Glorian Kodin uusi rakentajabloggaaja

Töissään solmioyrittäjänä seurapiirikasvo Tua Backman taittelee silkkilinoja. Iltaisin hän rakentaa taloa ja kuskaa purkujätettä Sortti-asemalle. "Kun itse sotkee kätensä, säästää monta euroa", sanoo rakennusblogin Glorian Kotiin perustanut Tua.

Hei, Tua, ja tervetuloa! Aloitit juuri Glorian Kodin bloggaajana, kun perustit Tua Casa -rakennusblogin. Rakennat taloa kolmen kilometrin päähän Helsingin ydinkeskustasta. Miten se on mahdollista?

Tosi mahtavaa päästä teille mukaan bloggaamaan. Kirjoittaminen on minulle ihan uusi muoto ilmaista itseäni. Olen tosiaan ruvennut rakentamaan ja syyskuun alussa pistin pystyyn myös rakennusblogin. Tontilla, johon rakennamme, olen asunut nuoruuteni. Nyt kun vanha kotitalomme purettiin, niin saamme kaikki (veljeni, äitini ja minä) tontille uudet talot. Palaamme näin veljeni kanssa takaisin kotiin. Tai ainakin kotitontille.

Lukijat ovat jo ehtineet ihmetellä, että rakentaako se Tua Backman tosiaan omin käsin sitä taloa. Miten paljon olet mukana kädet savessa?

Kun itse sotkee kätensä, säästää monta euroa. Autan lähinnä jätteiden lajittelussa ja kaatopaikalle viennissä. Muuten rakentaminen on parasta jättää alan ammattilaisille. Välillä olemme olleet raksalla hommissa koko perhe vielä iltapimeällä. Olemme vieneet peräkärryllä äitini kanssa rakennusjätettä Sortti-asemalle. Siellä käynti muuten pistää miettimään kuluttamista ylipäätään. Tulee vastaan tavaroita, jotka ovat toisen jätteitä, mutta toiselle ne olisivat vielä hyödyllisiä.

Tuan talo on nyt perustusvaiheessa. Milloin se on valmis – ja millainen se sitten on valmiina?

Talon pitäsi olla valmis keväällä 2016. Siitä tulee ihana, valkoinen, moderni kivitalo. Meillä oli suuria vaikeuksia saada talon piirustuksia läpi kaupungilla, joten kompromisseja jouduttiin tekemään. Tilaa on runsaasti, 250 neliötä. Olen aina asunut isossa talossa, ja nyt kolmilapsisena perheenä tarvitsemmekin runsaasti tilaa. Talo on kolmikerroksinen: ylös tulee lastenhuoneet, keskikerroksessa on vain keittiö ja olohuone yhtenä isona tilana, ja alimpaan kerrokseen tulee saunaosasto ja minun makuuhuoneeni, johon tulee takka.

Ja rakennusvaiheen jälkeen alkaa uuden talon sisustus. Millainen on sisustustyylisi?

Monet vanhat huonekaluni tulevat siirtymään uuteen kotiin. Monessa kalusteessani on taustalla jokin tarina. Italiasta olen tuonut divaanin, peilejä ja käsinkaiverrettuja lamppuja. Ne ovat kauniita muistoja, ei vain sisustusta. Rakastan tyynyjä, mutta mattoja ei kodistani löydy. Värimaailma tulee pysymään valkoisessa ja beigessä, ja uuden kodin tyyli tulee olemaan modernimpi kuin vanhan. Artekia ei tule kodistani löytymään, ja koivu kalusteen värinä on minulle kauhistus. Maalaan itse tauluja ja rakastan valtavia, näyttäviä kehyksiä.

Tua Casa ei ole pelkästään rakennusblogi. Bloggaat myös muodista, yrittäjyydestä ja kaikesta, mitä elämässäsi tapahtuu. Mistä asiosita saamme lukea blogistasi syys-lokakuun aikana?

Syys- ja lokakuussa kierrän ympäri Eurooppaa myymässä solmioyritykseni Bretellen taskuliinamallistoa. Koska minulle valitettavasti aina sattuu ja tapahtuu, hyvässä ja pahassa, niin eiköhän näistä reissuista tartu tarinaa matkaan. Kirjoitan myös asioista, jotka mielestäni tarvitsevat äänen. Osassa aiheista kaivan varmaan itselleni kuoppaa, mutta sen riskin aion ottaa. On tärkeää olla itselleen uskollinen ja kirjoittaa niistä asioista, mihin itse oikeasti uskoo.

Minulla on ympärillä ihania ihmisiä, joilla on aivan mielettömiä koteja, ja yritän päästä kameran kanssa heille kylään ja esitellä näitä sisustuksia blogissani.

Silloin, kun lapset, eivät ole kotona, on minusta kivaa olla aktiivinen kodin ja työn ulkopuolella. Käyn avajaisissa ja juhlissa. Tosin sekin on työtä, että käyn erilaisissa juhlissa pitämässä taskuliinan taittokoulutusta.

Ja joskus kerron vain siitä, miltä tuntuu ja miksi tuntuu... elämän iloista ja suruista. Toivottavasti rakennuspuoli on lähinnä iloa!

Tuan uusimman postauksen löydät täältä.

Haluamme Gloriassa nostaa esiin monenlaisia ihmisiä: eri-ikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Muotijutuissamme meillä on kuitenkin pieni ongelma. Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita. Tulevien mallistojen näytekappaleita saa ainoastaan 34- ja 36-kokoisina. Toki voisimme kuvata jo kaupoista löytyviä vaatteita, mutta useimmiten muotikuvausten ideana on nimenomaan esitellä tulevia mallistoja.

Emme yksinkertaisesti löydä muodokkaammille malleille kuvausvaatteita.

Monimuotoisuuden vaatimus on kasvanut viime vuosien varrella myös muotimaailmassa, ja myös muodin kuluttajat haluavat vaihtelua. Se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi muotilehdissä mentäisiin toiseen ääripäähän vaan sitä, että perinteisen muotikuvaston eli hyvin hoikkien, hyvin nuorten ja hyvin valkoisten rinnalla on sopivasti myös muita sävyjä.

Vaikka nykyään on yhä enemmän myös ns. normaalin kokoisia malleja – esimerkiksi Italian Voguen kannessa nähty Marquita Pring, Ranskan Marie Clairen kansikuvamalli Robyn Lawley tai jenkki -Cosmopolitan kannessa nähty Ashley Graham – mallimarkkinat ovat silti edelleen hyvin hoikkien naisten hallussa. Vaikka normaalimittainen malli löytyisikin, vaatemerkkien edustajat saattavat ajatella, ettei muotikuvista tule yhtä kauniita tai myyviä kuin niistä tulisi, jos malli olisi perinteistä mallikokoa.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista.

Pienet näytekappaleet saattavat myös luoda alitajuisia mielikuvia siitä, että hoikkuus olisi tavoiteltavinta. Pienikokoiset vaatteet pysyvät myös henkareissa ryhdikkäämmän näköisinä kuin suuret koot. On varmasti myös kalliimpaa tehdä yksittäisiä näytekokoja isommissa kokonumeroissa. Toisaalta isommat koot olisi helpompi sitten ystävämyynneissä myydä meille taviksille.

Ehkä muotiala voisi ainakin kokeilla mullistavaa ajatusta normaalin kokoisista mallikappaleista. Pikkuhiljaa syntyisi varmasti myös muita muutoksia muodin tiukoissa konventioissa.

 

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!