Heli Thoren on Glorian Kodin uusi bloggaaja. Hänen Heli Ingeborg -blogissaan eheydytään erosta, puunataan uutta sinkkukotia ja lapsettomina iltoina vaihdetaan maitolasi drinkkiin.

Hei, Heli! Aloitit juuri Glorian Kodin uutena bloggaajana blogissasi nimeltä Heli Ingeborg! Mistä meinaat iloksemme blogata?

Asun Helsingin keskustassa kahden ihanan pellavapään kanssa. Tykkäämme koluta keskustan puistoja ja testaamme lasten kanssa mielellämme niin kulttuurielämyksiä kuin uusia ravintoloita. Otamme teidät mukaan. Sinkkuiltoina maitolasi vaihtuu drinkkiin; kameran pidän silloinkin mukana.

Juhlan jälkeen koittaa kustantajan arki. Omistan lifestyle-kirjakustantamo Cozy Publishingin, ja yrityksen pyörittäminen vie mukanaan julkkarijuhliin, kuin myös esimerkiksi ihanien reseptien äärelle. Blogissani pääsee siis maistelemaan uusia makuja, kokeilemaan muotiniksejä ja ihailemaan huippukirjailijoidemme kädenjälkiä.

Olen pian saamassa valmiiksi suurtyön, uuden kotini remontin (jota en todella tehnyt yksin, vaan osaavien remonttimiesten avulla). Rakkauteni vanhoihin keskustataloihin roihuaa vahvempana kuin koskaan, ja tämän kodin nurkkia onkin puunattu erityisen huolella. Monet huonekalut odottavat löytymistään, verhot uupuvat, astioita on hankittava lisää... Pääsette siis sisustuspuuhiin ja -haaveisiin mukaan. 

Heli Ingeborg -blogi on siis myös sisustusblogi. Millainen on sisustustyylisi?

Rakastan vanhoja taloja ja vanhoja huonekaluja, ja niitä metsästän huutokaupoista ja kirpputoreilta. Sydämeni sykkii utuisille pastelleille ja harmaan erilaisille sävyille. Ranskassa koen olevani sisustustaivaassa ja kotoani löytyykin monia samoja elementtejä kuin vaikkapa pariisilaisista pikkukahviloista tai Etelä-Ranskan kodeista: marmoria, messinkisiä yksityiskohtia, ajan patinaa, kauniita astioita, pellavatekstiilejä ja leikkokukkia, toisinaan kimpputolkulla!

Mikä inspiroi sinua?

Elämä inspiroi minua! Innostun kauniista yksityiskohdista ja hyvistä tunnelmista. Ystävistä, perheestä ja rakkaudesta elämään sekä läheisiin. Pyrin voimaan hyvin ja pitämään itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Liikunta, hyvä ruoka ja läheiset ovat yksinkertaisia asioita, mutta samalla pitkälti kaikki, jota hyvään elämään tarvitsen. Kun mieli on levollinen, tyytyväinen ja onnellinen, myös työt, kirjoittaminen ja elämä luistavat.

Olet tehnyt kaksi sisustuskirjaa. Mitä itse opit niistä kodinsisustajana?

Omaa ääntä kannattaa kuunnella, mutta uskaltaa myös käyttää asiantuntijoita apuna. Itse olen tarkka sävyistä. Jos seinän valkoinen taittaa väärään suuntaan, silmiä särkee. Siksi olen kaikissa kodeissani ulkoistanut pintojen sävyjen valinnan taitaville susustuksen ammattilaisille. Nykyisessa Hietalahden-kodissani esimerkiksi lattian oikeaa kyyhkynharmaata etsittiin pitkään.

Oletko koskaan mokannut pahasti sisustushommissa?

Toisinaan olen kiirehtinyt liikaa uutta kotia sisustaessa. Nyt, uuden kotini kohdalla, olen rauhassa tassutellut tyhjissä huoneissa ja pohtinut, mitä ne tarvitsevat. Näin olen oivaltanut uusia asioita kodin luonteesta ja siitä, mitä meidän perhe tarvitsee, jotenkin syvemmin... Malttaminen on vaikeinta, mutta palkitsee huolitellummalla ja levollisemmalla lopputuloksella.

