovat saatavilla. Asuntolaina on aika yleinen tapa säästää. Ensiksi ostetaan pieni asunto, sitten suurempi ja ehkä vielä kolmaskin. Monet ihmiset myös sijoittavat asuntolainan ohessa. Ei sen tarvitse olla isokaan summa. Kun jossain vaiheessa aloittaa, myös korolle alkaa kasvaa korkoa. Portugali on Euroopan köyhimpiä maita, sieltä saa ostaa edullisesti huviloita. Muitakin paikkoja on, mistä melkein "saa" asunnon. Vanhemmat elävät nykyään niin pitkään, ettei hirveästi kannata laskea perintöjen varaan. Lisäksi ne saattavat tuhlata ne ihan itsekin.
Minusta olisi ihana lukea jostain lehdestä /blogista juttusarja "näin me asumme" . Juttusarja olisi kuvannut "tavallisten" / lähiöiden / suomen mittakaavassa pieni tuloiste / ei sisustusta harrastavien koteja. Minusta sisutukseen erityisesti panostaminen on harrastus. juuri mieheni kanssa puhuttii ettei harrastuksiin menevää rahamäärä kannata alkaa yhteen laskee - harrastaa jos on vara ja jos ei vara niin jotenkin sitä intohimoista harrastusta saa aina rahoitettua. Meillä on tavallinen koti (joidenkin mielestä meillä on kaunista no minä olen sisustanut omien mieltymysten mukaan meidän perheelle) mutta ostamme mielummin uuden sohvan kuin Aurinkomatkan jne.
Meillä on juuri se tilanne, josta Miss Piggy tuossa kirjoittaa. Asunto ja asuntolaina toisensa perään, aina myydään kämppä kallimmalla kuin on aikanaan hankittu ja ostetaan uusi halvalla. On remontoitu itse jne. Tuuriakin on ollut, tottakai. Ja puolisolla pikkuisen perintöäkin. Raha tulee sitten rahan luo. Rahaa on sijoitettu ja ymmärretty nostaa sijoitukset pois, ennen kuin romahtaa. On matkusteltu niukasti ja ei ole ollut omaa autoa.
Nyt nämä toistuneet hyvät kaupat ovat johtaneet meidät tilanteeseen, että olemme aloittamassa unelmien omakotitalon rakentamista pääkaupunkiseudulle. Kaverini tietävät kyllä, mistä sen rahoitus tulee, ja he vain nostavat peukkua.
Silti asuntojen kalleus pääkaupunkiseudulla välillä ahdistaa.
Viisitoista vuotta sitten en voinut kuvitellakaan, että koskaan voisin olla tässä tilanteessa, eikä tähän palkkatyöllä ollakaan päästy. Asuntolainaa meillä on varmasti vielä 15 vuodenkin kuluttua, mutta toivottavasti oleellisesti vähemmän,kuin asuntomme arvo on silloin. Se on riski, jonka otamme, kun lähdemme rakentamaan. Ei se pelaa, joka pelkää.
Ystäväni rakentaa näitä hirsitaloja valmiiksi ja myysitten niitä voitolla eteenpäin. Hän tekee työnsä ja elantonsa näin. Kadehdin hänen tapaansa elää ns. vapaana.