Lokakuun pääkirjoitus

Lasten jälkeen kaikki muuttui. En puhu nyt mistään yövalvomisista tai raskauskiloista, jotka vain päättivät jäädä. Puhun siitä, miten tyylini otti ja katosi.

Tietysti kehoni muuttui, se oli varmasti se isoin asia. Kengännumero hyppäsi 37:stä 38:aan (hyvästi upea kenkäkokoelmani!), lantio leveni ja laskeutui, vyötärö hiipui hiljalleen ja korkokengillä alkoi olla tuskaista kävellä. Samalla pukeutumisen ilo katosi. En varsinaisesti hävennyt itseäni, mutta en myöskään vielä tunnistanut tätä uutta henkilöä. Aikuinen nainenko se siinä?

En missään tapauksessa janonnut takaisin nuoruutta, viihdyn erinomaisesti tässä iässä. Vastustan myös kiihkeästi ihmisten jaottelua nuoriin ja hehkeisiin, joille sopii mikä tahansa, ja tanttoihin, joille sopii vain halatti (sitä paitsi minulla on teille uutisia: halattikin voi olla upea muotiluomus ajatelkaa nyt vaikkapa Yohji Yamamotoa). Halusin sen sijaan löytää kykyni leikitellä tyyleillä ja inspiroitua muodin eri suuntauksista halusin löytää uudelleen myös uteliaisuuteni.

Tänä vuonna jotain on onneksi loksahtanut paikalleen. Olen alkanut uudelleen löytää tyyli-ilon hyväksynnän kautta. Minä olen mitä olen ja minä rakastan muotia! Rakastan muodin historiaa, rakastan suunnittelijoiden elegantteja ja välillä yltiöpäisiä näkemyksiä ja rakastan sitä, miten ihmiset kertovat tarinoita elämästään muodin kautta.

Olen päättänyt vain nauttia ja heittäytyä rohkeasti muodin pyörteisiin. Välillä satsaan huippulaatuun, sillä erinomaisesti tehty laatuvaate istuu päällä paremmin, niin se vain on. Sama pätee kenkiin, sillä jopa minä kykenen kävelemään korkokengillä, joiden lesti on luksuslaatua. Toisaalta joinakin päivinä haluan ehdottomasti pukeutua turvavaatteisiini eli mustaan halattiin ja mustiin maastokenkiin, ja sekin on okei. Joskus on taas yllättäen värikäs olo, joku ilta tulee himo tsekata luksusnettikauppojen valikoimia, tiettyinä päivinä alakerran kivijalkamuotiliike ja sen asiantuntevat myyjät vetävät puoleensa magneetin lailla. Välillä tekee mieli vilkaista lähikirpputorin valikoimia. Kaikki käy!

Muoti on iloinen asia, joten eipä takerruta lillukanvarsiin, ikään, pituuteen, painoon tai statukseen. Vapaudutaan ja kokeillaan paljon enemmän. Kannustetaan toisiammekin tähän, muutetaan yhdessä katukuvaa näyttävämmäksi, vaihtelevammaksi ja iloisemmaksi. Kerranhan täällä vain eletään.

P.S. Jos sinulla on toiveita tai ideoita, millaista Gloriaa haluat tulevaisuudessa lukea, laitathan postia osoitteeseen saila-mari.kohtala@sanoma.com.