Simpanssitrekkauksella ei heti arvaisia olevan liutaa vaaroja - joista toiset saattavat ilmaantua tiellemme vaikkapa viikunan muodossa. Onnekseni olin liikenteessä Lontoon Mujilta ostamassani hatussa, jonka hankin naureskellen safaria ajatellen. Se kuitenkin pelasti minut juuri silloin, kun simpanssit söivät illalliseksi viikunoita ylhäällä puissa istuessaan. Heidän taktiikkansa on nimittäin se, että he imevät hedelmästä sisuksen sekä mehun ja heittävät loput sitten huoletta minne sattuu. Ja jos pahaa aavistamaton nainen safarihatussa sattuu illallispuuhien alle, on liereistä yllättävän paljon hyötyä.

Viikunat eivät jääneet ainoaksi jännitysmomentiksi, eivätkä suinkaan suurimmaksi sellaiseksi viidakossa simpansseja etsiessä. Päädyimme nimittäin useampaan otteeseen elefanttien reitille. Kun oma vaistomainen reaktioni oli juosta kameran kanssa lähemmäksi, ymmärsin vahvasti, miksi on elintärkeää liikkua viidakossa osaavan oppaan (ja kiväärin) kanssa. Elefantit ovat kuulemma pahimmillaan hyvinkin vihamielisiä ja meidänkin kohdalla juoksuaskelille oli tarvetta, kun ne tulivat useampaan otteeseen aivan liian lähelle. Loppujen lopuksi päädyimme piileskelemään elefanteilta yhdessä simpanssien kanssa - kun parin tunnin etsintöjen jälkeen pääsimme viikunan nakertajien jäljille. Olikin aika huikea tunne odotella siellä keskellä viidakkoa elefanttivaaran hälvenemistä ja olla yhdessä vähän peloissaan. 

Safarihatusta on vain tuo tuollainen vähän hassu turistikuva, mutta ehkä se kuitenkin antaa tilanteesta jotakin osviittaa; näyttää ainakin kuvan onnellisen hikisestä vaeltajasta kahden matkakumppanin kera.

Kommentit (0)

Seuraa 

Heli Thorén on 35-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Blogiarkisto

2016

Kategoriat