Frendit-sarjan Monican keittiö on yksi tunnetuimmista televisiosarjan studiolavasteista. Tuntuu, että olen itsekin viettänyt siellä monta vuotta vanhojen ystävieni Rachelin, Joeyn, Phoeben, Monican ja Chandlerin kanssa ja syönyt Monican suklaankorviketta, mockolatea.

Keittiössä oli niin kotoisaa ja elämänmakuista: Turkoosit avohyllyt, kuivakukat ja lautaset seinällä, kupit roikkumassa cornflakesien ja säilykkeiden seassa. Värien sekamelska vaalean lilasta vihreään ja keltaiseen. Kiiltäviä maalipintoja. Pyöreän ruokapöydän ympärillä erilaisia puutuoleja, joilla pehmusteet kiinnitysnaruineen. Pöydän reunaa koristamassa värivalosarja. Jääkaappi tietysti valkoinen retromalli, jääkaappimagneeteilla vuorattu.

Ihana? Kyllä!

Tyylikäs? Noh...Enemmänkin sopivasti mauton!

Iso osa televisiosarjan elämystä on lavastetuissa huoneissa. Näiden “kotien” rakentajat eli lavastajat eivät “sisusta” tai toteuta puhtaasti omaa makuaan. He rakentavat tunnelmia, jotka jäävät mieleen vuosikausiksi. Voiko unohtaa Carrie Bradshaw’n Maija Isolan Marimekolle suunnittelemia Tantsu-verhoja tai hänen ihanasti pursuavaa, sinistä vaatehuonettaan?

Itsellenikin kelpaisi Downton Abbeyn ja Grand Hotel -sarjan puuterihuiskuiset makuuhuoneet. Netissä kysellään Vain elämää -sarjan lankkuruokapöydän perään… (se on muuten Aadan).

Sarjan kuluessa huoneet alkavat tuntua melkein omilta.

Pinterestissä on valtava määrä kuvia Frendien keittiöstä. Niiden ohessa on tietenkin "näin sinäkin teet Frendien keittiön" -ohjeita. Ne on laadittu väärin, tunnelma on väärä.

Avohyllyjen purnukoiden ei kuulu olla samaa sarjaa, eikä niitä asetella kauniiseen riviin. Kaapistojen väri ei voi olla haalean vaaleansininen eikä haalean turkoosi vaan sen kuuluu olla tymäkkä turkoosi, niin vahva, että pikkuisen poskia kiristää kun ne tilaa.

Puisen pöydän pinta ei ole kuusipuuta vaan mieluummin kirsikkaa tai jotakin puulaatua, joka oli muodikas kymmenen vuotta sitten. Lattialle ruskea muovimatto. Tiedän, sillä olen viettänyt keittiössä tovin jos toisenkin.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 12/2016–1/2017.