Pave Maijasen, 65, mielestä onnestaan on tärkeää jakaa muillekin. Hän tekee sen kirjoittamalla lauluja, jotka antavat voimaa.

A Alkoholi
Olen olutfriikki. Pidän erityisesti suomalaisten pienpanimoiden oluista, esimerkiksi Bryggeri Helsingistä ja porilaisesta Beer Hunter’sista. Punaviinikin maistuu, mutta se on minulle ruokajuoma.

 

B Hammond B-3
Hammond B-3 on kaikkien sähköurkujen lippulaiva ja jokaisen kosketinsoittajan unelma. Nykyisillä digiversioilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten Hammondien kanssa. B-3 on erittäin haluttu malli, sen hinta liikkuu 10000–15000 eurossa. Ostin omani 80-luvun alussa.

 

C Captain
Pidän kaikista joukkuepeleistä, erityisesti lätkästä. Hän, jolla on C-paita, on erityinen. Hän ei ole välttämättä paras, mutta kapteeni on joukkueen ääni. Häneen luotetaan ja häntä kunnioitetaan.

D Dave Lindholm
Dave on hyvä frendini. Hän on yksi suomirockin uranuurtajista, oman tiensä kulkija ja häikäisevä lauluntekijä. Erikoismies isolla E:llä.

E Elämä
Elämä on kohdellut minua kovin pehmeällä kädellä ja sallivasti. Olen syntynyt sunnuntaina ja tässä mielessä voin allekirjoittaa sunnuntailapsi-idean. Jokaisella vuosikymmenelläni jotain tarpeetonta on karissut pois. Sählääminen ja kohellus on hieman laantunut.

F Fingerpori
Pertti Jarlan häpeilemätön sarjakuva on jo nyt klassikko. Se voi näyttää päällisin puolin puuta heinää -hommalta, mutta sen takana on viiltäviä totuuksia ja kannanottoja.

G Mahatma Gandhi
Gandhi on sanonut: ”Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie”. Siinä on vahva viesti.

H Heikki Silvennoinen
Hessu on häikäisevä muusikko, blues-kitaristi, räjähtävä koomikko ja lentäjä. Olen ollut Hessun kyydissä lentokoneessa. Tapasin Hessun Royals-keikalla vuonna 1976. Meillä on yhdessä Silvennoinen & Maijanen Band, ja heitämme keikan Tavastialla lokakuussa. Soitamme alkuaikojemme musiikkia, 60-lukua.

I Informaatio
Tietomäärä on nykyään järkyttävä. Sen takia on lohdullista nähdä tavarataloissa I-tiski, jossa joku täti kertoo, missä on kenkäosasto. Kaikki muu on bitteinä pitkin taivasta ja pilviä. On tietysti olemassa yksi lohtu, ja se on kirjat, oikeat kirjat. Nyt luen Philip Rothin Amerikkalaista pastoraalia.

J Jääkiekko
Olen harrastanut jääkiekkoa 50-luvulta lähtien ja pelannut jopa Suomi-sarja-tasolla, joka vastaa tänä päivänä mestistä. Nyt pelaan Pietarinkadun Oilersissa. Harrastelätkää pelatessa koen rajatonta riemua. Käyn kiihkeästi Jokereiden matseissa, mutta ennen kaikkea olen mies lajin puolesta.

K Kesälahti
Meillä on ollut Kesälahdella kesäpaikka yli 30 vuotta. Se on vanha kansakoulu, jonka ympärillä on kasvimaata, peltoa ja rantaa. Kesälahti on kaunista Pohjois-Karjalan maisemaa, mutta erityistä siinä paikassa ovat avoimet ja lämpimät ihmiset.

L Laudatur
Koulunkäynti lähinnä häiritsi musiikin ja jääkiekon harrastamista. Kirjoitin kaksi C:tä ja kolme A:ta. Jos olisin sillä olemattomalla intensiteetillä saanut laudaturin, se olisi ollut ansiotonta.

M Mannerheim
Tästä kirjaimesta tuli ensimmäiseksi mieleen marsalkka Mannerheim. Hän oli mystinen hahmo ja uskomaton päällikkö, jonka hohto piti äijät vireessä ja ruodussa.

