Juha Jokela tietää, että teatterissa on oikeasti taikaa.
Juha Jokela tietää, että teatterissa on oikeasti taikaa.

Ohjaaja Juha Jokela haaveilee pitkistä junamatkoista ja miettii, kuinka selviää ensi-illoista hengissä. Hän on feministi, jolle kirjoittaminen on tapa olla olemassa.

A Arsenal FC. Katson mielelläni Englannin Valioliigaa. Muutama vuosi sitten huomasin yllättäen kannattavani Arsenalia. Oman joukkueen puolesta jännittäminen on emotionaalista puuhaa.

B Bon Temps Cafe. Lähikahvilani Helsingin Meilahdessa. Paikka, jossa teen töitä ja näen ystäviäni. Bon Temps on kannustava esimerkki yrittäjyydestä. Minulle se symboloi myös kotikulmieni elävöitymistä.

C Chaplin. Katsoin jo lapsena Chaplinin elokuvia. Kaupungin valojen loppu on yksi hienoimpia elokuvahistorian hetkiä. Chaplin näytti, että myös isot ja kipeät asiat taipuvat komediaksi.

D Duuni. Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan. Mielekkyys ei löydy menestyksestä tai meriiteistä vaan siitä, että keskittyy työn tekemiseen.

E Ensi-ilta. Sanon usein, että teatterintekijän päätavoite on selvitä ensi-illasta hengissä. Hetki on pelottava, mutta terapeuttinen. Ensi-illassa päästän irti ja luovun kontrollista. Työ jää näyttelijöille.

Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan.

F Fundamentalisti. Ehkä henkilökohtaisin näytelmäni. Tulin rippileirillä uskoon ja olin parikymppiseksi asti mukana seurakunnan toiminnassa. Mikä tahansa lukittu aate, jonka läpi todellisuus tulkitaan, on fundamentalismia. Näytelmää on esitetty muun muassa New Yorkissa, Moskovassa ja Färsaarilla.

G Geneven pakolaissopimus. Viime aikoina on väitetty, että Geneven sopimus on vanhentunut. Sopimus on kuitenkin tehty toisen maailmansodan jälkeen aikana, jolloin Eurooppa oli keskellä kaaosta ja köyhempi. Pakolaisia oli väkilukuun nähden enemmän. Kyse on ihmisoikeuksista. Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.

H Hämeenpuisto. Lukioaikainen kotini sijaitsi Tampereen Hämeenpuistossa. Viihdyin siinä lapsuudenkodeistamme parhaiten. Ikkunasta näkyi Aleksanterin kirkko, jonka taustalle piirtyy muistikuvissani kirkkaansininen taivas.

I Ilves. Isäni vei minua viisivuotiaasta asti Ilveksen jääkiekkopeleihin. Olin paikalla myös 1985, kun Ilves voitti Kupittaan jäähallissa mestaruuden. Fanitin jo silloin Raimo Helmistä.

”Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.”

J Junat. Pidän pitkistä junamatkoista. Teen töitä tai vain istun ja olen. Pääsen junassa lähes meditatiiviseen tilaan. Bonuksena tulee ympäristöystävällisyys.

K Kirjoittaminen. Luin lapsena paljon, mutta aloin kirjoittaa enemmän vasta lukiossa. Nyt kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa. Se on keinoni tutkia mieltäni ja maailmaa sekä olla kontaktissa muihin.

L Linnut. Olimme vaimoni kanssa retkellä Fiskarsissa ja törmäsimme lintubongariin. Hän näytti meille kuningaskalastajan. Meistä ei tullut bongareita, mutta on kiehtovaa tietää, että jo Helsingissä Vanhankaupunginlahdella on runsas linnusto.

M Mari. Vaimoni, jonka kanssa olen ollut kimpassa lähes 18 vuotta. Tapasimme Teatterikorkeakoulussa. Mari on sydämellinen, viisas ja luotettava.

N Näyttelijä. Käsittämättömän hieno ammatti. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka näyttelijän työn tuloksena näyttämölle syntyy toinen ihminen.

”Kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa.”

O Otaniemi. Kuva siitä, kuinka hyvin ihminen tuntee itsensä nuorena. Opiskelin ensin rakennustekniikkaa. Kävin kahdella luennolla ja lähdin molemmilta kesken pois. Nykykehitys, jossa opiskelua halutaan rajata ja oman tien löytämistä vaikeuttaa, tuntuu järjettömältä.

”Vaimoni on sydämellinen, viisas ja luotettava.”

P Pulkkinen. Tv-sarja, ensimmäinen työni, joka menestyi. Pulkkinen oli sisäänajoni käsikirjoittamiseen. Sen jälkeen minussa oli pitkään komediakäsikirjoittajan leima.

Q Queen. Kuningatar-shakkinappula. Pärjäsin teininä ikäisteni SM-tasolla. Olin jopa perustamassa Aatos-nimistä shakkiseuraa. Sitten rupesin pelkäämään häviämistä ja lopetin. Kollegani väittävät, että shakkitaustani näkyy kuitenkin siinä, miten näytelmäni on sommiteltu.

R Rellu. Tampereen lyseon lukio, josta kirjoitin ylioppilaaksi 1989. Meillä oli kiva luokka. Menimme usein välitunnilla liikuntasaliin pelaamaan lentopalloa.

S Sumu. Näytelmäni, joka liittyy Suomen ja Venäjän suhteisiin. Näytelmä käsittelee konfliktin pelkoa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

T Teatterin taika. Sanapari on klisee, mutta tosi. Kun näyttämölle syntyy oikea elävä hetki, se on aina yhtä taianomaista.

U Ukraina. Kun Ukrainan kriisi alkoi, minussa tapahtui jotain. Tajusin, että jos olisin ukrainalainen, olisin Maidanin aukiolla. Se, että perustellusta kansannoususta seurasi sota, on järkyttävää.

V Venäjä. Suomen suhde Venäjään on johdonmukaisen epäselvä. Mielistelimme Neuvostoliittoa, koska ajattelimme hyötyvämme siitä turvallisuuden ja kaupan näkökulmasta. Nyt esitämme läntistä demokratiaa, mutta toimimme myös vanhojen mallien mukaan. Arvostan venäläisiä kollegoitani, jotka tekevät kunnianhimoista taidetta ahtaammaksi kehittyvässä ilmapiirissä.

W The Wire. Langalla on viimeinen televisiosarja, jonka ahmin. Yhdessä jaksossa saattoi tapahtua vähän, mutta sarja käsitteli yhteiskuntaa niin monitasoisesti, että kerronta säilytti kiehtovuutensa.

”Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla.”

X X-kromosomi. Naisten asema on yksi tärkeimmistä avaimista siihen, mihin suuntaan maailma menee. Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla. Olen ehdottomasti feministi.

Y Yksinäisyys. Tunsin lapsena usein yksinäisyyttä. Toisaalta pidin siitä. Saan yhä nostalgisen tunteen, kun kävelen yöllä sateista katua, jota katuvalot valaisevat.

Z Zzzz. Vaimollani on aina korvatulpat kätensä ulottuvilla.

Å Å. Joki ruotsiksi. Liittyy nimeeni ja liikkeeseen, ajan vääjäämättömään kulumiseen.

Ä Äly. Pyrin käyttämään. Kun joku asia on ajateltu älykkäästi, se tuottaa myös tunteita.

Ö Özil, Mesut. Arsenalin kiehtovin pelaaja, joka syötti viime kaudella 19 maalia. Kollegani sanoi kerran, ettei pidä Özilistä. Siitä kehittyi meille vitsi. Lähettelen hänelle klippejä Özilin nerokkaista syötöistä tai juttuja siitä, kuinka hän on maksanut köyhien lasten syöpähoidot. ”Tiedän, että et arvosta Öziliä, mutta jaksatko vilkaista...”

Kuka?

Juha Jokela, 46.

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja, joka asuu näyttelijävaimonsa Mari Lehtosen ja kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa Helsingissä.

Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja ohjaamista Teatterikorkeakoulussa.

Tullut tunnetuksi Mobile Horror, Fundamentalisti, Esitystalous ja Patriarkka-näytelmistään.

Käsikirjoittanut televisioon muun muassa Pulkkista, Kalliota ja Firmaa.

 

 

Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.
Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.

Miia Khan pukeutuu vaatteisiin, jotka korostavat persoonaa ja joilla on historiaa. Liian huoliteltu tyyli on hänelle kauhistus.

Kun Miia ja Uzair Khan päättivät mennä naimisiin, Miia tiesi heti, että hän ei pukeutuisi perinteiseen valkoiseen morsiusliikkeen pukuun.

Miia ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, että puku tulisi vastaan kotikadulla sijaitsevan Ateljé Idylle -kivijalkaliikkeen ikkunassa. Puvun korkea kaulus, helmikirjailu, vartalonmyötäinen linja ja pohjepituus hurmasivat. Ystävän houkuttelemana Miia lupasi käydä myös morsiusliikkeessä. Kerta riitti. Olo oli ”kuin chihuahualla, jolla on päällään sirkusasu”.

”Prinsessajutut eivät tuntuneet omilta”, Miia kertoo.

Miia halusi hääasuunsa dramatiikkaa, joten hän suostutteli stylistiystävänsä Jasmin Mishiman hääasunsa hattutaiteilijaksi. Yhteistyönä syntyi valkoinen lintupäähine, jossa oli kasvoille laskeutuva harso.

”Halusin näyttää itseltäni, en morsiamelta. Oli ihanaa, että päässäni oli kiinnostava katseenvangitsija.”

”Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Hääpuvun valinta kuvaa Miian asuvalintoja yleisestikin. Viestintätoimisto Milttonin johtajana työskentelevä nainen ihailee Ranskan Voguen entisen päätoimittajan Carine Roitfeldin tyyliä, joka on naisellinen, mutta sopivasti huoleton. Tukka hapsottaa hallitusti ja meikki on rento.

”Pidän lookista, jossa on ripaus sottapyttymeininkiä.”

Miia ei pidä itseään erityisen rohkeana pukeutujana. Hän vain haluaa, että kertoo hänestä itsestään.

”Kun mietin, ketkä jäävät mieleeni, pukeutumisella on merkitystä. Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Miia tiesi jo lapsena, mitä haluaa pukea päälleen. Hän vietti tuntikausia äitinsä kampaamossa, selaili ulkomaalaisia muotilehtiä ja fanitti Dingoa.

Kun Miia oli seitsemänvuotias, äiti osti tyttärelleen kesäjuhliin kukkamekon hollolalaisesta putiikista. Tyyli ei ollut mieluinen.

”Otin sakset, menin huoneeseeni ja tein mekosta hameen. Haaveilin pitkään, että alan tehdä vaatteita työkseni. Harmi, että minulla ei ole lainkaan käsityötaitoja.”

Kuvaile tyyliäsi.

Klassisen rönsyilevä. Ostan vain vaatteita, joista tiedän, että käytän niitä ainakin kymmenen vuotta. Rakastan päähineitä, kenkiä, sormuksia ja laukkuja. Pidän teatraalisuudesta, Saksikäsi Edwardista, Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hatuntekijästä ja Jali ja Suklaatehdas -leffan tunnelmasta.

Miksi asusteet ovat sinulle tärkeitä?

Maustan niillä tyyliäni. Käytän usein samaa kokonaisuutta, jonka päivitän vaihtuvilla hepenillä. Lempiasusteeni on Anna Dello Russon lintupäähine. Ostin sen ystävältäni ja olen tanssinut se päässäni Flow-festivaaleilla sekä juhlinut syntymäpäivääni. Myös 1920-luvun strassihäälaukkuni on rakas. Ostin sen yli kymmenen vuotta sitten Play it again, Sam -vintageliikkeestä. Päätin, että jos joskus menen naimisiin, se on laukkuni.

Mistä teet ihanimmat löytösi?

