Ajattelin kirjoittaa vanhemmuudesta ja sen haasteista, siitä kuinka ihania lapset ovat. Sitten joku hullu ajoi ihmisten päälle Nizzassa ja jotenkin kaikki omat murheet ja ajatukset tuntuivat kärpäsiltä. Ajatus siitä, että siellä peiton alla voisi maata myös oma lapsi on sietämätön. Miten jostain lapsista kasvaa aikuisia, jotka ajavat ihmisten päälle tappaakseen?

Lapsille pitäisi antaa kaksi lahjaa; juuret ja siivet. Lasten pitää saada kasvaa ja tulla siksi mitä he haluavat, ei miksi vanhemmat toivovat. Monet vanhemmat tekevät kaikkensa lastensa eteen, paitsi etteivät anna heidän olla omana itsenään. On hyvä muistaa, että samalla kun yritämme opettaa lapsille elämästä, niin lapset opettavat mitä elämä oikeasti on.

Lapsen saaminen ei tee aikuisesta vanhempaa, sen enempää kuin pianon omistaminen pianistiksi. Tehokkain tapa kasvattaa ystävällinen lapsi on olla itse ystävällinen aikuinen. Jokaisen itseensä uskovan lapsen takana on aikuinen, joka uskoi häneen ensin. Mutta lapset ovat myös kuin peilejä, he heijastavat mitä he näkevät ja kuulevat. Kannattaa miettiä millainen peili on, koska jokainen päivä on talletus lasten muistojen pankkiin.

Ja sitten on erolapsia. Lapsia, joilla voi olla kaksi rakastavaa perhettä, yhden rikkinäisen sijaan; yhdestä pahasta voi tulla kaksi hyvää. Suuren tappion ydinperheen hajoamisesta voi kääntää suureksi voitoksi; saada kaksi onnellista perhettä yhden onnettoman tilalle. Eroperhe ei ole rikkinäinen, onneton perhe on.

Jotta on lasten muistoissa huomenna, pitää olla heidän elämässä tänään. Tosin saadakseen kaksi onnellista perhettä, joutuu lapsesta myös luopumaan. Niinkuin rakkaudesta, niin ikävästä tulee osa arkea. En usko, että lapselle on kuitenkaan hyväksi, että on kaksi kotia. Ensimmäinen päivä menee kotiutumiseen ja viimeiset päivät lähdön murehtimiseen; matkalaukkuelämä ei ole lapselle oikein -onneksi kesäloma on vain kerran vuodessa.

Lapsen elämässä ei ole koskaan liian montaa rakastavaa aikuista. Uusioperheissä perhekoko kasvaa ja elämään tulee lisää ihmisiä, joita oppii rakastamaan ja joilta saa rakkautta. Heistä tulee perhettä, vaikka he eivät olekaan samaa verta, koska vanhemmuus vaatii rakkautta, ei DNA:ta.

Lapset ummistavat korvansa ohjeille, mutta avaavat silmänsä esimerkille. Ei kannata olla huolissaan siitä, että kasvattaa hyvää lasta, vaan siitä, että on itse hyvä aikuinen. Vanhemmuudesta on myös helppoa olla jotain mieltä ja vaikeinta toteuttaa.

Kysyn lapsiltani joka päivä: "Tiedättekö mitä?" ja he vastaavat: "Tiedetään, sä rakastat meitä." Ja sitten luettelen kaikki perheenjäsenet, jotka heitä rakastavat. Ja meillä myös pussataan suulle.

Rakkauden ja hellyyden lisäksi on kasvatuksessa vain kaksi sääntöä; kyllä on kyllä ja ei on EI. PISTE.

<3, Tua

- Koti on siellä missä sydän on.

#kasvatus #perhe #Zalekua

Lasten päällä olevat ihanat vaatteet ovat ystäväni Petran perheyrityksestä Zalekuasta. 

