Juha Jokela tietää, että teatterissa on oikeasti taikaa.

Ohjaaja Juha Jokela haaveilee pitkistä junamatkoista ja miettii, kuinka selviää ensi-illoista hengissä. Hän on feministi, jolle kirjoittaminen on tapa olla olemassa.

A Arsenal FC. Katson mielelläni Englannin Valioliigaa. Muutama vuosi sitten huomasin yllättäen kannattavani Arsenalia. Oman joukkueen puolesta jännittäminen on emotionaalista puuhaa.

B Bon Temps Cafe. Lähikahvilani Helsingin Meilahdessa. Paikka, jossa teen töitä ja näen ystäviäni. Bon Temps on kannustava esimerkki yrittäjyydestä. Minulle se symboloi myös kotikulmieni elävöitymistä.

C Chaplin. Katsoin jo lapsena Chaplinin elokuvia. Kaupungin valojen loppu on yksi hienoimpia elokuvahistorian hetkiä. Chaplin näytti, että myös isot ja kipeät asiat taipuvat komediaksi.

D Duuni. Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan. Mielekkyys ei löydy menestyksestä tai meriiteistä vaan siitä, että keskittyy työn tekemiseen.

E Ensi-ilta. Sanon usein, että teatterintekijän päätavoite on selvitä ensi-illasta hengissä. Hetki on pelottava, mutta terapeuttinen. Ensi-illassa päästän irti ja luovun kontrollista. Työ jää näyttelijöille.

Olen haaveammatissani, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan.

F Fundamentalisti. Ehkä henkilökohtaisin näytelmäni. Tulin rippileirillä uskoon ja olin parikymppiseksi asti mukana seurakunnan toiminnassa. Mikä tahansa lukittu aate, jonka läpi todellisuus tulkitaan, on fundamentalismia. Näytelmää on esitetty muun muassa New Yorkissa, Moskovassa ja Färsaarilla.

G Geneven pakolaissopimus. Viime aikoina on väitetty, että Geneven sopimus on vanhentunut. Sopimus on kuitenkin tehty toisen maailmansodan jälkeen aikana, jolloin Eurooppa oli keskellä kaaosta ja köyhempi. Pakolaisia oli väkilukuun nähden enemmän. Kyse on ihmisoikeuksista. Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.

H Hämeenpuisto. Lukioaikainen kotini sijaitsi Tampereen Hämeenpuistossa. Viihdyin siinä lapsuudenkodeistamme parhaiten. Ikkunasta näkyi Aleksanterin kirkko, jonka taustalle piirtyy muistikuvissani kirkkaansininen taivas.

I Ilves. Isäni vei minua viisivuotiaasta asti Ilveksen jääkiekkopeleihin. Olin paikalla myös 1985, kun Ilves voitti Kupittaan jäähallissa mestaruuden. Fanitin jo silloin Raimo Helmistä.

”Suvakki on useimmiten ihmisoikeuksien puolustaja.”

J Junat. Pidän pitkistä junamatkoista. Teen töitä tai vain istun ja olen. Pääsen junassa lähes meditatiiviseen tilaan. Bonuksena tulee ympäristöystävällisyys.

K Kirjoittaminen. Luin lapsena paljon, mutta aloin kirjoittaa enemmän vasta lukiossa. Nyt kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa. Se on keinoni tutkia mieltäni ja maailmaa sekä olla kontaktissa muihin.

L Linnut. Olimme vaimoni kanssa retkellä Fiskarsissa ja törmäsimme lintubongariin. Hän näytti meille kuningaskalastajan. Meistä ei tullut bongareita, mutta on kiehtovaa tietää, että jo Helsingissä Vanhankaupunginlahdella on runsas linnusto.

M Mari. Vaimoni, jonka kanssa olen ollut kimpassa lähes 18 vuotta. Tapasimme Teatterikorkeakoulussa. Mari on sydämellinen, viisas ja luotettava.

N Näyttelijä. Käsittämättömän hieno ammatti. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka näyttelijän työn tuloksena näyttämölle syntyy toinen ihminen.

”Kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa.”

O Otaniemi. Kuva siitä, kuinka hyvin ihminen tuntee itsensä nuorena. Opiskelin ensin rakennustekniikkaa. Kävin kahdella luennolla ja lähdin molemmilta kesken pois. Nykykehitys, jossa opiskelua halutaan rajata ja oman tien löytämistä vaikeuttaa, tuntuu järjettömältä.