Olen aina viihtynyt vinteillä. Niiden pysähtynyt tunnelma kiehtoo. Siksi teen parhaimmat löytöni vintagekaupoista, kirpputoreilta ja basaareista. Rakastan käytettyjä vaatteita ja hetkeä, kun löydän roskan keskeltä aarteen. Haluan, että vaatteillani on historiaa.

Minkä ilmiön toivoisit palaavan muotiin?

Hulluttelevuuden ja 1920–1930-lukujen rönsyilyn. Skandinaavinen tyyli on tällä hetkellä kliinistä, löysää ja minimalistista. Olisi mahtavaa, jos panostaisimme enemmän laatuun. Siis siihen, että vaatteet jäisivät käyttöön eivätkä vain kävisi kaapissa. Sama ajatus kiehtoo arkkitehtuurissa. Kahdessa päivässä nousevat betonihirvitykset eivät puhuttele.

Paras tyylivinkkisi?

Patsulituoksut viimeistelevät lookin. Toivoisin myös, että miettisimme enemmän persoonaamme ja toisimme sitä esiin. Muiden jäljitteleminen on tylsää. Mustat t-paidat ja farkut on nähty.

Kenen tyyliä ihailet?

Jorma Uotisen. Hän iskee kasvoilleen hulvattomat lasit ja pitää hauskaa. Jorma näyttää, että pukeutuminen ei ole vakavaa. Bisnestyylinkään ei tarvitse olla tylsää. Uskon, että asiakkaat nauttivat, kun he näkevät, millaisen persoonan kanssa ovat tekemisissä.

Mitä ostosta kadut?

Hätäisiä hankintoja, jotka eivät tunnu oikeilta. Onneksi teen harvoin huteja. Vaatteessa pitää olla sielua. Määrä ei myöskään korvaa laatua. Mottoni on, että mieluummin kahdet hyvät alus- ja sukkahousut kuin kymmenet sinne päin.

Minne matkustat mieluiten?

Pariisiin. Haluaisin tietää, mikä on pariisilaisten salaisuus, kun he saavat asunsa näyttämään aina seksikkäiltä ja persoonallisilta. He kantavat itsensä upeasti. Voisin kävellä tuntikausia kaupungin kaduilla ja ihailla vastaantulijoita.

Lempimatkamuistosi?

Häämatkamme Marokkoon viime keväänä. Kävimme Casablancassa, Marrakechissa, Fèsissä, Atlas-vuorilla ja Tangerissa, joka oli samaan aikaan ränsistynyt ja kaunis. Miesten tyyli inspiroi. Heillä oli isot olkihatut ja babouche-tossut. Mieheni nauroi, kun ostin samanlaisen hatun kotiin.

Mistä design-klassikosta haaveilet?

En mistään. Tykkään hulluista ja tuntemattomista hörhökkeistä, jotka tulevat eteeni odottamatta. En ole koskaan sisustanut kotiani sisustusliikkeiden valikoimilla.

Mitä sisustaminen merkitsee?

Kokemuksia ja persoonaa, samaa kuin vaatteet. Kodissa pitää olla ripaus vintin ja antiikkiliikkeen tuntua. Haaveilin käsin tehdystä villamatosta, mutta päätin odottaa. Se ei ole paras valinta lapsiperhearkeemme. Onneksi hiljaa hyvä tulee. Koti elää ja muuttuu mukanamme.

Kuka?

Miia Khan, 36, viestintätoimisto Milttonin johtaja ja osakas. Työskentelee kehitystehtävissä ja markkinointiviestinnässä.

Perhe: Puoliso Uzair Khan ja poika Ché, 7.

Lempikirja: Elämäkerrat. ”Rakastan tarinoita, jotka kertovat oikeista ihmisistä ja tapahtumista. Viimeksi luin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan. Knausgård kirjoitti rohkeasti, puhtaasti ja leikkaamattomasti.”

Lempiravintola: ”Antto Melasniemen paikat, kuten Kuurna. Melasniemen ravintoloissa on jujua ja laadukkaita, kotimaisia raaka-aineita.”