Zalekua on 53-vuotias suomalainen perheyritys. Tuotteet valmistetaan pääosin heidän omalla tehtaalla Rigassa, Latviassa.
Mallistosta löytyy tuotteita kastemekoista juhlamekkoihin ja hinnat ovat kuluttajaystävällisiä. Suunnittelu tapahtuu Suomessa ja he valitsevat kaikki kankaat itse.

Lasten täytyy antaa olla lapsia, joten heidän tuotteet ovat enemmän perinteisiä mekkoja, kuin paljeteilla kuorrutettuja minitoppeja.
Käytännöllisyys on tärkeää myös juhlamekoissa ja tuotteet on tehty niin, että ne kestävät myös seuraavalle käyttäjälle.
Zalekuan vaatteita myyvät suuret tavaratalot sekä lastenvaatteiden erikoisliikkeet.

www.zalekua.fi
Insta: Zalekua
FB: Zalekua

 

 

Kommentit (9)

Vierailija

❤️💕☀️ Aivan!
Lapset ovat myös paljon tiedostavampia kuin me aikuiset välillä arvataankaan: lukevat meitä läheisiä kuin avointa kirjaa.

Ihania vaatteita onnellisten lasten päällä!

Else

Anti-Eroromantisoja

Aivan unelmien unelma. Yksi huono perhe, se aito oikea oma perhe on huono. Rikotaan se niin saadaan tilalle 2 onnellista perhettä ja kotia.

Voi kunpa elämä olisi näin mustavalkoista. Jostakin syystä se ensimmäinen perhe ei ole kovin onnellinen! Yleensä vika on jommassa kummassa vanhemmista tai sekä että.

On yhtä todennäköistä että lapsi saa yhden rikkinäisen ja onnettoman perheen tilalle kaksi onnetonta ja rikkinäistä perhettä siinä missä voi saada "kaksi onnellista".

Yleensä ainakin toinen uusista perheistä on yhtä rikki kuin oli se alkuperäinenkin. Yleensä syystä että jompi kumpi vanhemmista aiheuttaa sen esim omien murheidensa tai persoonallisuutensa takia.

Tässä klassisessa tilanteessa lapsi menee sekaisin. Toinen saa uuden perheen ja siitä tulee hyvä. Siellä on hyvä olla ja hyvät systeemit.

Toinen vanhemmista taas jatkaa samaa rikkinäistä linjaa kuin ennenkin. Lapsi kuitenkin rakastaa ja luonnollisesti on huolissaan/huolehtii molemmista vanhemmista.

Hyvä perhe yrittää "pelastaa" lapsen pahalta perheeltä ja sanomatta "vaatii" lasta hylkäämään huonomman. Ja niin edelleen.

Lapsi hajoaa...

En koe tarpeelliseksi kirjoittaa sitä kaksi huonoa perhettä tilannetta. Joka valitettavasti on yhtä todennäköistä kuin se kaksi onnellista perhettä.

Riippuu täysin ihmisistä ja tilanteista.

Itse eroperhekapsuuden kokeneena, nyt yli 30 vuotiaana totean että vihaan eroamisen romantisointia.

Syvemmät arvet kahden perheen väliin jäämusestä kuin yhdestäkään perheriidasta tai ikävästä tilanteesta jota vanhemmilla oli ennen eroa.

Tilanteet unohtuu nopeasti.
Mutta "unohdettu" olo ei unohdu.. varmaan koskaan.

Muuten hyvä bloggaus!

Tua - Tua CASA -blogi
Liittynyt8.9.2015

Kiitos kommentista. Sitä osaa kirjoittaa lähinnä omasta kokemuksesta ja siitä, mitä oman perheen ja ystävien ympärillä on tapahtunut. Tiedostan, että on myös perheitä, joissa ero ei tuo onnea, mutta jos edes toinen vanhempi onnistuu, niin eikö se ole lapsillekin parempi? Joskus ei ole edes muuta ratkaisua; on valittava pienempi paha. Ydinperhe on äärettömän vaikea rikkoa ja sen eteen kannattaa taistella, mutta siinä taistelussa ei kannata kuolla.
Ihanaa kesää. T. Tua

Muru

Ihan nättejä ja hyvää tarkoittavia ajatuksia.