”Vaimoni on sydämellinen, viisas ja luotettava.”

P Pulkkinen. Tv-sarja, ensimmäinen työni, joka menestyi. Pulkkinen oli sisäänajoni käsikirjoittamiseen. Sen jälkeen minussa oli pitkään komediakäsikirjoittajan leima.

Q Queen. Kuningatar-shakkinappula. Pärjäsin teininä ikäisteni SM-tasolla. Olin jopa perustamassa Aatos-nimistä shakkiseuraa. Sitten rupesin pelkäämään häviämistä ja lopetin. Kollegani väittävät, että shakkitaustani näkyy kuitenkin siinä, miten näytelmäni on sommiteltu.

R Rellu. Tampereen lyseon lukio, josta kirjoitin ylioppilaaksi 1989. Meillä oli kiva luokka. Menimme usein välitunnilla liikuntasaliin pelaamaan lentopalloa.

S Sumu. Näytelmäni, joka liittyy Suomen ja Venäjän suhteisiin. Näytelmä käsittelee konfliktin pelkoa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

T Teatterin taika. Sanapari on klisee, mutta tosi. Kun näyttämölle syntyy oikea elävä hetki, se on aina yhtä taianomaista.

U Ukraina. Kun Ukrainan kriisi alkoi, minussa tapahtui jotain. Tajusin, että jos olisin ukrainalainen, olisin Maidanin aukiolla. Se, että perustellusta kansannoususta seurasi sota, on järkyttävää.

V Venäjä. Suomen suhde Venäjään on johdonmukaisen epäselvä. Mielistelimme Neuvostoliittoa, koska ajattelimme hyötyvämme siitä turvallisuuden ja kaupan näkökulmasta. Nyt esitämme läntistä demokratiaa, mutta toimimme myös vanhojen mallien mukaan. Arvostan venäläisiä kollegoitani, jotka tekevät kunnianhimoista taidetta ahtaammaksi kehittyvässä ilmapiirissä.

W The Wire. Langalla on viimeinen televisiosarja, jonka ahmin. Yhdessä jaksossa saattoi tapahtua vähän, mutta sarja käsitteli yhteiskuntaa niin monitasoisesti, että kerronta säilytti kiehtovuutensa.

”Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla.”

X X-kromosomi. Naisten asema on yksi tärkeimmistä avaimista siihen, mihin suuntaan maailma menee. Haluan, että tyttärilläni on samat mahdollisuudet kuin ikäisillään pojilla. Olen ehdottomasti feministi.

Y Yksinäisyys. Tunsin lapsena usein yksinäisyyttä. Toisaalta pidin siitä. Saan yhä nostalgisen tunteen, kun kävelen yöllä sateista katua, jota katuvalot valaisevat.

Z Zzzz. Vaimollani on aina korvatulpat kätensä ulottuvilla.

Å Å. Joki ruotsiksi. Liittyy nimeeni ja liikkeeseen, ajan vääjäämättömään kulumiseen.

Ä Äly. Pyrin käyttämään. Kun joku asia on ajateltu älykkäästi, se tuottaa myös tunteita.

Ö Özil, Mesut. Arsenalin kiehtovin pelaaja, joka syötti viime kaudella 19 maalia. Kollegani sanoi kerran, ettei pidä Özilistä. Siitä kehittyi meille vitsi. Lähettelen hänelle klippejä Özilin nerokkaista syötöistä tai juttuja siitä, kuinka hän on maksanut köyhien lasten syöpähoidot. ”Tiedän, että et arvosta Öziliä, mutta jaksatko vilkaista...”

Kuka?

Juha Jokela, 46.

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja, joka asuu näyttelijävaimonsa Mari Lehtosen ja kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa Helsingissä.

Opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja ohjaamista Teatterikorkeakoulussa.

Tullut tunnetuksi Mobile Horror, Fundamentalisti, Esitystalous ja Patriarkka-näytelmistään.

Käsikirjoittanut televisioon muun muassa Pulkkista, Kalliota ja Firmaa.

