Tampereen ravintolakulttuuri on aina ollut vireää, ja ravintoloitsijavetoiset pikkupaikat ovat tarjonneet hyvän vastuksen ketjupaikoille. Silti Ravinteli Berthan avaaminen oli vuoden 2010 ravintolatapaus. Odotukset olivat korkealla, sillä perustajat Pasi Mamia, Pekka Salmela ja Mika Roito ovat tuttuja Näsinneulan ja Masuunin kaltaisista kaupungin ykköspaikoista. Kolmikko hyödynsi markkinoinnissa sosiaalista mediaa: ravintolan remontin edistymisestä kerrottiin ahkerasti omassa blogissa ja facebookissa. Ja oman mausteensa toi ravintolan sijainti historiallisessa rautatieläisten talossa.

Asiakaspaikkoja on salissa niukasti, joten pöytävaraus on tarpeen.

Paremman luokan bistro
Berthalaiset kutsuvat ruokatyyliään glokaaliksi eli kansainvälisiä ja kotimaisia raaka-aineita yhdisteleväksi. Sekä ruoka- että viinilista vaihtuvat jopa viikoittain. Huoneenkokoinen ruokasali, seiniä kiertävät sohvat ja karismaattinen isännöinti tuovat mieleen ranskalaiset korttelikapakat. Mutta ruokatyyliltään ja sisustukseltaan Bertha on perinteistä bistrotyyliä hienostuneempi.                                                                    
Testi-illallinen alkaa lupaavasti. Suositusviinipaketin hintaan sisältyvä aperitiivi ei ole mitä tahansa kuplajuomaa, vaan oivallista Larmandier-Bernier -samppanjaa. Sitä myydään myös laseittain hämmästyttävään  8,30 euron hintaan.

Porsaan potkaa ja piparjuurella maustettua haudutusliemikastiketta.

Mureaa potkaa ja brasilialaista viiniä
Entä ruoka? Talon tyyli on tuttu yhtä lailla fine dining -ravintoloista kuin laatubistroista: ruokalista paljastaa ainoastaan annosten pääraaka-aineet. Alkuruoassani on silakkaa, kananmunaa ja jokirapua. Marinoidun silakan seurana on tortilla-tyyppistä munakasta ja jokirapusalaattia. Lautaselta löytyy myös marinoituja kasviksia, kuivattua ja jauhettua luomupaprikaa sekä soijalla marinoituja perunasuurimoita. Annoksessa on paljon hyviä makuja, mutta pehmeään suutuntumaan olisi kaivannut toisistaan rohkeammin erottuvia vastakohtia.
Vaikka alkuruoka ei täysin vakuuttanut, pääruoka on rouheassa herkullisuudessaan mainio. Sen pääosassa on Hereford-nauta. Luuton potka on saanut hautua sulavan pehmeäksi melkein pari vuorokautta. Napakka papuhöystö, juureskuutiot ja luonteikas palsternakkapyree säestävät runsasta makua. Eniten annoksessa ilahduttaa rapeapintaiseksi paistettu naudankieli. Viinisuositus on brasilialainen Miolo, Tannat-rypäleistä tehty punaviini, joka todistaa, että keskitäyteläiset viinit sopivat mainiosti tuhdinkin liharuoan kumppaniksi.

Tampere tarjoaa hyvää
Aterian päättää mainio läpileikkaus appelsiinista, sitruunasta ja kermasta. Lautasella on sitruksilla maustettua créme brûléetä, kuivakakkua ja sorbettia.
Kolmen ruokalajin ateriasta pulittaa mielellään 39 euroa. Ruoille taitavasti sovitettu viinipaketti samppanjalasillisineen liki tuplaa hinnan, mutta ilman viinejä elämys ei olisi näin nappi.

Piipahdus Berthassa on hyvä muistutus siitä, että ravintolaelämysten perässä ei aina tarvitse lähteä pääkaupunkiseudulle. Ehkäpä tämän tyyppisillä ruokapaikoilla on osuutensa siihen, että Taloustutkimuksen kyselyssä Tampere äänestettiin äskettäin Suomen suosituimmaksi asuinpaikaksi.

PLUSSAT JA MIINUKSET:

+ Raaka-ainetarjonnan mukaan elävät ruoka-ja viinilistat.
+ Huomaavainen isännöinti ja viiniosaaminen.
- Henkilökunta on kiireistä, kun ravintola on täynnä.
- Pöytien ahdas sijoittelu.

 

Ps.

Berthalaiset kirmaavat kesälaitumilla 15.6.-16.7. 2012 välisen ajan.