"Ja sitten on erolapsia. Lapsia, joilla voi olla kaksi rakastavaa perhettä, yhden rikkinäisen sijaan; yhdestä pahasta voi tulla kaksi hyvää. Suuren tappion ydinperheen hajoamisesta voi kääntää suureksi voitoksi; saada kaksi onnellista perhettä yhden onnettoman tilalle. Eroperhe ei ole rikkinäinen, onneton perhe on."

" Koti on siellä missä sydän on."

Mutta tämä hämmensi ja minusta karsi uskottavuutta kirjoitukselta, joka puhuu ensin kauniisti kahdesta onnellisesta perheestä:
"En usko, että lapselle on kuitenkaan hyväksi, että on kaksi kotia."

:(

Mutta toki kaikki tilanteet ja aikuiset ja lapset ja käsitykset ovat erilaisia. Rakkautta kaikille ja kiitos kirjoituksesta.

Tua - Tua CASA -blogi
Liittynyt8.9.2015

Kiitos Muru kommentista. Tämä jakaa varmasti mielipiteitä ja vaikea sanoa mikä on oikeasti se paras tie. Mielestäni se, että on kaksi perhettä, ei sulje pois sitä, että lapsella on yksi koti. Mielestäni matkalaukkuelämä ei ole hyväksi lapsille, tosin pienempi paha, kuin asua sotatantereella.  Lapsilla pitäisi olla toisessa perheessä koti ja toinen perhe missä ns. vieraillaan. Meidän kohdalla tämä on toiminut hyvin.

Ihanaa kesää! <3, Tua

Marly

Yksi onnellinen ydinperhe on aina se mikä on parasta lapselle. Ero on pieni kuolema, se kulkee mukana koko lapsen elämän. Ei ole mitenkään helppoa rakastaa uusiolapsia, he ei välttämättä ole kauniita pieniä tyttöjä..
Jokaisen lapsn toivo olisi että isä ja äiti olisivat yhdessä ja rakastavat toisiaan. Tehtää työtä sen ydinperheen hyväksi, ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella lapsen leikkiä.
Mukavaa kesän jatkoa! :)

Tua - Tua CASA -blogi
Liittynyt8.9.2015

Olen täysin samaa mieltä. Mutta vielä pahempi on elää riitaisassa onnettomassa perheessä, myös lapselle. Erosin itse 3 v. sitten ja elän lasteni kanssa yksin ja meillä on ihana perhe. Se, että eroaa, ei tarkoita, että katselisi vihreämpää ruohoa, vaan että onnellisuus ylipäätään on kaiken a ja o. Kukaan ei riko perhettä turhaan..
Ihanaa kesää myös sinulle!

yh-äippä

"Onnellinen ydinperhe".... niin jos on sellainen. Erosin lasteni isästä, kun nuorempi oli alle vuoden vanha. Se oli ainoa oikea ratkaisu. Meidän pienperhe on niin paljon onnellisempi nyt, kuin ydinperheenä. Joskus ongelmat ovat vain liian isoja ratkaistavaksi.

Itse näen yksinhuoltajuudessa paljon hyvää. Olemme hitsautuneet tiukaksi kolmikoksi, lapseni ovat oppineet kantamaan vastuuta ja olemaan itsenäisempiä kuin monet ikätoverit. Koulussa lapset ovat saaneet paljon positiivista palautetta tästä. Toisaalta olemme eläneet lähes täysin lasten ehdoilla nämä vuodet.

Eroamista ei tarvitse ihannoida, mutta ei myöskään ydinperhettä.

Seuraa 

Tua Backman on seurapiirikasvo, yrittäjä ja kolmen lapsen äiti, joka rakentaa paritaloa kolmen kilometrin päähän Helsingin keskustasta. Tämä blogi kertoo raksaprojektista ja vauhdikkaasta elämästä rakentamisen ympärillä.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat