Sadattuhannet fanit ovat oppineet tuntemaan näyttelijä Kim Bodnian Silta-sarjan poliisina Martin Rohdena. Pettymys oli suuri, kun Kimiä ei nähtykään enää kolmannella kaudella, eikä hän palaa myöskään pian alkaviin päätösjaksoihin.

Sateinen syystalven päivä Kööpenhaminan keskustassa on harmaa ja sumuinen. Näyttelijä Kim Bodnia katselee Langebron sillalta alhaalla kanaalissa uivia joutsenia, kun valokuvaaja etsii sopivaa kuvakulmaa.

Tanskassa Kim on ollut jo pitkään yksi maan eturivin näyttelijöistä, mutta maailmankuulu hänestä tuli ruotsalais-tanskalaisen nordic noir - tv-sarjan Sillan ansiosta. Kim esitti yli sataan maahan myydyssä sarjassa herkkää ja empaattista rikoskomisario Martin Rohdea, joka yritti saada asperger-piirteisen työparinsa Saga Norénin puhumaan tunteistaan.

Kim nautti roolistaan kilttinä perheenisänä, sillä useimmiten hänet on nähty urallaan ”ilkeiden kusipäiden” hahmossa. Mutta sitten Martin Rohde joutui toisen tuotantokauden päätteeksi vankilaan, eikä Kimillekään käynyt kovin hyvin.

Yllätyspotkut loukkasivat

Kesäkuussa 2014 Siltaa oli tehty kaksi kautta ja kolmannen kauden kuvausten alkamista odoteltiin. Sitten sarjan käsikirjoittaja Hans Rosenfeldt ilmoitti yllättäen Expressen-lehden haastattelussa, että Kim haluaa jättää sarjan. Rosenfeldtin mukaan Kim ei ollut tyytyväinen roolihahmonsa kehitykseen. Käsikirjoittaja vakuutti, että päätöksen taustalla ei ollut konfliktia.

Medioissa ympäri maailmaa ihmeteltiin Kimin valintaa, olihan sarja suosionsa huipulla. Spekulaatiot siitä, mitä todella oli tapahtunut, velloivat.

Rosenfeldtin haastattelua seuraavana päivänä Kim oli Monte Carlon tv-festivaaleilla vastaanottamassa parhaan näyttelijän Golden Nymph -palkintoa roolistaan Sillassa, ja vastasi tv-haastatteluissa kysymyksiin lähdöstään vaivautuneen oloisena.

”Halusin jatkaa. Käsikirjoittaja halusi jotain muuta, eikä sille voi mitään. Näyttelijällä ei ole valtaa. Käsikirjoittaja on jumala, ja tuottajat tekevät vain sitä, mitä heille sanotaan.”

Myöhemmin Kimin uutisoitiin kertoneen, että osasyy hänen lähtöönsä oli kasvanut antisemitismi eli juutalaisvastaisuus sarjan kuvauskaupungissa Malmössä. Kim itse on syntynyt juutalaiseen perheeseen.

”En koskaan ole sanonut, että lopetin Sillassa antisemitismin takia”, Kim kiihtyy. ”Vastasin vain israelilaisreportterin kysymykseen siitä, onko juutalaisviha Pohjolassa kasvanut”, hän jatkaa ja kertoo, että tosiasiassa hänet potkaistiin ulos sarjasta.

”Halusin jatkaa. Käsikirjoittaja halusi jotain muuta, eikä sille voi mitään. Näyttelijällä ei ole valtaa. Käsikirjoittaja on jumala, ja tuottajat tekevät vain sitä, mitä heille sanotaan”, Kim puuskahtaa.

”Sopimukseni mukaan olin yksi sarjan käsikirjoittajista. Olin New Yorkissa ja ihmettelin, miksi minua ei ole kutsuttu kirjoitussessioon. Palasin Tanskaan, otin tuotantoyhtiöön yhteyttä, ja pyysin, että voisitteko ystävällisesti lähettää käsikirjoituksen minulle. He lähettivät, ja olin ulkona. Niin se on. Hyvin surullista.”

Sopimusasioita

Kysymykseen siitä, miksi käsikirjoittaja väitti Kimin halunneen itse jättää sarjan, hän kuittaa sopimusteknisillä seikoilla.

”He eivät halunnut maksaa sopimuksestani. Heidän täytyi sanoa, että minä lähden, jotta en saa rahojani. Tosi fiksua, eikö.”

Kim myöntää, että käsikirjoittajan väite siitä, että hän ei ollut tyytyväinen hahmonsa kehitykseen, pitää kyllä paikkansa. Kim ei pitänyt siitä, että hänet oli käsikirjoitettu sarjasta ulos. Koko totuus se ei kuitenkaan ollut, Kim kertoo.

”Jos on tappelija ja hangoittelee vastaan, menettää töitä.”

