Thaimaan Koh Samuilla sijaitsevan Kamalayan luksusresortin omistaja John Stewart eli vuosia viidakossa askeettisesti sadhuna, hindujen pyhänä miehenä.

Kamalayan luksusresortin ja holistisen hoitolan omistaja John Stewart on hoikka, jäntevä, harmaatukkainen mies, joka voisi hyvin olla eläkkeelle jäänyt, menestynyt pankkiiri. Mutta ei, hän on entinen sadhu, hindujen pyhä mies, joka eli vuosikausia viidakossa hyvin askeettisissa oloissa. Kerrankin, ehkä Kamalayn rauhoittavasta vaikutuksesta johtuen, en ala höpöttää, vaan pyydän Johnia kertomaan tarinansa. Ja John kertoo, sanojensa mukaan tarkemmin kuin koskaan ennen kenellekään vieraalle. Ja se tarina on hyvin ihmeellinen.

Mystinen kohtaaminen

Kanadassa syntynyt John opiskeli 16-vuotiaana Kaliforniassa. Vietnamin sotaan lähtevien kavereiden kanssa vietettiin läksiäisiä. Juhliin tuli intialainen mies, joka sanoi, että oli etsinyt Johnia. He keskustelivat aamuun asti. Mies lähti, mutta sanoi, että Johnia odotetaan Intiassa. Nuori John kuitenkin unohti keskustelun.

Myöhemmin John keskeytti myöhemmin opintonsa ja lähti hippiajalle tyypillisesti matkustelemaan, ensin Eurooppaan. 22-vuotiaana hän matkusti Intiaan New Delhiin. Siellä John muisti jälleen mystisen muukalaisen ja temppelin, josta tämä oli kertonut. John etsiytyi temppeliin, jossa häntä kehotettiin menemään guru Babbitsin luo. John sai matkavarustuksen ja lähti yöbussilla pohjoiseen, sitten liftaten eteenpäin kohti Nepalia, kunnes tie loppui. Kuuden tunnin kävelyn jälkeen John saapui keskellä viidakkoa olevien portaiden eteen. Hän nousi 108 porrasta. Niiden päässä odotti guru, joka läimäytti Johnia päähän ja sanoi: ”Käskin sinun tulla. Mikä vei niin kauan?”

Johnin saavuttua hän sai hyvän aterian ja lämpimän vastaanoton. Mutta seuraavana päivänä hänen päänsä ajeltiin paljaaksi ja hänet laitettiin luolaan. Vuodeksi. John eli sadhun elämää neljä vuotta.

Alan ymmärtää, miksi tarinaa ei ole ollut helppo kertoa vieraille. Osa sadhuista elää niin ankarasti, ettei käytä edes vaatteita. John kuului heihin.

”Yhden illan elin vieraana, sen jälkeen palvelin muita. Onni tulee palvelemisen kautta”, toteaa John.

Rahaa ei pidä pelätä

Kaikkiaan John vietti viidakossa 16 vuotta. Guru Babbitsi ei koskaan lähtenyt viidakosta, mutta hän käski Johnia kuuntelemaan BBC:n radiolähetyksia, jotta tämä ei menettäisi kokonaan kosketusta länsimaiseen kultuuriin. Joka aamu kello kolme oli laulu- ja rukoushetki.

Vähitellen John sai lisää vastuuta ja alkoi vastata gurun seuraajien rahoittamasta koulujen ja sairaaloiden rakennuttamisesta Himalajalle. ”Älä pelkää rahaa”, sanoi guru Johnille. ”Jonain päivänä rakennat itsekin jotain.”

Gurun luona viidakossa kävi vieraita. Yksi heistä oli Princetownista ja Kalifornian yliopistosta valmistunut antropologi, kiinalaisen lääketieteen tohtori, Meksikossa syntynyt Karina, nykyinen rouva Stewart. Sadhun ja tohtorin romanssi ei ollut mahdollinen, mutta he aloittivat 11 vuotta kestäneen kirjeenvaihdon.

Lopulta, 16 vuoden jälkeen, John jätti ashramin ja pari aloitti yhteisen elämän. Heillä oli yhteinen tavoite: muuttaa vanha tieto parantamisesta sellaiseksi, että se sopii nykyaikaan.