N Neumann
Nipa on yksi suurimmista. Hän on luonut kokoelman uskomattomia, täydellisiä suomalaisia lauluja. Hän käänsi uuden lehden suomalaisessa kevyessä musiikissa 1980-luvulla. Tapaamme harvoin, mutta olen aina arvostanut häntä.

O Onni
minulla on ollut hirveästi onnea elämässäni, ja on tärkeää miettiä, miten saamaansa onnea voi jakaa muille. Ehkä laulujen kirjoittaminen on yksi tapa. Elämän nälkä ja Pidä huolta ovat olleet niitä lauluja, joista olen saanut eniten palautetta, että ne ovat auttaneet jaksamaan.

P Peruna
Meillä on pari aaria perunaa, ja nostimme ne syyskuun lopussa. Se on syksyinen riitti, vuoden rytmiin sisältyvä ihana tapahtuma. Sen päälle nautitaan kahvit ja konjakkimoukut.

Q Quuppa
Ainut Dingon jäsen, jolla oli oikeasti jalat maassa. Hän on superluotettava, huippuheppu ja hieno rumpali. Keijo Q ei ole enää musiikkihommissa, hän löysi alansa toisaalta.

R Ruusa
Lapsenlapseni Ruusa, 4, soitti minulle pari viikkoa sitten ja hurjalla uholla selitti, että oli nähnyt minut televisiossa. ”Pappa, olet sä laulaja?” Kun kävin hakemassa hänet tarhasta, lapset lallattivat, että ”pappa oli telkussa”. On valtavan iso juttu olla pappa.

T Tulevaisuus
Vain elämää -leirillä Maija Vilkkumaa kertoi lukemastaan ajatuksesta, miten me menemme selkä edellä tulevaisuuteen, eli katsomme koko ajan menneeseen. Siitä syntyy törmäilyjä ja epämiellyttäviä yllätyksiä. Kirjoitin biisin tästä ajatuksesta. Jotkut asiat jäävät jumiin sisälle niin, että ne on pakko kirjoittaa ulos.

U Underground
Suomen talvisota 1939–40 oli vuosina 1969–70 toiminut suomalainen underground-rockyhtye ja performanssiryhmä. M.A. Numminen, Jarkko Laine ja Markku Into olivat sen ajan U-sissejä. Se oli punkkia, uutta aaltoa, erittäin kekseliäästi suoritettua pasifismia.

W Willensauna
Teatterissa tulee käytyä liian harvoin, noin kahden vuoden välein. Pitäisi käydä useammin. Ihailen näyttelijöitä äärettömän paljon. Minusta ei olisi koskaan siihen ammattiin. Heidän kykynsä ja rohkeutensa heittäytyä tuntemattomaan on uskomatonta.

X X-roads
Elämässä on monenlaisia tienristeyksiä. Yksi oli se, miten vaimoni valitsi minut. Siinä hetkessä onni taas kerran potkaisi minua isolla monolla. Olemme olleet yhdessä vuodesta 1972, ja hyvin menee edelleen.

Y Yksinäisyys
Pidän hirveästi yksinäisyydestä. Syksyisin voin viettää viikkokausia yksin landella. En välttämättä luo mitään, olen vain. Se ei ole erakkoelämää, onhan siellä naapureita. Viimeiset 15 vuotta olen tehnyt keikkaa yksin, ilman bändiä ja roudareita. Olen nauttinut siitä.

Z zzzzz
Uni on elämän kantaja, elin-ehto. Se on astumista aineettomaan, henkiseen maailmaan. Unessa koskettaa jotakin, joka on suorastaan ylimaallista. Luojan kiitos, minulla ei ole koskaan ollut uniongelmia.

Å Åå
Me suomalaiset olemme skandinaaveja, mutta olemme ihan eri rotua ja kuulumme eri kieliryhmään kuin muut pohjoismaalaiset. Koen ruotsinruotsalaiset ylimielisinä, he tuntuvat nenännostelijoilta. Amerikkalaisetkin ovat puheliaita ja ottavat tilan haltuun, mutta en koe heitä samalla tavalla.

Ä Äiti
Kesällä 1969 kirjoitusten jälkeen sain paikan bändistä ja päätin lähteä Lappeenrannasta Helsinkiin. Seisoin ovensuussa muovikassi kädessäni. Siinä oli kalsarit, sukat ja hammasharja. Äiti sanoi vain, että ”Ooha sit kunnolla”. Se oli ihanasti sanottu.

