Sata hyllymetriä kirjoja ja pelastettuja käsitöitä – kurkista taiteilija Anna Tuorin boheemiin kotiin

1/ Sivujen siivittämä

Olen aina viettänyt aikaani paljon lukevien ihmisten kanssa. Se tuntuu turvalliselta ja tutulta. Kotona jokainen saa lukiessaan olla rauhassa ja omissa oloissaan. Lapsena lempikirjani oli Kalevala, jonka vein lelupäivänä myös päiväkotiin. Vaikka luemme nykyään paljon digitaalisesti, kotimme on silti täynnä kirjoja. Hyllymetreissä mitattuna niitä on yli sata metriä. Olen kiinnostunut kielestä ja lauseen rytmistä. Kirjat aiheuttavat hyvää ajattelun heittelyä. Kuluvana vuonna uppouduin muun muassa puolisoni Jyrki Lehtolan uusimpaan Tunteista-teokseen sekä Jukka Viikilän Taivaalliseen vastaanottoon. Usein somemaailma ja netin veto tuntuvat hajottavilta, kirjat puolestaan kokoavilta.

2/ Paikoista paras

Puolisoni osti Ben af Schulténin 1960-luvun lopun sohvan aikoinaan huutokaupasta. Siinä oli kamala päällinen, joten verhoilimme sen uudestaan käsinpainetulla Jobs Gockenin kankaalla. Nyt sohvassa on kuusikymmentäluvun lopun tuntu. Ajan, jolloin porvarillisesta järjestyksestä otettiin askel kohti villimpää, vapautuneempaa ja oudompaa aikaa. Istun sohvalla usein viikonloppuisin, nautin viiniä ja juttelen ystävien kanssa.

3/ Vihervaltakunta

Kävin vuosia sitten Stockmannin viherkasviosastolla tiedustelemassa, löytyisikö heiltä kasveja, jotka eivät vaatisi niin paljon hoitoa. Myyjän mielestä en arvostanut kasveja ja hän kieltäytyi myymästä niitä minulle. Tämä oli ihastuttava tilanne, koska myyjä suhtautui työhönsä niin intohimoisesti. Nykyään kodissamme on kasveja, jotka pysyvät hengissä, vaikka en muista hoitaa niitä säännöllisesti. Ikkunalaudalla on peikonlehti, palmu ja kaksi minulle tuntematonta, mutta kärsivällistä kasvia. Lisäksi ostan välillä kukkakimppuja ja kerään maljakkoon luonnonkukkia. En lakkaa ihmettelemästä kukkaniittyjä, koska kaikki värit sopivat siellä aina keskenään yhteen. Se on huumaavaa.

4/ Luovuuden lumo

Lähellä kesäpaikkaamme Karjaalla on mielenterveysyhdistys Kaipparin ylläpitämä kirpputori ja kauppa, jossa on myynnissä käsitöitä. Olen ostanut sieltä pellavarättejä, villasukkia, paistinlastoja ja virkatun ananaksen, jonka sisään voi laittaa vessapaperirullan. Ihailen käsitöitä osaavia ihmisiä, koska koen, että kyseessä on katoava taito. Usein huomaan ajattelevani, että pelastan käsityöt hankkimalla ne kotiimme. Voisin katsoa loputtomasti, kuinka joku kirjoo tyynyä tai kutoo sukkaa. Käsityöt ovat osa luovuuden maailmaa, jossa olen itse huono.

5/ Taide vaalii aikaa

Useat teokset ovat päätyneet kotiimme vaihtokauppoina. Olen saanut kollegalta hänen työnsä ja antanut omani tilalle. Kaikkia taiteilijoita en ole edes tuntenut kunnolla. Olemme vain vaihtaneet töitä, kun jompikumpi on kysynyt. Teoksiin liittyy tarinoita ja muistoja. Esimerkiksi Jani Ruscican u-kirjaimen muotoinen U for Ultramarine -teos on kirjastohuoneessamme. Se muistuttaa kielen ja kirjaimien suhteesta. Lisäksi kotonamme on esillä tyttäreni tekemiä maalauksia ja keramiikkaa. Taideteokset kestävät aikaa kautena, joka ihailee kertakäyttökulttuuria. On ihmeellistä, kuinka sama teos herättää eri aikoina erilaisia ajatuksia.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 01/2022.