 

Sitran strategia- ja ennakointijohtaja Paula Laineelta häneltä kannattaa kysyä, miten käy suomalaisen työn ja demokratian.

Paula Laine pyrkii yhdessä tiiminsä kanssa luomaan toimivampaa yhteiskuntaa, ja juuri nyt hän on erityisen huolestunut demokratian tilasta.

”Autoritääriset suuntaukset ovat saaneet jalansijaa jopa Euroopassa. Demokratian säilymistä ei takaa se, että me tykkäämme siitä”, hän aloittaa.

”Monet ongelmat ovat tällä hetkellä viheliäisiä, eikä demokratia ole pystynyt niitä ratkaisemaan. Kiinan tyyppiset toimijat nauravat mahat kippurassa demokratian kompuroinnille eri puolilla. Kansanvalta vaatii suurta uudistamista. Suurin osa sen toimintamalleista ja rakenteista on pysynyt ennallaan yli sata vuotta.”

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä. Se tarvitsisi piristyäkseen uutta puhtia, tavallisten kansalaisten osallistumista, kouluttautumista ja valppautta.

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä.

”Puolustan demokratiaa intohimoisesti. Sen keskellä on usko ihmiseen. Voi olla, että tulevaisuudessa juuri demokratia onkin se kestävin malli. Kun tulee tekoäly, ihmisiltä tarvitaan entistä enemmän empaattisuutta ja luovuutta, eli niitä asioita, jotka toteutuvat parhaiten, kun ihmisillä on mahdollisimman suuri vapaus.”

 

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto eli Sitra on eduskunnan alainen rahasto, joka työllistää noin 150 ihmistä. Sitran tavoite on edistää Suomen kehitystä, talouden kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä tutkimuksen ja kokeilujen avulla. Laineen luotsaamassa ennakointitiimissä syntyvät muun muassa visio Pohjoismaisen mallin tulevaisuudesta ja Sitran Megatrendit. Strategiatiimissä tehdään Sitran omaa strategiaa ja arvioidaan toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

41-vuotias Laine tunnetaan suurten kokonaisuuksien ymmärtäjänä ja johtajana, joka osaa kuunnella.

”Tärkein tehtäväni johtajana on sparrata ja auttaa. En halua välttämättä johtaa puhetta. Tiimi kertoo, mitä tarvitsee.”

Tänä keväänä tekeillä on muun muassa projekti, jonka avulla järjestetään asiantuntijoita ja tietoa päättäjien avuksi. Informaa-tioähky uhkaa poliitikkoja siinä missä tavallisia ihmisiäkin. Projektissa on kokeiltu lupaavin tuloksin työpajoja, joissa uudet kunnanvaltuutetut, opiskelijat ja asiantuntijat ratkovat yhdessä yhteiskunnallisia ongelmia. Niistä valtuutettu saa omalle työlleen oleellista tietoa.

 

Moni muistaa pääministeri Juha Sipilän heiton ”kaiken maailman dosenteista”, joita hän ei välittäisi kuunnella päätöksiä tehdessään. Laine näkee työssään sekä tutkijoiden että poliitikkojen maailman ja ymmärtää molempia osapuolia.

”Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan päättäjien työtä, sitä enemmän olen ruvennut sitä arvostamaan. Se on hyvin vaikea duuni. Poliitikot näkevät aika hyvin maailman muutoksen ja ymmärtävät, mitkä haasteet ovat. Ne ovat vaikeita kysymyksiä eikä niihin ole helppoja ratkaisuja. Vanhat rakenteet ja tavat eivät enää toimi.”

Suomen ja koko maailman vakavimpana ongelmana Laine pitää ilmastonmuutosta. Sen ratkaiseminen vaatisi poliitikoilta hyviä ja nopeita päätöksiä.

”Koko ihmiskunnan historian ajan nousseet hiilidioksidipäästöt pitäisi saada noin kymmenen vuoden aikana laskuun. Se on muutos, jota ei ole kertaakaan tehty. Maapallolla ei ole yhtään maata, jolle tämä ei olisi nyt akuutti asia.”