”Hyvin alussa ymmärsin, että jos on tappelija ja hangoittelee vastaan, menettää töitä. On toki mahdollista mennä oikeuteen ja saada rahaa menettämistäsi ansioista, mutta samaan aikaan myös vanhenee. Kannattaako olla 20 vuotta oikeudessa saadakseen ei-mitään vai jatkaako eteenpäin? Joskus pitää vain sanoa, että tällaista peliä tämä nyt on, ja jatkaa.”

Kimin äänensävy paljastaa, että kyse on yhä kipeästä asiasta. Hän keskittyy kuitenkin mieluummin tämänhetkisiin töihinsä – ja nelilapsiseen perheeseensä.

Mitä Kim tekee nyt? Millainen oli hänen uransa Bollywood-tähtenä? Ja miksi ihmeessä hän nojailee seinään ja tanssahtelee itsekseen työpäivän jälkeen? Kimin koko haastattelun voit lukea 4.12. ilmestyneestä joulukuun Gloriasta.

Kimin tähdittämä suomalainen Viulisti-elokuva ensi-illassa 5.1.2018. Sillan 4. kauden jaksot Ylellä 1.1.2018 alkaen.

Neljä vuotta sitten suosikkinäyttelijä Mikko Leppilampi tunsi olevansa kuopassa, josta ei pääse pois muuten kuin panemalla elämän uusiksi. Hän kertoo Gloriassa, mitä muutoksen vuodet toivat tullessaan.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun” Mikko kuvailee neljän vuoden takaista päätöstä. Suosikkinäyttelijä oli ehtinyt valloittaa niin suomalaiset tv-ruudut kuin valkokankaatkin, mutta myös erota vaimostaan Emilia Vuorisalmesta ja epäonnistua Amerikan-valloituksessaan.

Siksi hän päätti listata paperille asiat, joihin halusi muutosta. Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Sitten Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Vuorikiipeilijän matka

Ulkoisesti muutos on helpointa huomata. Mikko on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, jota on voinut seurata hänen Instagram-tilillään tunnisteella #fitforfifty. Puku on nykyisin kokoa 48, kun se ennen oli 52.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni”, hän pohtii.  

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

Sinkkuelämää

Yksi muutoksen merkeistä on myös se, että Mikko on sinkku, ja haluaa tällä hetkellä ollakin. Alkuvuodesta hän erosi malli-stylisti Maryam Razavista, ja keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa, mutta Mikon mukaan kyseessä on läheinen ystävä vuosien takaa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis.”

”Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa”, hän sanoo.  

 

Mitä uutta elämänmuutos on Mikon elämään tuonut? Mitä hän pohtii roolistaan isänä, entä uransa tulevaisuudesta? Mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa tulevaisuudesta? Lue Mikon haastattelu 2.8. ilmestyneessä elokuun Gloriasta.

Teininä käsitykseni työelämästä perustui amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Tapitin Kate ja Allie -komediaa huoneessani ja haaveilin eläväni New Yorkissa, jossa pitäisin appelsiinimehua jääkaapissa lasikannussa ja rullaluistelisin töihin ylisuuressa ruutujakussa niin kuin Kate eli Susan Saint James teki.

Todellisuus ensimmäisessä kesätyöpaikassani Kannuksen Säästöpankissa oli hivenen toinen. En rullaluistellut vaan pyöräilin hiljaista kylänraittia töihin. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun. Eräs asuista oli ehtaa Saint Jamesia – ruskea, tuhdisti olkatopattu Malli-Marin pitkä jakku, 501-levikset ja ruskeat ballerinat. New York -asukokonaisuus ylläni siivoilin varastoja ja tein muita rutiinityötehtäviä intoa täynnä.

”Enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana.”

Muodit vaihtuivat, ura urkeni. Siivosin hotellihuoneita, vietin au pair -vuoden Sveitsissä, pääsin yliopistoon, hoidin opintojen ohessa lapsia (hälsningar till Maria och Wava), työskentelin toimistosihteerinä. Jokainen on duuni on ollut tärkeä, ja huonoistakin olen oppinut nöyryyttä ja omatoimisuutta. Kaikkein paras työ on kuitenkin tämä nykyinen Glorian päätoimittajana. Jokaiseen työpäivääni kuuluu muotia, kauneutta ja ihanaa elämää, saan työskennellä hienon tiimin kanssa ja lehdellämme on fiksut, palautetta antavat lukijat.

Ensimmäisestä työkesästäni pankissa on kulunut 30 vuotta. Edelleen pyöräilen töihin lämpimillä säillä, mutta enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana. Tämän numeron Tukholman muotijutustamme (s. 46) inspiroituneena aion kylläkin hankkia syksyksi Hopen raitamekon.

Hienoa töihinpaluuta!

Ps. Muistathan tulla katsastamaan syksyn muotitarjontaa Gloria Fashion Show'hun 1.9.

saila-mari.kohtala@sanoma.com