Istuin Helsingin muotimessujen katsomossa, kun tätä palkintoa jaettiin ensi kertoja. Elettiin 1990-luvun puoliväliä. Palkinnon jakoi Glorian entinen päätoimittaja Riitta Lindegren (elämästään kirjan kirjoittaneen Lindegrenin aakkoset sivulla 50). Olen jo unohtanut, mikä yritys tai kuka suunnittelija kunnianosoituksen sai, mutta mieleeni jäi palkinnon hohdokas nimi, Kultainen vaatepuu.

Kultaista vaatepuuta alettiin jakaa aikana, jolloin kotimainen vaatetusteollisuus oli luisumassa alamäkeen. Kymmeniätuhansia ihmisiä työllistänyt ala kutistui lyhyessä ajassa kuin liian kuumassa pesty villapaita: mahtavasta neuleesta jäi jäljelle lilliputtipusero. Muotiteollisuus kaipasi potkua takapuoleen, eivätkä siihen riittäneet enää muotimaailman omat stiletot. Tarvittiin yhteistyötä.

Kultaisen vaatepuun ideoivat Gloria-lehden kanssa Suomen Messut, Muoti-Vateva ja Stockmann. Tarkoituksena ei ollut ratkaista vaatetusalan ongelmia, vaan nostaa esiin kotimaisen muodin huippuja ja kannustaa heitä myös kansainvälisille markkinoille.

Jos katsotte Glorian sivulle 96, näette Kultaisen vaatepuun voittajat, Sanna Kantolan ja Bruno Beaugrandin. He pyörittävät laukkuyritystä, jolla on kovin kaunis nimi: Lumi. Suomalaisranskalainen pariskunta tapasi yli kymmenen vuotta sitten Pariisissa. Syttyi rakkaus, ja vähän myöhemmin syntyi yritys New Yorkissa. Pantiin alulle menestys. Rohkeasti yritys on tähdännyt ulkomaille, ja miksi pysyäkään vain Suomessa, kun valmistaa omaperäisiä laukkuja. Yrittäjät ovat ehtineet tehdä kaksi lastakin. Paljon onnea Lumi eli Sanna ja Bruno!

Sitten vielä toinen mukava uutinen. Gloria on lehtitietojen mukaan saanut uuden lukijan!

Päätoimittaja Sami Sykkö marraskuun lehden mallien Mikko Leppilammen ja Niina Kurkisen kanssa.

Mahdatteko muistaa syyskuun lehden pääkirjoituksesta tarinan pellavapyyhkeestä, jonka löysin Juankoskelta käsityöläisten kaupasta? Olisin halunnut ostaa toisenkin pyyhkeen. Paljastui, että tekijä oli 80-vuotias Maila. Soitin hänelle. Maila oli juuri lähdössä mustikkaan, mutta lupasi palattuaan katsoa, oliko kaapeissa vielä lisääkin pellavaa.

Pääkirjoituksesta seurasi seuraavaa. Mailasta tuli paikallinen julkkis. Koillis-Savo-lehti etsi Mailan käsiinsä ja teki hänestä ison jutun. Siinä käytiin läpi Mailan käsityöharrastus (alkoi alle 10-vuotiaana lehmäpaimenessa) ja ura (kului säästöpankissa) sekä rakkauselämä (Kaarlon kanssa on pidetty yhtä yli 50 vuotta). Jutussa Maila puhuu myös suhteestaan Gloriaan, jonka näytenumeron hän oli juuri saanut postissa: ”Luin sen tosi tarkkaan. Sanoin Kallelle, että tämä lehti pitää tilata. En ollut uskoa todeksi, kun pääkirjoituksessa oli maininta minusta.”

Vaikka emme ole koskaan tavanneet, tiedän nyt, miltä Maila näyttää. Lehden kuvassa kiharapäinen Maila poseeraa Glorian ja kaapista löytyneen sinisen pellavakankaan kanssa järven rannassa kotitalonsa takana.

Yhteen kuvaan mahtuu niin paljon kaunista: suomalainen maisema ja rouhea pellava, savolainen Maila sekä — sallikaa isän ylpeys — Gloria.