Tässä kuussa ilmestyy tietokirjasi Ehjäksi – kertomus hyvästä erosta. Mikä sai sinut kirjoittamaan kirjan avioerosta?

Kun itse erosin puolitoista vuotta sitten, huomasin, että muiden eronneiden voimaannuttavat tarinat lohduttivat minua eniten. Kun joku kertoi, että ensin oli ollut kauheaa, mutta pikku hiljaa kaikki helpotti, uskoin heitä. Samalla oma oloni oli turvallisempi ja lohdullisempi. 

Päätin uskaltaa avata omat päiväkirjani ensimmäiseltä vuodelta eron jälkeen, koska uskon, että oma ehjäksi kasvamisen kokemukseni antaa myös muille eronneille voimaa. Hyvä ero on mahdollinen, kun uskaltaa rehellisesti ja rohkeasti käydä omaa elämäänsä läpi. Toivon, että kirjani voi olla tukena muillekin siinä prosessissa.

Millaisia postauksia Heli Ingeborg -blogiin on tulossa lähiaikoina?

Vietin upeat neljä päivää Etelä-Ranskassa pari viikkoa sitten. Aion siis ainakin jakaa muutaman matkakertomuksen. Myös uusi kirjahylly, makuuhuoneen verhoprojekti ja uuden sohvan metsästys ansaitsevat oman postauksensa.

Mikä ihmeen Ingeborg?

Ingeborg on toinen nimeni. Olen kaksikielinen ja suvussani Ingeborg-nimi on kulkenut pitkään. Nimi on erikoinen ja minulle rakas, aina muistuttamassa minua juuristani.

 

Asuin kevään mieheni kanssa Palman kaupungissa, postin yläkerrassa, roosan värisessä kivisessä kerrostalossa. Lainakodissa oli kaksi kerrosta ja
erkkeri, josta tulvi sisään valoa. Ennen auringonnousua nousin alakerran makuuhuoneesta kivisiä rappusia ylös keittiöön ja olohuoneeseen vain nähdäkseni taivaan, joka alkoi juuri valaistua. Se oli onnellinen nousu, joka ikinen aamu.

Asuin ensimmäisen kerran elämässäni asunnossa, jonka joku toinen oli itselleen kalustanut. Ennen lähtöäni Palmaan mietin, kauanko mahtoi kestää, kunnes alkaisin ikävöidä omaa kotiani. En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

En arvannut, miten vieras asunto vaikuttaisi minuun,
saati kotiini.

Minusta tuli siistimpi kuin kotona: aina lasinalus lasin alla, ei murusia keittiön lattialla, ei hiuksia kylpyhuoneen lavuaarissa. Paikallisten tavoin ostin torstaikukkia. Niistä tuli rakkaudenosoitus lainakodille.

Aloin silittää tyynyliinoja. Koska liinavaatekaappi oli niin kauniisti ja rakkaudella järjestetty, löysin itseni painelemasta lakanapinoja täydelliseen muotoon kuin armeijassa. Ensimmäinen päätös: järjestän kotiini harkitun liinavaatekaapin.

Vaikka kotona Suomessa teen ruokaa joka päivä, Palmassa ruoanlaittointoni lopahti. En osaa valmistaa ruokaa valkoisessa, täydellisessä keittiössä. Kompensoin lopahtanutta kokkaamista tapaksilla, salaateilla ja ulkona syömisellä.

Toinen päätös: rakennan kotikeittiöni entistä vahvemmin ruoanlaittoa ajatellen. Voimme syödä vaikka sohvapöydän ääressä. Mietin tavaroille omat paikat, nautin siitä, että mausteet, kipot ja pannut ovat näkyvillä. Annan keittiöni rehottaa, koska se on selvästikin ruoanlaittointoni polttoaine.

