Googlettelen useasti netistä käytettyjä tavaroita vaikken mitään tarvitsisikaan. Saatan myös huomata tarvitsevani jotakin selaillessani lehtiä ja blogeja. Noin vuosi sitten äkkäsin jostain, että tarvitsen eteiseen puhelinpöydän. Löysin netistä yhden kivan, mutta sen omistaja ei koskaan vastannut minulle. Sitkeästi kuitenkin jatkoin etsimistä kunnes löysin tämän pöydän. Ja olihan se vielä hirmuisen paljon ihanampi kuin se, jota en koskaan saanut.

Päätin maalata alkujaan ruskean puhelinpöydän mustaksi. Anoppia pyysin ompelemaan istuintyynylle päällisen Ikean vanhasta verhosta. Nupitkin meinasin vaihtaa toisiin, mutta pyörsin päätökseni huomattuani maalausurakan jälkeen, että nupit olivat kiinteät.

Puhelinpöydästä tuli heti yksi suosikki huonekaluistani. Harmikseni se ei mahtunut edellisessä asunnossa eteiseen vaan se oli makuuhuoneessa aika huomaamattomassa paikassa ikään kuin kampauspöytänä. Uudesta kodista olin katsonut sille paikan jo ennen muuttoa ja nyt se on taas eteisessä keskeisellä, sille kuuluvalla paikalla.

Puhelinpöytä on yksi niistä huonekaluista, jotka kehitys on tehnyt aikalailla tarpeettomaksi jos ajatellaan mihin käyttöön ne on alunperin suunniteltu. Mutta kyllä sellainen on kätevä nykyäänkin. Se toimii mainiona laskualustana, siihen voi istua solmiakseen kengännauhat ja siihen voi viskata takkeja ja kauppakasseja. Ja onhan se koirillekin hyvä paikka patsastella ja tervehtiä vieraita.