 

 

Vierailija

Ohjaaja Juha Jokela: ”Olen ehdottomasti feministi ”

Niin. Valitettavasti patriarkaatin, sovinismin ja naisten ja tyttöjen pahoinpitelyn viimeinen linnake on joukkuepelimaailma. Manipulointi ja väkivalta on Suomessakin sitä luokkaa, että rahan syytämistä näihin ei saa kyseenalaistaa, kaikkien on fanitettava ollakseen hyvä tyyppi, eikä miljoonien palkkoja pelien ympärillä pyöriville herrakerhoille ja pelaajille, samaan aikaan kun esim opiskelusta ollaan tekemässä vain rikkaiden oikeus. Jokainen voi myös kohdallaan miettiä, millaisia ihmisiä...
Lue kommentti

Sunrise Avenuen Samu Haber, 41, ja malli-meikkitaiteilija Vivianne Raudsepp, 26, ovat seurustelleet seitsemän vuotta. Vuonna 2013 he hurmasivat Glorian sivuilla näissä upeissa kuvissa.

 

 

 

Työ ihmisoikeuksien puolesta opetti Elisabeth Rehnille, että vaikutusvaltaisimmat ihmisetkin ovat vain ihmisiä tavallisine tarpeineen.

”Elämäni suurin käänne tapahtui, kun minut nimitettiin vuonna 1995 entisen Jugoslavian alueelle YK:n ihmisoikeusraportoijaksi. Kun näin äitien tuskan, jotka olivat menettäneet poikansa Srebrenican joukkomurhassa, päätin omistautua työskentelylle ihmisoikeuksien puolesta.

Edellisenä vuonna minut oli yllättäen valittu presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Tunsin kuitenkin, että minun oli aika jättää kotimaan politiikka. Uskoin, minua tarvitaan maailmalla edistämässä naisten ja tyttöjen asemaa sodissa ja konflikteissa.

Naisia ei yleensä päästetä neuvottelupöytiin, vaan niissä istuvat samat miehet, jotka ovat sodan aloittaneetkin. Olen kuitenkin oppinut, että jos halutaan rauhaa, se tapahtuu naisten kautta. Näin on käynyt monessa maassa Kolumbiasta Liberiaan, joissa naiset ja naisjärjestöt ovat kampanjoineet aktiivisesti rauhan puolesta. Siitä vain tiedetään vähän.

”Olen oppinut, että jos halutaan rauhaa, se tapahtuu naisten kautta."

Toinen suuri opetus on se, että rauhanneuvotteluissa kaikkien osapuolten pitää olla mukana. Myös julmimpia murhaajia on kuultava. Syyrian konfliktinkin kohdalla jarruna on ollut se, että Isiksen kanssa ei ole haluttu keskustella. Kun kohtasin itäkongolaisia sotaherroja, joiden käskystä tusina raiskattuja naisia oli haudattu elävältä hiekkaan, minun oli valtavan vaikea kohdata heidät ja keskustella. Oli kuitenkin pakko yrittää, sillä tiesin sen olevan ainoa keino auttaa muita naisia.

Työni takia olen ystävystynyt monien vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. Minua ei imponeeraa kenenkään asema. Ajattelen että ihminen on aina ihminen arkisine tarpeineen. Siksi kehotan aina nuoria naisia olemaan aliarvioimatta itseään ja hakemaan rohkeasti vaativia virkoja ja tehtäviä. Minua on auttanut urallani tietoinen päätös siitä, etten pelkää ottaa niitä vastaan. Asiat voivat mennä mönkään, mutta jos ei yritä, ei voi koskaan onnistua.”

30-vuotispäiviensä kunniaksi Gloria kysyi inspiroivilta naisilta, mikä on heidän tärkein oppinsa elämässä. Kaikki haastattelut löydät huhtikuun 2017 numerosta.

Kun pääsin ylioppilaaksi toukokuussa 1990, minulla oli visio. Juhla-asuni olisi oltava merimieshenkinen, tummansininen mekko, jossa on kultaiset napit. Sellaista ei Kannuksesta löytynyt, joten kävimme Kokkolassa kangas- ja nappiostoksilla ja sitten rakas, nyt jo edesmennyt äitini ryhtyi ompelupuuhiin.

Äiti oli lahjakas ompelija, ja mekosta tuli hieno. Juuri semmoinen, jonka olin hänelle ruutuvihkoon hahmotellut. Kengät eivät olleet ihan täsmälleen sellaiset joista olin haaveillut, mutta kelpasivat. Muistan vielä merkinkin, Höglit ne olivat.

Nyt kun katson ylioppilaskuvaani, jossa elämä on edessä ja nauru näköjään herkässä, ei kaduta mikään. En tunne tarvetta kertoa tuolle höpsölle 18-vuotiaalle itselleni 45-vuotiaan viisaudella yhtään mitään. Olen kulkenut kiinnostavia polkuja omapäisesti ja rennoin rantein.

En tunne tarvetta kertoa tuolle höpsölle 18-vuotiaalle itselleni 45-vuotiaan viisaudella yhtään mitään.

Isäni ja äitini olivat selvästi välillä huolissaan, mutta pitivät huolensa hienosti omana tietonaan. Esimerkiksi silloin, kun gradu jäi hautumaan vuosikymmeneksi ja hyppäsin mainostoimiston toimistosihteeriksi. Tai kun lähdin yks kaks yllättäin nettirakkaani perään Los Angelesiin. Matkaani on mahtunut surua ja sekoiluakin vaikka kuinka, mutta se on ollut tärkeä osa kokonaisuutta.

Samaa toivon kaikille toukokuussa koulunsa päättäville nuorille naisille. Vapautta olla ja mennä juuri sellaisena kuin on, uskallusta kapinoida vanhempien usein tylsiä toiveita vastaan ja kykyä luottaa siihen, että elämä kantaa. Eikä aina tarvitse miellyttää kaikkia, senkin olen oppinut kantapään kautta ja itse asiassa vasta ihan viime vuosina.

Vehreää toukokuuta!

Henrika Paulig oppi tyylitajunsa vanhemmiltaan. Hän hamstraa kashmir-neuleita ja tietää, että hyvä asu voi pelastaa päivän.

Kun Henrika Paulig oli lapsi, hän rakasti katsella juhliin valmistautuvaa äitiään. Erityisesti mieleen jäivät lentoemäntänä työskennelleen Marianne-äidin punatut huulet, föönatut hiukset ja hajuvesi, joka oli runsas ja syvä. Mahdollisesti Chanelia.

”Sain olla makutuomarina ja valita asun äidin kanssa. Ne olivat tärkeitä hetkiä”, Henrika sanoo.

Äiti painotti, että lentokoneeseen pitää pukeutua kauniisti: koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu tai kuka tulee vastaan, kun lähdetään seikkailuun.

Äiti opetti kuopukselleen tyyliasioita muutenkin. Hän korosti ajattomuutta ja laatua sekä korosti, että vaatteita piti huoltaa eikä silittämistä saanut unohtaa.

Lisäksi äiti painotti, että lentokoneeseen pitää pukeutua kauniisti: koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu tai kuka tulee vastaan, kun lähdetään seikkailuun.

”Äidin sängyn vieressä oli lehtiä, esimerkiksi Elle tai Damernas Värld, joista katselimme kuvia ja keskustelimme asuista.”

Tapa on säilynyt. Henrika viettää yhä äitinsä kanssa iltoja, jolloin he kokeilevat äidin vaatteita ja suunnittelevat kokonaisuuksia. Samalla äiti kertoo tarinoita esimerkiksi hameesta, joka päällään hän matkusti Kiinaan 1960-luvulla tai laukusta, jonka hän osti New Yorkista, kun Henrika oli pieni.

”Vaatekaappi on täynnä tarinoita ja tärkeitä ihmisiä.”

Henrika toivoo, että olisi perinyt äitinsä rohkeuden pukeutujana. Äiti käyttää näyttäviä, isoja koruja eikä pelkää kääntää katseita astuessaan huoneeseen.

”On ihmeellistä, kuinka hyvä asu pelastaa huononkin päivän.”

”Ihailen sitä, että äiti panostaa vaatteisiin ja koruihin, vaikka olisi kotona. Kauneudesta pitää nauttia päivittäin, ei säästellä sitä pelkästään juhliin.”

Äidin esimerkki näkyy myös siinä, että Henrika on löytänyt tyylinsä. Toimiva kokonaisuus tarkoittaa ennen kaikkea oloa, jonka vaatteet saavat aikaan.

”On ihmeellistä, kuinka hyvä asu pelastaa huononkin päivän.”

Kiitos tyylitajusta kuuluu myös isälle, joka opetti Henrikalle yksityiskohtien tärkeyden. Isän intohimo olivat vanhat autot, joita hän kunnosti.

Henrika muistaa lapsuudestaan hetkiä, kun isä kertoi autonsa historiasta ja pyysi kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin kuten nahan tuoksuun, vaihdekepin nuppiin ja ratin muotoon.

”Ja vaikka isä väittäisi muuta, vaatteet kiinnostavat häntäkin. Hän on oikea tyylitaituri.”

Kuvaile tyyliäsi.

Klassinen, rento, naisellinen ja chic. Minulla on jo vuosia ollut pukeutumisessani tietty perusta eli käytän usein pillifarkkuja, kauluspaitoja ja kašmir-neuleita. Lisään leikkisyyttä ja ajankohtaisuutta koruilla, huiveilla ja laukuilla. Kun herään aamuisin, tunnustelen, mikä on päivän fiilis ja pukeudun sen mukaan.

Seuraatko trendejä?

Trendien seuraaminen on osa työtäni, mutta kun kyse on omasta vaatekaapistani, niin en seuraa. Kaapissani on paljon sellaista, joka toimii kaudesta toiseen. En tarvitse esimerkiksi enempää laukkuja. Minulla on niitä loppuelämäkseni.

Mistä teet parhaat löytösi?

Tara Jarmon on loistava, jos etsin jotain juhlaan. Rakastan heidän vaatteidensa ranskalaista naisellisuutta, kellohelmoja ja taskullisia hameita. Malene Birger on pettämätön, jos tarvitsen rentoja viikonloppuasuja. Parhaat löytöni teen silloin, kun en etsi mitään.

 

Mistä asusteesta et luopuisi?

Skultuna-rannekorustani, jonka sain poikaystävältäni ensimmäisten treffiemme jälkeen. Hänellä on samanlainen. Koru on aina kädessäni. Lisäksi isäni suunnittelema kahvipapuriipus on rakas.

Mitä vaatteita hamstraat?

Vaaleanharmaita kašmir-neuleita. Niitä on tälläkin hetkellä kaapissani viisi. Olen vilukissa ja neule on lämmin. Lisäksi se sopii aina niin farkkujen kuin hameidenkin kanssa.

Vaikuttaako työ pukeutumiseesi?

Kyllä, koska päiväni ovat vaihtelevia. Työssäni vastaan muun muassa brändistä, markkinoinnista sekä kahviloiden sisustuksesta, tunnelmasta ja laadusta. Saman asun pitää siis toimia rakennustyömaalla ja asiakaspalaverissa. Vaatteiden on kestettävä kulutusta, koska roudaan paljon. Jos istuisin vain tietokoneen ääressä, aivoni jumittuisivat. Käsissä pitää olla pölyä ja jalassa mieluiten buutsit. Olen iloinen siitä, että tyylini voi olla töissä rento.

Mistä vaatteesta haaveilet?

Täydellisestä, laadukkaasta kauluspaidasta, joka pysyisi käytössä ryhdikkäänä. En ole vielä löytänyt sellaista monista yrityksistäni huolimatta.

Mitkä ovat luottovaatteesi juhlaan?

Silkkitoppi tai -paita ja hame, joka on tilaisuuden mukaan joko kellohelmainen tai pilli. Korkeakorkoiset kengät eivät ole minua varten. Samat korut toimivat arjessa ja juhlassa, vain korvakorut ovat vähän isommat.

Mitä et ikinä pukisi päällesi?

Jakkupukua. Se on liian jäykkä eikä sovi persoonalleni.

Minkä ilmiön toivot palaavan muotiin?

Ihailen 1950- ja 1960-lukujen tyyliä, Audrey Hepburnin ja Jackie Kennedyn kaltaisia naisia. He todella löysivät värimaailman ja tyylin, joka sopi heidän vartalolleen ja persoonalleen.

Mitä ostosta kadut?

Minulla on oudot jalat. Kenkäkaupassa ne ovat aina kokoa 38, mutta kun pääsen kotiin, ne ovat kasvaneet eli ostan lähes aina liian pienet kengät. Kaapissani on pareja, joita en voi käyttää, mutta joista en pysty luopumaan. Ne ovat liian kauniita.

Juttu on alun perin ilmestynyt huhtikuun 2017 Gloriassa.

 

Kuka?

Henrika Paulig, 31.

Robert’s Coffeen luova johtaja, koulutukseltaan psykologi.

Perhe: Avomies Nicklas, äiti Marianne, isä Robert, isoveli Carl-Gustav ja mäyräkoirat Miloue, Maurice ja Moët.

Lempituoksu: Guccin Rush, jota olen käyttänyt vuosituhannen vaihteesta

Lempiauto: Fiat 500. Nyt ajan katumaasturia, jotta saan kuljetettua tavaraa kahviloihin.

Robert´s Coffeen 30-vuotisen taipaleen kunniaksi tehty Nautinnollisen elämän käsikirja ilmestyi maaliskuussa. Se sisältää 30 vinkkiä, miten elää nautiskelijan tavoin.