Sain myös kokea onnea ja auvoa kodinhoitohuoneesta. Mikä järjetön ilo siitä, että keittiön yhteyteen rakennetussa kodinhoitohuoneessa oli laatikko muovipulloille, pyykinlajitteluosasto ja järjestelmällisesti aseteltuja naulakoita.

Kolmas päätös: Rakennan kodinhoitotilan tavalla tai toisella. Se, jos mikä on arjen luksusta. Sisustan kodinhoitohuoneen vaikka työhuoneeseen.

Oman kodin kaipuun tuli kahden kuukauden jälkeen. Kävin ajatuksissani läpi tärkeitä tavaroita ja pesin kodin lattiasta kattoon. Sitten rentouduin. Siellä se oma koti odotti, valmiina ottamaan vastaan rakkaudentekojani.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.

Hanna Jensenin kolumni julkaistiin Glorian Kodissa 6/2016.

Nämä ihanat ihmiset juhlivat kanssamme Gloria Fashion Show'ta. Katso kuvakavalkadi!

Elämäniloisen muodin juhlan, Gloria Fashion Show'n kutsuvierasjuhla järjestettiin perjantaina 16.9. Paikalle saapuivat muun muassa nämä supertyylikkäät naiset ja herrat.

Tästä löydät näppärät suunnistusohjeet 17.9. järjestettävään Gloria Fashion Show'hun.

Jos tulet taksilla, kerro kuskille osoitteeksi Merikaapelihalli, Tammasaarenlaituri, M1 ovi.

Jos tulet julkisilla tai kävellen, älä suunnista sisäpihalle vaan Kaapelitehtaan meren puoleiselle sisäänkäynnille M1 (Tammasaarenlaituri).

Saavuthan paikan päälle vähintään puoli tuntia ennen näytöstä. Ovet avataan klo 14.30, näytöstilaan pääsee noin puoli tuntia ennen kutakin näytöstä.  

 

Sydämellisesti tervetuloa!

 

Plastiikkakirurgian nousu ei ole mikään uusi ilmiö. Gloria esitteli kauneusleikkausten huippunimiä jo 90-luvulla.

Kun viesti on selvä, ei jutun otsikossa tarvitse kikkailla, oli periaatteena Uudet kauneusleikkaukset -jutussa. Kesän1994  kynnyksellä ilmestyneessä Kaunis Gloria -erikoisnumerossa lukijalle esiteltiin kolme maailman huippua platiikkakirurgia, nenäoperaatioihin keskittynyt Gilbert Aiach Pariisista, rasvaimun mestari Robert Ersek Austinista sekä tamperelainen Matti Pakkanen, jonka mainittiin suunnittelevan kasvojen kauneusleikkauksia tietokoneella – huippumodernia siis. "Potilas näkee näyttöpäätteeltä uudet, kauniit piirteensä", hehkutettiin.

”Enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena.”

Artikkelin ulkoasu oli nykymittapuulla varsin koruton, mutta asiasisältö suorastaan hämmentävän samantyyppinen kuin nyt, yli kaksikymmentä vuotta sen jälkeen aiheesta kirjoitetuissa jutuissa. ”90-luvun plastiikkakirurgeilla on uusi filosofiakin: enää ei leikata vain nenää tai silotella ryppyjä, vaan potilasta hoidetaan kokonaisuutena”, jutussa kuvaillaan. Miten tämä tuokin elävästi mieleen nykyisen ajatuksen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Kirurgien asiakkaita ei silti käsitellä silkkihansikkain, vaan kritisoidaan jopa melko rajusti. Nenäkirurgi Gilbert Aiachin mukaan esimerkiksi leikkauksiin hakeutuvat miehet ovat ”hyvin vaikeita asiakkaita, narsistisia ja epärealistisia”. Nykyään olisi myös vaikeaa kuvitella, että jo jutun ingresissä kerrottaisiin plastiikkakirurgian olevan tarpeen, jos ”nenäsi on vitsi, jos laihdutuksesta ja jumpasta huolimatta et kehtaa mennä rannalle...” Ei kuulosta kovin itsetuntoa kohottavalta.