Juha Jokela tietää, että teatterissa on oikeasti taikaa.
Juha Jokela tietää, että teatterissa on oikeasti taikaa.

Ohjaaja Juha Jokela haaveilee pitkistä junamatkoista ja miettii, kuinka selviää ensi-illoista hengissä. Hän on feministi, jolle kirjoittaminen on tapa olla olemassa.

A Arsenal FC. Katson mielelläni Englannin Valioliigaa. Muutama vuosi sitten huomasin yllättäen kannattavani Arsenalia. Oman joukkueen puolesta jännittäminen on emotionaalista puuhaa.

B Bon Temps Cafe. Lähikahvilani Helsingin Meilahdessa. Paikka, jossa teen töitä ja näen ystäviäni. Bon Temps on kannustava esimerkki yrittäjyydestä. Minulle se symboloi myös kotikulmieni elävöitymistä.

C Chaplin. Katsoin jo lapsena Chaplinin elokuvia. Kaupungin valojen loppu on yksi hienoimpia elokuvahistorian hetkiä. Chaplin näytti, että myös isot ja kipeät asiat taipuvat komediaksi.

D Duuni. Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan. Mielekkyys ei löydy menestyksestä tai meriiteistä vaan siitä, että keskittyy työn tekemiseen.

E Ensi-ilta. Sanon usein, että teatterintekijän päätavoite on selvitä ensi-illasta hengissä. Hetki on pelottava, mutta terapeuttinen. Ensi-illassa päästän irti ja luovun kontrollista. Työ jää näyttelijöille.

Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan.

F Fundamentalisti. Ehkä henkilökohtaisin näytelmäni. Tulin rippileirillä uskoon ja olin parikymppiseksi asti mukana seurakunnan toiminnassa. Mikä tahansa lukittu aate, jonka läpi todellisuus tulkitaan, on fundamentalismia. Näytelmää on esitetty muun muassa New Yorkissa, Moskovassa ja Färsaarilla.

G Geneven pakolaissopimus. Viime aikoina on väitetty, että Geneven sopimus on vanhentunut. Sopimus on kuitenkin tehty toisen maailmansodan jälkeen aikana, jolloin Eurooppa oli keskellä kaaosta ja köyhempi. Pakolaisia oli väkilukuun nähden enemmän. Kyse on ihmisoikeuksista. Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.

H Hämeenpuisto. Lukioaikainen kotini sijaitsi Tampereen Hämeenpuistossa. Viihdyin siinä lapsuudenkodeistamme parhaiten. Ikkunasta näkyi Aleksanterin kirkko, jonka taustalle piirtyy muistikuvissani kirkkaansininen taivas.

I Ilves. Isäni vei minua viisivuotiaasta asti Ilveksen jääkiekkopeleihin. Olin paikalla myös 1985, kun Ilves voitti Kupittaan jäähallissa mestaruuden. Fanitin jo silloin Raimo Helmistä.

”Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.”

J Junat. Pidän pitkistä junamatkoista. Teen töitä tai vain istun ja olen. Pääsen junassa lähes meditatiiviseen tilaan. Bonuksena tulee ympäristöystävällisyys.

K Kirjoittaminen. Luin lapsena paljon, mutta aloin kirjoittaa enemmän vasta lukiossa. Nyt kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa. Se on keinoni tutkia mieltäni ja maailmaa sekä olla kontaktissa muihin.

L Linnut. Olimme vaimoni kanssa retkellä Fiskarsissa ja törmäsimme lintubongariin. Hän näytti meille kuningaskalastajan. Meistä ei tullut bongareita, mutta on kiehtovaa tietää, että jo Helsingissä Vanhankaupunginlahdella on runsas linnusto.

M Mari. Vaimoni, jonka kanssa olen ollut kimpassa lähes 18 vuotta. Tapasimme Teatterikorkeakoulussa. Mari on sydämellinen, viisas ja luotettava.

N Näyttelijä. Käsittämättömän hieno ammatti. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka näyttelijän työn tuloksena näyttämölle syntyy toinen ihminen.

”Kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa.”

O Otaniemi. Kuva siitä, kuinka hyvin ihminen tuntee itsensä nuorena. Opiskelin ensin rakennustekniikkaa. Kävin kahdella luennolla ja lähdin molemmilta kesken pois. Nykykehitys, jossa opiskelua halutaan rajata ja oman tien löytämistä vaikeuttaa, tuntuu järjettömältä.

”Vaimoni on sydämellinen, viisas ja luotettava.”

P Pulkkinen. Tv-sarja, ensimmäinen työni, joka menestyi. Pulkkinen oli sisäänajoni käsikirjoittamiseen. Sen jälkeen minussa oli pitkään komediakäsikirjoittajan leima.

