Onnistunut muotiostos voi olla ihan oikea, voittoa tuottava sijoitus. Designluomuksiin sijoittaminen vaatii tosin muutakin kuin tyylitajua.

 

Useimmille meistä muoti-investointi on koodisana: kiertoilmaisu hinnakkaille ostoksille, joiden hankkimista tekee mieli perustella itselle ja muille. Muotiin voi kuitenkin sijoittaa myös aivan oikeasti. Jos esimerkiksi sattui ostamaan pari vuotta sitten Hermès’n alligaattorinnahkaisen Birkin-laukkuklassikon, säilyttämään sitä kuin kruununjalokiveä ja sitten myymään sen viimekesäisessä Christie´sin muotihuutokaupassa, jäi kaupoissa voitolle kymmeniä tuhansia euroja. Chanelin näytöslaukuilla on puolestaan netottu muutamia tuhatlappusia. Voittomarginaali vaihtelee, mutta nykyään muotikaupoilla voi vaurastua. Luksusmuodin ja varsinkin laukkujen fanitus on edennyt siihen pisteeseen, että niistä on tullut keräily- ja sijoituskohteita.

”Pääsääntöisesti uusien laukkujen arvo putoaa noin puoleen ostamisen jälkeen. Klassikoista voi saada jälleenmyyntimarkkinoilla enemmän kuin niistä on itse maksanut”, arvioi Bukowskis-huutokauppatalonin muotiasiantuntija Avin Jarjis.

Laukkukeinottelua

Avin Jarjiksen oma aarre on muovipintainen Kelly-laukku, Hermèsin valmistama näyttelykappale, joka ei tullut koskaan normaalimyyntiin. Juuri sellaisia sijoituslaukut ovat, tunnetun muotitalon valmistamia ja tavalla tai toisella vaikeasti saatavissa.

”Hermèsin tunnetuimpiin laukkuihin on vuosien mittaiset jonot. Jos sellaisen ostaa huutokaupasta, skippaa sen jonon”, Jarjis selvittää.

Limited edition -tuotteet puolestaan voidaan myydä loppuun ennen kuin jokainen sellaista himoava saa omansa. Siksi iskemättömästä second hand -versiosta voi pyytää alkuperäistä korkeampaa hintaa.

Muotitalot nostavat itsekin tuotteidensa arvoa. Esimerkiksi Chanel ja Gucci hilaavat säännönmukaisesti klassikkotuotteidensa hintaa ylös varsinkin Euroopassa. Niinpä vajaa vuosikymmen sitten hankittu olkalaukkujen isoäiti, Chanelin 2.55, voi olla tänä päivänä enemmän kuin ostohintansa arvoinen.

Luksusmuodilla keinottelu ei ole aivan peruspukeutujan harrastus. Second hand -markkinoilla arvoaan nostavat tuotteet, jotka uutena maksavat huomattavia summia. Perus-Chanelin saa muutamalla tuhannella ja Hermèsin laukun kutakuinkin kaksinkertaisella hinnalla. Harvinaislaatuisista materiaaleista saa pulittaa jo kymppitonneja.

Jarjis vinkkaakin – jo työnsä puolesta – seuraamaan second hand -markkinoita. Sieltä voi bongata edullisesti merkkituotteen, jonka hinta nousee seuraavina vuosina.

”Suomessa voi hyvinkin tehdä löytöjä alle sadan euron. Jos käy hyvä mäihä, ne voi myydä eteenpäin kalliimmalla.”

Aivan sattumalta huippulöytöjä ei kuitenkaan tehdä. Omaa muotitietämystään voi kasvattaa nuuskimalla muotimuseoita ja perehtymään siihen, millaisia hintoja itseä kiinnostavista tuotteista on aiemmin maksettu.

”Ennen kaikkea kannattaa ostaa sellaista, mikä on omasta mielestä kaunista ja mitä itse haluaa käyttää. Aina voi käydä niin, että hinnat putoavat”, Jarjis muistuttaa.

Käsilaukun varassa

Muotimarkkinoilla isoimmat rahat liikkuvat käsilaukuissa, sillä niissä ei myyjän eikä ostajan koolla ole väliä. Vaatteita ja kenkiä jälleenmyyntimarkkinat kohtelevat huonommin. Niiden arvo putoaa heti sesongin vaihduttua.

”Käyttämättömän vaatteen voi myydä noin kolmanneksella, korkeintaan puolella sen alkuperäisestä hinnasta”, arvioi second hand -muotiin erikoistuneen Amado-liikkeen omistaja Rita Sergejeff.

Yksittäisetkin käyttökerrat vähentävät vaatteiden ja kenkien arvoa entisestään. Vaatteet saavat sentään uuden elämän, kun ne ikääntyvät vintageksi. Ja jos asu on suunniteltu muotihistoriallisesti merkittävällä hetkellä, se voi muuttua sijoitukseksi. Esimerkiksi Christian Diorin muotitalolleen valmistamat kävelypuvut ja Coco Chanelin Rue Cambonin ateljeessaan ideoimat pikkumustat ja jakut ovat sellaisia aarteita, joista muotikeräilijät ovat valmiita maksamaan sievoisia summia. Lady Gaga osti itselleen kolme paria edesmenneen Alexander McQueenin viimeisen muotinäytöksen kenkiä kahdensadan tuhannen euron hintaan.

”Yksittäiset vaatekappaleet voivat muuttua kiinnostaviksi, jos ne ovat mukana jossakin elokuvassa tai muotinäytöksen avaava tai lopettava asu. Ja uniikkikappaleet ovat tietenkin potentiaalisesti arvokkaita”, Jarjis selvittää.