Ö Öljy
Öljy on hupeneva saastelähde, maailman politiikan liipaisin ja talouden kirottu säätelijä. Olen todella ylpeä, että siirryimme viime syksynä öljylämmityksestä maalämpöön.

Artikkeli on julkaistu marraskuun 2015 Gloriassa.

Neljä vuotta sitten suosikkinäyttelijä Mikko Leppilampi tunsi olevansa kuopassa, josta ei pääse pois muuten kuin panemalla elämän uusiksi. Hän kertoo Gloriassa, mitä muutoksen vuodet toivat tullessaan.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun” Mikko kuvailee neljän vuoden takaista päätöstä. Suosikkinäyttelijä oli ehtinyt valloittaa niin suomalaiset tv-ruudut kuin valkokankaatkin, mutta myös erota vaimostaan Emilia Vuorisalmesta ja epäonnistua Amerikan-valloituksessaan.

Siksi hän päätti listata paperille asiat, joihin halusi muutosta. Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Sitten Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Vuorikiipeilijän matka

Ulkoisesti muutos on helpointa huomata. Mikko on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, jota on voinut seurata hänen Instagram-tilillään tunnisteella #fitforfifty. Puku on nykyisin kokoa 48, kun se ennen oli 52.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni”, hän pohtii.  

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

Sinkkuelämää

Yksi muutoksen merkeistä on myös se, että Mikko on sinkku, ja haluaa tällä hetkellä ollakin. Alkuvuodesta hän erosi malli-stylisti Maryam Razavista, ja keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa, mutta Mikon mukaan kyseessä on läheinen ystävä vuosien takaa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis.”

”Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa”, hän sanoo.  

 

Mitä uutta elämänmuutos on Mikon elämään tuonut? Mitä hän pohtii roolistaan isänä, entä uransa tulevaisuudesta? Mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa tulevaisuudesta? Lue Mikon haastattelu 2.8. ilmestyneessä elokuun Gloriasta.

Teininä käsitykseni työelämästä perustui amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Tapitin Kate ja Allie -komediaa huoneessani ja haaveilin eläväni New Yorkissa, jossa pitäisin appelsiinimehua jääkaapissa lasikannussa ja rullaluistelisin töihin ylisuuressa ruutujakussa niin kuin Kate eli Susan Saint James teki.

Todellisuus ensimmäisessä kesätyöpaikassani Kannuksen Säästöpankissa oli hivenen toinen. En rullaluistellut vaan pyöräilin hiljaista kylänraittia töihin. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun. Eräs asuista oli ehtaa Saint Jamesia – ruskea, tuhdisti olkatopattu Malli-Marin pitkä jakku, 501-levikset ja ruskeat ballerinat. New York -asukokonaisuus ylläni siivoilin varastoja ja tein muita rutiinityötehtäviä intoa täynnä.

”Enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana.”

Muodit vaihtuivat, ura urkeni. Siivosin hotellihuoneita, vietin au pair -vuoden Sveitsissä, pääsin yliopistoon, hoidin opintojen ohessa lapsia (hälsningar till Maria och Wava), työskentelin toimistosihteerinä. Jokainen on duuni on ollut tärkeä, ja huonoistakin olen oppinut nöyryyttä ja omatoimisuutta. Kaikkein paras työ on kuitenkin tämä nykyinen Glorian päätoimittajana. Jokaiseen työpäivääni kuuluu muotia, kauneutta ja ihanaa elämää, saan työskennellä hienon tiimin kanssa ja lehdellämme on fiksut, palautetta antavat lukijat.

Ensimmäisestä työkesästäni pankissa on kulunut 30 vuotta. Edelleen pyöräilen töihin lämpimillä säillä, mutta enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana. Tämän numeron Tukholman muotijutustamme (s. 46) inspiroituneena aion kylläkin hankkia syksyksi Hopen raitamekon.

Hienoa töihinpaluuta!

Ps. Muistathan tulla katsastamaan syksyn muotitarjontaa Gloria Fashion Show'hun 1.9.

saila-mari.kohtala@sanoma.com