He alkoivat rakentaa omaa keskustaan Katmanduun. John hankki rahaa esimerkiksi auttamalla Body Shopin omistajaa Anita Roddickia tämän etsiessä uusia yhteistyökumppaneita raaka-aineiden hankintaan ja välitämällä taidetta. Stewartit perustivat myös orpokodin, jonka asukkaista 14 opiskelee nyt yliopistossa ja moni on saanut työtä Kamalayasta. Katmandusta tuli kuitenkin lähtö, kun kuningashuoneen jäsenet ammuttiin 2001 ja olot muuttuivat verilöylyn jälkeen levottomiksi.

Epäonni seuraa

Vuodet viidakossa likaisen veden ja erilaisten tautien kanssa olivat vieneet Johnin terveyden. Hän sairastui hepatiittiin ja vietti pitkiä aikoja sairaalassa. Intialaisessa ayervedasairaalassa hänelle suositeltiin yrttejä, joita kasvoi Thaimaan Koh Samuilla.

John ja Karina matkustivat Koh Samuille, josta he ostivat pienen maatilkun. John jäi saarella vuodeksi, lääkitsi itseään yrteillä ja parani. Eräänä päivänä hän käveli vuoren yli ja näki meren ja nykyisen Kamalayan alueen. Tutkiessaan sitä hän löysi myös munkkien luolan, Arjan Caven, joka on keskellä nykyisen Kamalyan aluetta. Siellä ovat asuneet kuuluisat buddhalaiset munkit, jotka käyvät siellä edelleen. Luolaan saavat nykyisin mennä hiljentymään myös Kamalayan vieraat.

Alueen nähtyään hän soitti vaimolleen ja pyysi tätä matkustamaan heti luokseen. Hän oli löytänyt täydellisen paikan uudelle keskukselle.

”Meillä oli ajatus hippityylisestä retriitistä, ei viiden tähden paikasta.”

Ystävä, arkkitehti, huomautti, että kaikki pitää rakentaa kerralla valmiiksi, muuten olisi koko ajan levotonta.

John ja Katarina halusivat luoda paikan, jossa jokainen vieras kohdataan yksilönä. Turistiryhmiä ei siis haluttu. Kunnianhimoisen tavoitteen johdosta neljän miljoonan dollarin budjetti kasvoi 22 miljoonaan. John kertoo pyytäneensä lainaa ja saaneensa kieltävän vastauksen yli kolmestakymmenestä pankista kunnes yksi pankki lopulta suostui.

Julkkisten suosikiksi

”Olimme tusinan kertaa vararikossa. Tämä paikka on rakennettu uskolle”, sanoo John nyt.

”Monet toivoivat meidän epäonnistuvan. Kun paikka lopulta avattiin, olin niin stressaantunut, että sain aivohalvauksen, josta onneksi toivuin”.

Asiakkaitakaan ei juuri ollut ensimmäisenä vuonna. Huomattiin, että nettisivut olivat surkeat eikä monikaan tiennyt Kamalayan olemassaolosta.

”Ensimmäiset pari, kolme vuotta olivat hankalia. Matkustin myymässä taidetta, jotta saisimme rahaa." Pikku hiljaa paikka alkoi kuitenkin saavuttaa mainetta ja nyt sen säännöllisiin vieraisiin kuuluvat muun muassa elokuvaohjaaja Oliver Stone ja laulaja Annie Lennox.

"Tästä ei ollut tarkoitus tehdä näin hienoa paikkaa, mutta jos haluaa auttaa ihmisiä yksilöllisesti, emme voineet toimia muuten. Maailmassa on paljon masennusta ja yksinäisyyttä. Ihmiset voivat kohdata täällä kipeitä asioita turvallisesti", John pohtii.

Ihan ristiriidatonta luksusresortin pyörittäminen ei entiselle pyhälle miehelle ole. Koska Kamalaya on monelle ihmisille liian kallis paikka etsiä hyvinvointia ja mielenrauhaa, John on alkanut miettiä, olisiko mahdollista perustaa myös edullisempi keskus, johon voisi ottaa ryhmiä.

Kamalayassa ei tunnusteta mitään uskontoa vaan kunnioitetaan ihmisyyttä.

”Olen ollut munkki, mutta täällä uskonnot jätetään ovensuuhun. Uskonnot eivät toimi niin kuin niiden halutaan toimivan. Uskonnon voi jättää, mutta ei elämän tarkoituksen miettimistä”.

Edelleen John herää joka aamu rukoilemaan ja mietiskelemään kuten sadhuna. Mutta ei enää kolmelta vaan viideltä.

Lue lisää Kamalayan luksusresortista ja sen hoidoista Glorian marraskuun 2015 numerosta.