Tee - miksei kunnon maitokahvikin - pitää mielestäni nauttia juuri oikeanlaisesta kupista. Ja selvää on, etteivät ainoastaan muoto, tuntu käteen ja sävy ole ainoita ratkaisevan tärkeitä tekijöitä hyvän kupin valinnassa. Siinä painavat myös tunneasiat. 

 

Sukuni asustaa saaristossa, Kemiönsaarella. Siellä olen niin kauan kuin muistan nauttinut ensin mehuni, myöhemmin teekupilliseni keramiikkataiteilija Inge-Mayn kupeista. Siksi nyt muuttaessa uuteen kotiini ilman kupin kuppia kannoin keittiön hyllylle keon valkoisia Inge-Mayn kuppeja. Ja paitsi, että alussa luettelemani kohdat täsmäsivät niissä, kupeista hörppiessä tunnen oloni  mukavalla tavalla turvalliseksi - vähän niin kuin silloin, kun juoksin saaristolaistilan pihalla paljain jaloin voikukan hahtuvia hiuksissa, eikä minulla ollut vielä aavistustakaan avioeroista tai keittokirjan deadlineista.

Tänään heti julkkaritohinan jälkeen (kuvaraporttia tulossa myöhemmin) jälkeen lähdimme saaristoon rauhoittumaan ja samalla tein uuden teekuppitilauksen. Valmista, kiiltävää laventelinsävyä ei vielä ole, mutta keramiikkataiteilija ryhtyi luomispuuhiin. 

Jos innostuit kupeista tai haluat tarttua itse saveen keramiikkakurssilla, Inge-Mayn löydät Bjärkas Gårdista, Västanfjärdistä (bjarkasgolf.com)

Kommentit (0)

Seuraa 

Heli Thorén on 35-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Blogiarkisto

2016

Kategoriat