Olavi Uusivirta ihastelee luonnon vuosisataista viisautta ja puhuttelevaa taidetta. Liharuokiin hän ei enää koske, kiitos Antti Nylénin.

A Aalto. Saan vuosi vuodelta enemmän iloa arkkitehtuurista. Alvar Aalto on ohittamaton. Hän on yhdistelmä universaalia ja pohjoismaista henkeä, täysin omassa luokassaan. Ei sovi myöskään unohtaa Aino Aaltoa, joka suunnitteli maailman kauneimman juomalasin.

B Bowie. Kun olin alakoulussa, asuimme Karkkilassa. Jiri-serkkuni toi minulle pääkaupungista levyjä. Kerran mukana oli David Bowien Ziggy Stardust. Se oli menoa. Bowie on yhä yksi suurimmista esikuvistani. Hän heittäytyi häpeämättä ja uhkarohkeasti kaikkiin ilmansuuntiin.

C Coltrane. Minulla oli yläkoulussa jazz-vaihe. Ystävälläni Markolla oli vanhempiensa kanssa sopimus. He antoivat rahaa, jos se käytettiin levyihin. Tämä oli kaveriporukkamme taivas: jatkuva piikki auki musiikkikauppa Digeliuksessa. John Coltranen vapautunut soitto hurmasi.

D Dada. Taidesuuntaus, joka täyttää tänä vuonna sata. Haaveissani on vierailu Zürichiin, dadaistien kantapaikkaan Cabaret Voltaireen. Dadaistit ärsyttivät aikalaisiaan ja murskasivat vallitsevia ajatusrakennelmia.

E Eemeli. Nimi, jota serkkuni toivoivat minulle. He kutsuivat minua syntymäni jälkeen kaksi vuotta Eemeliksi. Sen jälkeen he hyväksyivät tappionsa.

F Fugu. Kouluaikainen rokkibändimme, jossa soitin rumpuja. Mielestämme japanilainen pallokala oli loistava bändin nimi.

Tiedämme vanhempiemme ja isovanhempiemme juuret, mutta sen jälkeen ketju katkeaa. Emme kuitenkaan voi ymmärtää nykyistä, jos emme tunne mennyttä.

G Gogol. Ensimmäinen harjoitusnäytelmäni Teatterikorkeakoulussa oli Nikolai Gogolin Reviisori. Gogol teki näkyväksi vallan piilotettuja rakenteita. Se lienee yhä taiteen tärkeimpiä tehtäviä. G voisi olla myös greippi, lempisitrushedelmäni.

H Hailuoto. Juhlin Hailuodossa kolmekymppisiäni. Join kuplivaa kesäyössä ja mietin, miten jokin paikka voi olla niin unenomainen ja tarunhohtoinen.

I Islanti. Maa, johon haluaisin matkustaa vuorien ja luonnon vuoksi. Unelmani olisi nähdä Sigur Rós esiintymässä kuumassa lähteessä.

J Juuret. Tunnemme ja ymmärrämme huolestuttavan vähän alkuperäämme. Tiedämme vanhempiemme ja isovanhempiemme juuret, mutta sen jälkeen ketju katkeaa. Tämä sopii nykyajan lyhytjänteiseen kvartaaliajatteluun. Emme kuitenkaan voi ymmärtää nykyistä, jos emme tunne mennyttä.

K Kuuba. Tein Havannaan yhden unohtumattomimmista matkoistani kolme vuotta sitten. Kuubassa paistaa elä-mänilo. Kadunkulmassa soittaa seitsemän hengen bändi, ihmiset tanssivat, juovat rommia ja polttavat sikaria. Tällaista kuplivuutta haluaisin Suomeenkin.

L Louise Bourgeois. Näin vuosi sitten Tukholman Moderna Museetissa Louise Bourgeoisin retrospektiivin. Bourgeois teki valtaosan tunnetuista töistään yli seitsemänkymppisenä. Tämä on lohdullista. Luovuus ei olekaan vuosi vuodelta tyhjenevä kaivo.

M Mustaviinimarjamehu. All time classic. Kylmänä, kuumana, kesällä, talvella, aamulla ja illalla. Juoma elämän kaikkiin tilanteisiin.

Omeletin vuoksi en voi koskaan ryhtyä täysvegaaniksi.

