Kun teemme elämässämme suuria päätöksiä, varmasti jokaista pelottaa - jännittää ainakin. Itse olen ollut surkea suurten päätösten tekijä. Pelko on lamauttanut joskus niin, että olen sietänyt vanhaa uskottelemalla itselleni, että niin on hyvä. Hyppääminen on tuntunut liian suurelta riskiltä.

Olen viime aikoina tehnyt suuria liikkeitä elämässäni niin yksityis- kuin työelämässä ja ymmärtänyt uskaltamisesta ja muutoksesta jotakin oleellista. Itse asiassa pelkäämme suuresti uuden ja vanhan välille jäävää tyhjää tilaa. Sen tilan läpi kulkeminen on välttämätöntä, jotta pääsee siirtymään uuden puolelle - mutta juuri se tuntuu niin hurjalta. Ennen kuin uusi ja kaunis muotoutuu, on päästettävä irti vanhasta, uskallettava heittäytyä vapaaseen pudotukseen ja luotettava, että kiinteää maata tulee vielä löytymään jalkojen alta. 

Itselleni vuoden vaihtuminen tuntuu tällä kertaa erityisen merkitykselliseltä. Harjoittelen irti päästämistä, antautumista elämän vietäväksi ja luottamista, että paljon hyvää on tulossa. Vaikka juuri tällä hetkellä en voi vielä nähdä, mitä kaikkea edessä on, tiedän sen, etten voi muuta kuin uskaltaa enemmän.

Uskaltaa enemmän - se olkoon mottoni tulevaan. Enemmän kauniita kirjoja, rohkeampia päätöksiä, suurempien unelmien tavoittelua. Enemmän uskoa ja luottoa siihen, että juuri minun varalleni on varattuna paljon ihania asioita.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Heli Thorén on 35-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Blogiarkisto

2016

Kategoriat