Q Queen. Kuningatar-shakkinappula. Pärjäsin teininä ikäisteni SM-tasolla. Olin jopa perustamassa Aatos-nimistä shakkiseuraa. Sitten rupesin pelkäämään häviämistä ja lopetin. Kollegani väittävät, että shakkitaustani näkyy kuitenkin siinä, miten näytelmäni on sommiteltu.

R Rellu. Tampereen lyseon lukio, josta kirjoitin ylioppilaaksi 1989. Meillä oli kiva luokka. Menimme usein välitunnilla liikuntasaliin pelaamaan lentopalloa.

S Sumu. Näytelmäni, joka liittyy Suomen ja Venäjän suhteisiin. Näytelmä käsittelee konfliktin pelkoa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

T Teatterin taika. Sanapari on klisee, mutta tosi. Kun näyttämölle syntyy oikea elävä hetki, se on aina yhtä taianomaista.

U Ukraina. Kun Ukrainan kriisi alkoi, minussa tapahtui jotain. Tajusin, että jos olisin ukrainalainen, olisin Maidanin aukiolla. Se, että perustellusta kansannoususta seurasi sota, on järkyttävää.

V Venäjä. Suomen suhde Venäjään on johdonmukaisen epäselvä. Mielistelimme Neuvostoliittoa, koska ajattelimme hyötyvämme siitä turvallisuuden ja kaupan näkökulmasta. Nyt esitämme läntistä demokratiaa, mutta toimimme myös vanhojen mallien mukaan. Arvostan venäläisiä kollegoitani, jotka tekevät kunnianhimoista taidetta ahtaammaksi kehittyvässä ilmapiirissä.

W The Wire. Langalla on viimeinen televisiosarja, jonka ahmin. Yhdessä jaksossa saattoi tapahtua vähän, mutta sarja käsitteli yhteiskuntaa niin monitasoisesti, että kerronta säilytti kiehtovuutensa.

”Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla.”

X X-kromosomi. Naisten asema on yksi tärkeimmistä avaimista siihen, mihin suuntaan maailma menee. Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla. Olen ehdottomasti feministi.

Y Yksinäisyys. Tunsin lapsena usein yksinäisyyttä. Toisaalta pidin siitä. Saan yhä nostalgisen tunteen, kun kävelen yöllä sateista katua, jota katuvalot valaisevat.

Z Zzzz. Vaimollani on aina korvatulpat kätensä ulottuvilla.

Å Å. Joki ruotsiksi. Liittyy nimeeni ja liikkeeseen, ajan vääjäämättömään kulumiseen.

Ä Äly. Pyrin käyttämään. Kun joku asia on ajateltu älykkäästi, se tuottaa myös tunteita.

Ö Özil, Mesut. Arsenalin kiehtovin pelaaja, joka syötti viime kaudella 19 maalia. Kollegani sanoi kerran, ettei pidä Özilistä. Siitä kehittyi meille vitsi. Lähettelen hänelle klippejä Özilin nerokkaista syötöistä tai juttuja siitä, kuinka hän on maksanut köyhien lasten syöpähoidot. ”Tiedän, että et arvosta Öziliä, mutta jaksatko vilkaista...”

Kuka?

Juha Jokela, 46.

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja, joka asuu näyttelijävaimonsa Mari Lehtosen ja kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa Helsingissä.

Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja ohjaamista Teatterikorkeakoulussa.

Tullut tunnetuksi Mobile Horror, Fundamentalisti, Esitystalous ja Patriarkka-näytelmistään.

Käsikirjoittanut televisioon muun muassa Pulkkista, Kalliota ja Firmaa.

 

 

Tyytymättömyys ja avarat näkymät pitävät vaatesuunnittelija Ritva Fallan luovuuden hereillä.

Vaatesuunnittelija Ritva Falla kurkkii 1920 rakennetun töölöläistalon viidennen kerroksen ikkunasta ja luettelee, mitä kaikkea työhuoneestaan näkee: ”Kansallismuseo, Eduskuntatalo... Kohta näen uuden Keskustakirjastonkin.”

Töölössä sijaitsee yksi Fallan kolmesta työtilasta. Muut ovat myymälä Korkeavuorenkadulla ja Tammisaaren viikonloppukodin entiseen hevostalliin rakennettu studio. Töölön-kodin yhteydessä sijaitseva työhuone on arkipäivien toimisto.

”Kaikkein hermostuttavinta on, jos ei ole aikaa uudistua, vaan pitää vain mennä vanhoja latuja.”

”Tämä on tällainen kaupunkistudio. Tammisaaressa vietän viikonloput. Se on ajattelun paikka.”

Näkymä yli Etu-Töölön kattojen on vaatesuunnittelijalle tärkeä.

”Minun pitää nähdä ulos, ja ikkunan edessä on oltava avaruutta. Pitää nähdä taivasta ja kauas. Se rauhoittaa. En pääse flow’hun pimeässä tilassa.”

Nykyisin mallistoja omalla nimellään ja omalle yritykselleen tekevä Falla kuvailee itseään työntekijänä kurinalaiseksi – ja yksinäiseksi.

”Tiimityö ei ole minun juttuni, ei ole koskaan ollut. Työskentelen parhaiten yksinäni.”

Aikatauluasioissa suunnittelija on oppinut joustavaksi. ”Olosuhteet tekevät tällä rättialalla niin hirveän paljon. Tarkkoja deadlineja ei kannata itselleen asettaa. Aina tapahtuu jotain, ja unelmat romahtavat.”

Työpöydällä on pinoissa suuria muotikirjoja ja kirjahyllyssä kirjojen seassa punaiset korkokengät.

”En ole koskaan ollut tyytyväinen työni lopputulokseen. Se on tämän homman juju. Tyytymättömyys pitää hengissä ja hereillä”, Falla sanoo.

”Kaikkein hermostuttavinta on, jos ei ole aikaa uudistua, vaan pitää vain mennä vanhoja latuja. Silloin tulee sellainen turhautuminen, että minkä takia tätä teen, jos en ehdi uudistua.”

Kuvataiteilija Marjatta Tapiola sekä hänen tyttärensä, kirjailija Aina Bergroth ja elokuvaohjaaja Zaida Bergroth puhuvat lokakuun Gloriassa siitä, mitä luova työ tekijöitään vaatii. Jutun henkeen kuvasimme heidät valaistustaideteoksen sisällä Helsingissä. Katso upea video kuvauksista.

Kolmikko kuvattiin Helsingin Kruunuvuorenrannassa sijaitsevassa valaistustaideteos Öljysäiliö 468:ssa. Tästä pääset päivän tunnelmiin.

Juuri nyt taidemaalari Marjatta Tapiolalle, 66, ja hänen tyttärilleen, kirjailija Aina Bergrothille, 41, ja elokuvaohjaaja Zaida Bergrothille, 40, kuuluu  hyvää.

Zaida on vastikään kuullut, että hänen tuorein elokuvansa, sisaruudesta kertova ja Krista Kososen tähdittämä Miami, saa kansainvälisen ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla, yhdellä maailman arvostetuimmista elokuvafestivaaleista. Aina on tehnyt sopimuksen oman näytelmäkäsikirjoituksensa ensi-illasta ensi syksyksi Helsingin kaupunginteatteriin. Haastattelun jälkeen esikoisensa synnyttänyt kirjailija aikoo työstää äitiyslomalla kolmatta romaaniaan.

Marjatan kehuttu näyttely Galerie Forsblomilla puolestaan on vastikään päättynyt, ja hän on puunannut puimalaan rakentamansa ateljeen lattiasta kattoon uutta työskentelyperiodia varten.

”Maalatessani en pysty tekemään mitään arkista. Silloin en laita ruokaa enkä siivoa, ja paperihommatkin yritän hoitaa delegoimalla”, Marjatta kertoo.

”Äiti ei ole epäröinyt sanoa, että hänelle ei saa puhua, koska hän haluaa ajatella.”

Aina ja Zaida nyökyttelevät. He tottuivat jo lapsina siihen, että perheen elämää rytmittävät äidin näyttelyt. ”Stressitasot nousivat, mitä lähemmäksi avajaisia tultiin. Silloin äiti oli äärimmäisen jännittynyt, eikä häntä voinut pahemmin edes puhutella”, Aina sanoo.

”Meidän piti tietää jopa se, milloin oveen voi koputtaa”, Zaida jatkaa.

Marjatta myöntää kaiken, ja kehuu sitten tyttäriensä olleen pienestä pitäen hyvin herkkiä. ”Te tiesitte, miten voin mennä väärästä sanasta sekaisin. Että työkyky voi kadota viikoksi.”

Arki taiteilijaäidin kanssa ei ehkä ollut aina helpointa, mutta Aina ja Zaida saivat tärkeän esimerkin.

”Naisia kiitetään yleensä siitä, että he huomioivat toisia ja asettavat itsensä taka-alalle. Äiti ei ole epäröinyt sanoa, että hänelle ei saa puhua, koska hän haluaa ajatella. Mahdollisuus keskittyä on ylellinen, ihana lahja, jonka valtava arvo alkaa vasta kunnolla kirkastua”, Aina sanoo.

Miten äidistä js tyttäristä kasvoi taiteilijoita? Mitä he ajattelevat rahasta? Ja miksi ihmeessä Marjatta kasvatti tyttärensä katsomalla heidän kanssaan kauhuelokuvia? Lue koko Taiteen kokoinen elämä -juttu 5.10. ilmestyneestä lokakuun Gloriasta.