N Nuuskamuikkunen. Nuuskamuikkunen on täydellinen vapauden henkilöitymä hyvässä ja pahassa. Hän nukkuu teltassa, soittaa huuliharppua, polttaa piippua ja kapinoi normeja vastaan. Nuuskamuikkunen tulee ja menee miten haluaa.

O Omeletti. Saattaa olla, että omeletin vuoksi en voi koskaan ryhtyä täysvegaaniksi. Omeletti on mahtava, koska siihen voi laittaa mitä vain. Yleensä täytän omani sienillä.

P Puu. On ihmeellistä, että ympärillämme kasvaa satoja vuosia vanhoja puita. Mikä viisaus niissä onkaan. Puut mahdollistavat hölmöilymme, olemme niiden varassa. Tämä kannattaisi muistaa.

Q Qello Concerts. Applikaatio, joka on kuin musiikin Netflix. Qellossa voi katsoa musiikkidokumentteja, -videoita ja konsertteja.

R Rulla. Tämän hetken suosikkiherkkuni on vietnamilainen kevätrulla. Rakastan korianteria ja pähkinäkastiketta. Rullat ovat ylittämättömiä.

S Sauna. Viimeksi saunoimme bändin kanssa Tampereella Rajaportin saunassa. Kun istuimme vilvoittelemassa terassilla, ajattelin, että sauna on pyhä paikka, jossa aika pysähtyy. Suosikkini on savusauna.

Koen tärkeänä pitää ruohonjuuritason meteliä kasvisvaihtoehtojen puolesta.

T Tintti. Lapsuuteni lempisarjakuva, jonka takia haaveammattini oli sarjakuvapiirtäjä. Etsin divareista ensipainoksia ja ihastelin Hergén kynänjälkeä. Lisäksi luin Asterixia, Lucky Lukea ja Corto Maltesea.

U Ulappa. Minua alkaa joskus ahdistaa sisämaassa. Mereen liittyy illuusio vapaudesta. Unelmissani ajelen aalloissa pienellä prutkulla enkä näe horisonttia.

V Vihan ja katkeruuden esseet. Antti Nylénin esseekokoelman jälkeen en voinut enää perustella, miksi söin lihaa. Aikaisemmin mätin lähes pelkästään sitä. Koen tärkeänä pitää ruohonjuuritason meteliä kasvisvaihtoehtojen puolesta. Keskustelen esimerkiksi huoltoasemilla siitä, voisiko valikoimissa olla muutakin kuin kymmenen erilaista kinkkusämpylää.

W Weinerei . Ohittamaton viinitupa Veteranenstrassella Berliinissä. Tiskillä on avoimia pulloja, joista voi vapaasti täyttää lasinsa. Lähtiessä maksetaan oman harkinnan mukaan.

Z Zodiak. Uuden tanssin kehto, jossa moni merkittävä teos on saanut ensiesityksensä. Käyn Zodiakissa liian harvoin, mutta lupaan parantaa tapani. Nykytanssi on vähiten ymmärtämäni taiteenlaji. Siksi se on kiehtovaa.

Y Ykspihlaja. Perinteikäs työväen kaupunginosa Kokkolan satama-alueella. Siellä asuu Airolan musisoiva perhe, jonka ihastuttava perheenpää Outi järjestää kotipihallaan kulttuuririentoja. Mekin olemme keikkailleet Ykspihlajassa.

X XO. Elliott Smithin XO-albumi sisältää yhden surullisimmista kappaleista, jonka tiedän. I Didn´t Understand pitää kuunnella itse. Sitä ei voi selittää.

Å Åbo. Tunnen Turkua kohtaan flirttailevaa rakkautta. Keikan jälkeen lähdemme yleensä jatkoille yökerho Dynamon yläkertaan. Kun dj laittaa vinyyliltä soimaan David Bowieta, ollaan lähellä täydellisyyttä.

Ä Äetsäläiset. Näyttelijä Riku Niemisen opettama löylynheittotapa. Äetsäläisissä kiukaalle lirutetaan pitkään ja hartaasti vettä ohuena norona. Näin sähkösaunaankin saa melko kosteat löylyt.

Ö Öllölä. Kerttu-mummini kotipaikka Joensuun Tuupovaarassa. Itä-Suomi on mieleni maisema. Pidän lupsakkuudesta, joka liittyy itään. Pihamaa ei välttämättä ole niin hoidettu, mutta siitä ei välitetä. Tunteita ei niellä. Koko ajan tekee mieli itkeä tai nauraa.

 

Kuka?