 

Suomen suurimpiin haasteisiin Laine lukee myös työelämän murroksen. Teknologian kehitys ja eliniän kasvu on muuttanut työn luonteen.

”Ennen muutos tarkoitti sitä, että poika ei seurannut isäänsä pellolle vaan suuntasi tehtaaseen. Nyt muutos tapahtuu yksilön näkökulmasta yhden elämän aikana. Ensin työskennellään pellolla ja sitten tehtaassa. Sitten pitäisi vielä opetella koodaamaan. Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon, mutta miten se tehdään?"

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti.”

Laineen oma työelämä on hektistä ja useimmiten tiukasti aikataulutettua. Töiden vastapainona hän harrastaa ratsastusta, hoitaa kolmea kääpiösnautseria ja nauttii miehensä kanssa kotielämästä Sipoossa.

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti. Lounaan syön joka päivä, siitä en tingi. Ruoka on tärkeää hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Yritän myös tehdä yhden etäpäivän viikossa. Silloinkin voi olla kokouksia, mutta hoidan ne Skypellä. Olen oikeastaan aina tavoitettavissa, mutta en uhriudu tai harmittele. Se on minulle luonteva olemisen tapa. Olen on line koko ajan paitsi silloin kun olen ratsastamassa tai rakentamassa.”

Laine rakentaa miehensä kanssa Sipooseen pientä hevostilaa. Tarkoitus on käydä pian Tanskassa etsimässä sopivaa hevosta talliin.

”Suunnittelemme tallia kolmelle hevoselle, ja parasta olisi jos saisimme hoitajan, joka voisi pitää myös omia hevosiaan siellä.”

Puoliso on armeijatavaran erikoisliikkeen Varustelekan toimitusjohtaja Jari Laine. Pariskunnan työt ja työmatka tarkoittavat usein pitkiä päiviä. Koiria hoitamaan on palkattu kodinhoitaja-koiravahti.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan. Monet suhtautuvat kriittisesti kotiavun palkkaamiseen, ja mekin harkitsimme sitä pitkään. Se on osoittautunut hyväksi järjestelyksi.”

Laineen esikuvia ovat hänen omat vanhempansa. Isä työskenteli armeijassa upseerina, ja perhe muutti isän työn perässä ympäri Suomea. Äiti onnistui järjestämään uuden työpaikan itselleen jokaisesta uudesta kaupungista.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan.”

” En todellakaan ajattele, että kaikkien olisi helppoa muuttaa työn perässä. Meidän perheessämme se onnistui. Muutimme lapsuudessani monta kertaa, mutta siitä on hyvät muistot. Armeijan alueella elettiin omassa pienessä yhteisössä. Hiekkalaatikolle otettiin aina uudet tulijat lämpimästi vastaan. Perheet tulivat ja menivät.”

Laine kertoo viihtyvänsä työssään Sitrassa, mutta arvelee, että jossain vaiheessa siirtyy taas uusiin tehtäviin.

”Haluan tehdä aina jotakin hyvää. Olen Diakonissalaitoksen säätiön hallituksessa. En kuulu kirkkoon, mutta ne arvot, heikoista huolta pitäminen, ovat kaikkein tärkeimpiä.”

Kuka?

Paula Laine, 41, Sitran strategia- ja ennakointijohtaja.

Työskennellyt aiemmin Nokian johtotehtävissä.

Syntynyt Miehikkälässä. Asuu Sipoossa miehensä ja kolmen koiran kanssa.

Näin johdan

1) Tiimi ratkaisee. Rakenna ja kehitä toimiva tiimi.

2) Kuuntele – älä oleta.

3) Luo tiimille onnistumisen edellytykset, resurssit ja yhdessä sovitut tavoitteet.

4) Auta ihmisiä saavuttamaan heille merkityksellisiä asioita. Herätä sisäinen motivaatio.

5) Kanna vastuu – ole tukena vaikeissa paikoissa.