Tällä hetkellä jälleenmyyntimarkkinoilla seurataan kiinnostuksella Balmain for H&M -malliston kohtaloa. Aiempien yhteistyömallistojen tuotteet ovat lopulta päätyneet myyntiin kirppishinnoin, mutta tämän malliston kohdalla voisi käydä toisin. Hype malliston ympärillä oli niin huima, että se voisi kantaa aiempaa pidemmälle.

”Brändäämisellä on paljon merkitystä jälleenmyyntimarkkinoilla. Merkkien oma markkinointi on tärkeää”, Jarjis sanoo.

Ehkä juuri tästä syystä suomalaista suunnittelua ei voi, ainakaan nykyisellään, pitää sijoituksena. Vaikka muotoilu on kohdillaan, vaihtavat vanhat asut omistajaa kympeillä. Edes grand old dame Vuokko Nurmesniemen työt eivät ole kokeneet arvonnousua.

Sijoita fiksusti, shoppaa voitoilla

Naisille suunnatun Nainen ja rikastumisen taito -sijoittamisoppaan toinen kirjoittaja ja Talouselämä-lehden toimituspäällikkö Emilia Kullas ei innostu muotisijoituksista.

”Paraskin laukku tai vintagetuote on erittäin epävarma sijoitus. Esineille voi aina sattua vahinkoja eivätkä ne ole kauhean likvidejä eli muutettavissa helposti rahaksi. Hyvissäkin olosuhteissa laukulla tienaaminen on vaikeampaa ja hitaampaa kuin osakkeiden ja rahasto-osuuksien.

Arvopapereilla käydään kauppaa jokaisena arkipäivänä ympäri maailman, mutta muoti liikkuu vain ostajan ja myyjän kohdatessa. Huutokaupoissa ja verkon jälleenmyyntisivustoilla tämä voi tapahtua tai jäädä tapahtumatta.

Kullas hahmottelee esimerkkiä Ruotsin kuninkaallisista sisaruksista. Prinsessat Victoria ja Madeleine vilkuttavat tyylipalstoilla arvokoruissaan ja design-mekoissaan merkkilaukut käsipuolessaan mutta heidän todellinen varallisuutensa on osakkeissa, rahastoissa ja kiinteistöissä. Taloustoimittajan mielestä jokaisen muotifanin kannattaisi tehdä samoin: sijoittaa fiksusti ja huvitella voitoilla. Niin miehetkin tekevät.

”En missään nimessä vastusta kuluttamista ja ostamista. Kuluttaminen on ihanaa. Chanelin klassikkolaukkumalli voi olla tyylisijoituksena varsin hyvä, tyylikäs vuosikymmenestä toiseen. Mutta sen ei kannata missään nimessä olla ainoa sijoitus, Kullas painottaa.

Käyttötyylin klassikot

Fiksuin tapa “sijoittaa” muotiin on siis yhäkin tehdä hyviä ostoksia. Miten arkipäivän muoti-investointeja oikein tehdään? Jokaista kallista ostosta ei kannata tituleerata investoinniksi. Sijoitus omaan tyyliin on sellainen hankinta, jonka muotoilu ja materiaalit kestävät aikaa.

Tällaisen sijoituksen lisäarvo mitataan käyttöiässä ja tietenkin vaikutuksessa, jonka se antaa muulle asukokonaisuudelle. Hyvä ostos ylevöittää muuten arkipäiväisen asun ja sitä tekee mieli käyttää vuodesta toiseen.

”Jos ostaa laadukasta, säästää. Klassikolla pärjää ikuisesti, eikä tarvitse koskaan ostaa uutta, ainakaan uutta samanlaista”, pohtii Rita Sergejeff.

Muodin huippuhankintojenikiostosten lista pysyy vankkumattomana vuodesta toiseen. Siellä paikkansa ovat vakiinnuttaneet laadukkaasta villakankaasta ommeltu talvitakki (Max Mara), hyvin istuva pikkumusta, ylellinen olkalaukku (Céline, Chanel tai Chloé), kaunis silkkihuivi (Hermès), maanvärinen kasmirneule, sirot korkokengät (Louboutin), jakku (Stella McCartney) ja biker-nahkatakki (Acne).

”Merkkituotteet ovat itsessään epäkiinnostavia, mutta merkki ja laatu yleensä korreloivat. Vaate ei muutu merkkituotteeksi, jollei sen valmistajan laatu pysy korkeana”, Rita Sergejeff arvioi.

Klassikkosijoitusten kohdalla on turha miettiä jälleenmyyntiarvoa, sillä ideana ei ole panna niitä kiertoon. Sen sijaan niiden säilytykseen kannattaa kiinnittää huomiota. Klassikko ei viihdy varastossa.

”Vaatekoi on hirveä eläin. Se tykkää kaikkein arvokkaimmista materiaaleista, tiiviistä villakankaasta ja kasmirista. Siksi vaatteita kannattaa aina välillä ravistella ja siirrellä, ja laittaa komeroon liima-ansa”, Segerjeff vinkkaa.

Ja ne Louboutinit, niillä kannattaa kävellä. Pitkä aika kenkälaatikossa kuivattaa nahan.

Vanha sääntö pätee, eli köyhän ei edelleenkään kannata ostaa halpaa. Sitä voi kuitenkin täydentää seuraavasti: kenenkään ei kannata ostaa niin kallista, ettei jäisi vielä euroja kuukausittaisen rahastosijoituksen tekemiseen.