 

Olavi Uusivirta, 32.

Asuu Helsingissä vaimonsa, näyttelijä Saara Kotkaniemen ja kaksivuotiaan tyttärensä kanssa. Muusikko, lauluntekijä, näyttelijä. Julkaisi helmikuussa seitsemännen albuminsa Olavi. Tuttu mm. elokuvista

Ganes ja Miss Farkku-Suomi.

Nähdään keväällä ensi-iltaan tulleessa Onnenonkija-elokuvassa, tekee kevätkiertuetta vappuun saakka. Kesällä keikkailee muun muassa Provinssirockissa, Ruis-rockissa ja Ilosaaressa.

 

Neljä vuotta sitten suosikkinäyttelijä Mikko Leppilampi tunsi olevansa kuopassa, josta ei pääse pois muuten kuin panemalla elämän uusiksi. Hän kertoo Gloriassa, mitä muutoksen vuodet toivat tullessaan.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun” Mikko kuvailee neljän vuoden takaista päätöstä. Suosikkinäyttelijä oli ehtinyt valloittaa niin suomalaiset tv-ruudut kuin valkokankaatkin, mutta myös erota vaimostaan Emilia Vuorisalmesta ja epäonnistua Amerikan-valloituksessaan.

Siksi hän päätti listata paperille asiat, joihin halusi muutosta. Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Sitten Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Vuorikiipeilijän matka

Ulkoisesti muutos on helpointa huomata. Mikko on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, jota on voinut seurata hänen Instagram-tilillään tunnisteella #fitforfifty. Puku on nykyisin kokoa 48, kun se ennen oli 52.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni”, hän pohtii.  

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

Sinkkuelämää

Yksi muutoksen merkeistä on myös se, että Mikko on sinkku, ja haluaa tällä hetkellä ollakin. Alkuvuodesta hän erosi malli-stylisti Maryam Razavista, ja keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa, mutta Mikon mukaan kyseessä on läheinen ystävä vuosien takaa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis.”

”Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa”, hän sanoo.  

 

Mitä uutta elämänmuutos on Mikon elämään tuonut? Mitä hän pohtii roolistaan isänä, entä uransa tulevaisuudesta? Mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa tulevaisuudesta? Lue Mikon haastattelu 2.8. ilmestyneessä elokuun Gloriasta.

Teininä käsitykseni työelämästä perustui amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Tapitin Kate ja Allie -komediaa huoneessani ja haaveilin eläväni New Yorkissa, jossa pitäisin appelsiinimehua jääkaapissa lasikannussa ja rullaluistelisin töihin ylisuuressa ruutujakussa niin kuin Kate eli Susan Saint James teki.

Todellisuus ensimmäisessä kesätyöpaikassani Kannuksen Säästöpankissa oli hivenen toinen. En rullaluistellut vaan pyöräilin hiljaista kylänraittia töihin. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun. Eräs asuista oli ehtaa Saint Jamesia – ruskea, tuhdisti olkatopattu Malli-Marin pitkä jakku, 501-levikset ja ruskeat ballerinat. New York -asukokonaisuus ylläni siivoilin varastoja ja tein muita rutiinityötehtäviä intoa täynnä.

”Enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana.”

Muodit vaihtuivat, ura urkeni. Siivosin hotellihuoneita, vietin au pair -vuoden Sveitsissä, pääsin yliopistoon, hoidin opintojen ohessa lapsia (hälsningar till Maria och Wava), työskentelin toimistosihteerinä. Jokainen on duuni on ollut tärkeä, ja huonoistakin olen oppinut nöyryyttä ja omatoimisuutta. Kaikkein paras työ on kuitenkin tämä nykyinen Glorian päätoimittajana. Jokaiseen työpäivääni kuuluu muotia, kauneutta ja ihanaa elämää, saan työskennellä hienon tiimin kanssa ja lehdellämme on fiksut, palautetta antavat lukijat.

Ensimmäisestä työkesästäni pankissa on kulunut 30 vuotta. Edelleen pyöräilen töihin lämpimillä säillä, mutta enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana. Tämän numeron Tukholman muotijutustamme (s. 46) inspiroituneena aion kylläkin hankkia syksyksi Hopen raitamekon.

Hienoa töihinpaluuta!

Ps. Muistathan tulla katsastamaan syksyn muotitarjontaa Gloria Fashion Show'hun 1.9.

saila-mari.kohtala@sanoma.com