Kuukauden klassikkoesine

Senaattorin valossa

Glorian Antiikki esittelee Lisa Johansson-Papen Senaattori-valaisimen, joka valaisi presidentti Kekkosenkin työpöytää.

Valaisinta ei pidä valita kuin kesähattua”, valisti Lisa Johansson-Pape (1907–1989) epävarmoja ostajia, kun täysin uudet muodot ja materiaalit alkoivat tulla valaisimiin pula-ajan jälkeen 1950-luvulla.

”Tärkeintä on näkeminen, ja se millaiseen tarpeeseen valaisin hankitaan. Asiallinen valaistus on näkemisen edellytys”, hän tähdensi.

Johansson-Papen suunnittelema Senaattori-pöytävalaisin oli Stockmannin valaisintehtaan Ornon luettelossa jo vuonna 1955. Se oli tuotannossa poikkeuksellisen pitkään. Keravan museosta kerrotaan, että Senaattori-valaisinta sai tilaamalla aina siihen saakka, kunnes Ornon toiminta vuonna 2001 päättyi lopullisesti.

Alusta alkaen Senaattori löysi tiensä valtakunnan arvokkaille kirjoituspöydille, muun muassa presidentti Urho Kekkosen työpöydälle Tamminiemeen. Siellä se on nähtävillä, kun Urho Kekkosen museo Tamminiemi avautuu jälleen yleisölle korjauksen jälkeen 31.3.

Senaattori-pöytävalaisin oli klassikko jo syntyessään. Nyt runsaan 50 vuoden kuluttua sen pelkistetty, jäntevä muoto puhuttelee yhä ja kestää vertailun minkä tahansa valaisimen kanssa.

Kuultomaalattua alumiinia tai kangasta olevan varjostimen sisällä oleva kupu on lasia tai perplexiä, jota nykyisin nimitetään akryyliksi. Ainoa ”koriste” on messinkivarsi, johon on kiedottu nahkakaitale.

Senaattorista on olemassa myös lattialla seisova malli eli jalkalamppu, ja varjostinta on käytetty myös kattovalaisimen varjostimena.

”Pois turhista krumeluureista”


1950-luvulla valaisinliikkeiden valikoimissa oli paljon koristeellisia tyylikopioita, ja katossa riippui barokkikruunujen jäljitelmiä, joille uusi muotoilijasukupolvi halusi jättää hyvästit.
Lisa Johansson-Pape oli omaksunut uus­asiallisuuden idean jo 1930-luvulla.

Valmistuttuaan Taideteollisesta keskuskoulusta 1927 hän piirsi aluksi huonekaluja mm. Kylmäkosken huonekalutehtaalle ja tekstiilejä Suomen Käsityön Ystäville sekä 1946 alkaen­ lasia Iittalan lasitehtaalle.

Stockmannin piirustuskonttoriin hän tuli 1937 huonekalupiirtäjäksi, ja hänen varsinainen uransa valaisinsuunnittelijana alkoi Stockmannin valaisintehtaassa Ornossa keskellä sotaa 1942.

”Pois turhista krumeluureista” oli 1950-luvun modernistien tavoite. Suunnittelun lähtökohtana oli aina esineen toiminta, funktio, jota muodon tuli palvella. Valaisimissa se tarkoitti, että valaisin antaa valoa juuri sinne, minne valoa tarvitaan, ja valaisin valitaan valon tarpeen mukaan. Valaisimiin tuli aivan uusia materiaaleja, kuten muovi ja akryyli.

Senaattori-valaisin syntyi aikana jolloin Lisa Johansson-Papen maine valaisimien ja valoteknisten ratkaisujen suunnittelijana oli vakiintunut ja kantanut yli maan rajojen. Hän piirsi valaisimet ja suunnitteli valaistuksen lukemattomiin julkisiin tiloihin: kouluihin, sairaaloihin, kirkkoihin, elokuvateattereihin, toimistoihin, juhlasaleihin, laivoihin.

Kansainvälisestä maineesta kertoo, että hänet pyydettiin asiantuntijaksi Mekan moskeijan valaistuksen suunnitteluun Saudi-Arabiaan.

Ornon tuotantoa esittelevä valaisimien näyttely avautuu ensi syksynä Keravan uudessa Taide- ja museokeskus Sinkassa, johon valaisimia valmistava Innojok Oy on lahjoittanut kokoelman alkuperäisiä 1950-luvun valaisimia.

Kommentoi


Viestisi *
Kirjoita numeroina ilman välilyöntejä
seitsemän kaksi kaksi kuusi
Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia

Kommentit